Kulttuuri kuuluu kaikille

Kulttuurin tulee olla saavutettavaa ja kohtuuhintaista

Kulttuurin ja taiteen tekeminen ja harrastaminen tullee olla mahdollista sosiaalisesta asemasta ja asuinalueesta riippumatta

Kulttuuri on merkityksellinen osa ihmisen hyvinvointia

Kulttuuria lähellä ja edullisesti

 

Kirjastot

• Lähikirjastot on säilytettävä. Uudet kirjastotalot tulee suunnitella niin, että niihin pääsee vaivatta julkisilla liikennevälineillä. 
• Kirjastomäärärahoja on korotettava tarvetta vastaaviksi. Määrärahoissa on otettava huomioon a tietotekniikan monipuolistuminen. 

Kirjastotsäilyvät edelleen maksuttomina sivistystä ylläpitävinä ja kehittävinä laitoksina.

Museot ja taidelaitokset

• Museoitten sisäänpääsymaksujen poistamista on harkittava, tavoitteena vapaa pääsy kunt työväenmuseo Werstaalla.
• Hämeen museon restaurointi on aloitettava.
• Museoiden ja koulujen yhteistyötä tiivistetään.
• Museotoimintaa tulee tarkastella sekä paikallisen historian ylläpitäjänä että sivistyksen ja elämyksellisen kulttuurin laajentajana.
• Avustusten määrää on korotettava , jotta laitokset eivät olisi niin suuresti riippuvaisia lipputuloista.

 

Lisää mahdollisuuksia opiskella ja harrastaa

• Työväen – ja kansalaisopistojen kurssimaksuja on tarkistettava ja maksuja määrättäessä sosiaaliset näkökohdat on otettava huomioon.
• Kansalaisjärjetöjen näkyvyyttä ja arvostusta on kohenettava parantamalla toimintaedellytyksiä.
• On osoitettava jo vapautuneita tiloja eri taiteenaloja harrastavien järjestetöjen ja ryhmien käyttöön.Esim. bändit, kuvataiteet, teatteriryhmät, audiovisuaalinen kulttuuri.
• Maahanmuuttajien omaa kulttuuritaustaa on tuettava ja toimia vuorovaikutuksen hengessä.

 

Paikallisille taiteilijoille paremmat työn tekemisen edellytykset

• Paikallisten eri taiteenalojen tekijöiltä tilataan ja ostetaan teoksia.
• Taiteilijoiden työtä tuetaan osoittamalla asianmukaiset työtilat.
• Raha-avustusten euromäärää nostetaan.

Kulttuuri lisää hyvin vointia

Taidekasvatus

• Peruskoulun ja päiväkotien taidekasvatusta lisätään, lisäykselle varataan riittävät määrärahat. Taideaineitten opetusta peruskouluissa lisätään ja monipuolistetaan.
• Taidekasvatus on tie yhteisöllisyyteen ja sen vaikutus on tärkeä syrjäytymisen ehkäisemisessä.
• Lastenkulttuurikeskus Rullan määrärahoja tarkistetaan vastaamaan toiminnan laajuutta. 
•  

Taidetta ikäihmisille

• Kulttuuritarjonnan rahoitus vanhainkodeissa tehdään pysyväksi.
• Laitoksissa toteutetun ” Kulttuurikaari” ja ” Luova kuntoutus” projektien hyvät kokemukset
• on saatava myös kotona asuvien ikä-ihmisten ulottuville. 

Kulttuuria kaikille

Kulttuurin ja taiteen tuotteistaminen osaksi matkailua tuo varmaankin rahaa paikkakunnalle. Edistääkö se taidetta tai kulttuuria onkin jo kysymys sinällään. Sama koskee massiivisia kulttuuritapahtumia, joiden rahallinen tukeminen katsotaan kannattavaksi. Yksittäiset taiteilijat, pienemmät taiteelliset tapahtumat sekä harrastajaryhmät jäävät tässä kilpailussa vähemmistöön. Pääsylippujen hinnat ovat myös niin korkeita, ettei osalla yleisöä ole mahdollisuutta tapahtumiin osallistua.

Kunnan tehtävä on edistää, tukea ja järjestää kulttuuritoimintaa kunnassa”. Laki kuntien tehtävistä kultturitoimen alalla (728/92). Kulttuuritoiminnalla tarkoitetaan tässä laissa taiteen harjoittamista ja harrastamista, taidepalvelusten tarjontaa ja käyttöä, kotiseututyötä sekä paikallisen kulttuuriperinteen vaalimista ja edistämistä.

Osaohjelmaa on valmisteltu työryhmässä, jossa ovat olleet mukana Pertti Hokkanen, Eriikka Magnusson (puheenjohtaja), Ari Sipponen ja Marjo Uksila ,

Hyvä asuminen ja ympäristö kaikille

Tampere syntyi kosken rannalle yli 200 vuotta sitten. Kosken voimalla aloittivat tehtaat ja niin alkoi Tampereen jatkuva kasvu. Hämeenkatu, keskustori ja ruutukaava-alue ovat Tampereen keskusta, jonne pitää mahtua kaikki se mitä keskustassa pitää olla: kaupunkiyhteisön kohtauspaikat, keskeiset tapahtumapaikat, kauppoja ja ravintoloita, kulttuurin, taiteen ja viihteen syntysijat, esitystiloja ja yhteiskunnalliset tapahtumapaikat ja hallinnon pääpaikat.

Omakotialueet

Kaupunki kasvoi jo 100 vuotta sitten myös ydinkeskustan ulkopuolelle. Rakennettiin Pispalaa ja sitten tuli muita pientalovaltaisia kaupunginosia: Nekala, Härmälä, Epilä, Kauppi, Lielahti, Lamminpää, Ikuri, Koivistonkylä, Viiala, Kissanmaa, Takahuhti, Vehmainen, Viiala jne. Nykyään lähes keskustaan kuuluva Kaleva rakennettiin 1950- ja 1960-luvuilla.

Lähiöt

Suuri maaltamuutto toi kaupunkiin niin paljon uusia asukkaita, että 1960-luvulla alettiin rakentaa kerrostalovoittoisia lähiöitä, joita nyt on monia, mm. Tesoma, Kaukajärvi, Lentävänniemi, Peltolammi, Multisilta.

Täydennysrakentaminen

Vanhoja omakotialueita on täydennetty kerrostaloilla jo 60-luvulta lähtien. Useiden vanhojen omakotialueiden lähelle on rakennettu kerrostaloalueita. Uusia alueita, joilla oli sekä kerros- että pientaloja on rakennettu, mm. Hallilaan, Linnainmaalle, Leinolaan, Keskustan lähelle on rakennettu uusia kerrostaloalueita mm. Järvensivulle, Hatanpäälle, Härmälään, Santalahteen.

Hervanta

Oma lukunsa on Hervanta, jota alettiin rakentaa 1970-luvun alussa. Siitä tuli isompi kuin perinteiset lähiöt. Se on palveluiltaan monipuolisempi, oikea tytärkaupunki.

Ehyt ja tiivis kaupunkirakenne

Viimeisin vaihe kaupunkirakenteen kehityksessä on kaupunkirakenteen eheyttäminen. Se kiteytyy sanoihin ehyt ja tiivis. Tavoite on etsiä asuntorakentamiseen soveltuvia alueita Tampereen kantakaupungin olevaa rakennetta täydentäen ja jatkaen. Näin on viime vuosina pyritty parantamaan koko kaupunkialueen rakennetta.

Nykyisellä Tampereella on historiallinen keskusta, johon läheisesti liittyy muu keskustan lähellä oleva tiiviin kaupunkimainen alue. Näiden ulkopuolella on lähiökehä, jossa vuorottelevat omakoti-, pientalo- ja kerrostaloalueet sekä tytärkaupunki Hervanta. Koillisessa on maaseutumainen alue, Teisko.

RAUHAA JA VILSKETTÄ KESKUSTAAN

 

Savupiipputeollisuuden supistumisen tak koko kaupunki, erityisesti keskusta, on muuttunut. Kun tehtaita suljettiin, saatiin tiloja muuhun käyttöön, yritystoiminnalle, kulttuurille ja viihteelle.

Keskustan tulisi olla elävä ja toimiva. Nykyinen Tampereen keskusta on kaupan, viihteen, kulttuurin ja hallinnon keskus. Siellä ei kuitenkaan ole tarpeeksi viihtyisiä ja virikkeellisiä paikkoja oleiluun ja yhdessäoloon.

Elävä kaupunkikeskusta on sellainen, jossa on palveluita ja paikkoja kohtaamiseen ja uusien asioiden löytämiseen. Kaupunkitila saadaan parhaiten tällaiseen käyttöön kun ihmiset liikkuvat enimmäkseen jalkaisin. Julkinen tila on niukka hyödyke kaupungissa. Auto vie jopa pysähtyneenäkin kymmenen kertaa enemmän tilaa kuin kävelijä, liikkeessä oleva auto vie tilaa kymmeniä kertoja enemmän.

Hämpin ja Kunkun parkeilla pyritään siihen, että keskustassa ajettaisiin vähemmän autolla.
Keskustan laatu paranee maanalaisen pysäköinnin avulla, jos kävelykeskustaa laajennetaan.
Kävelykeskusta myös auttaa keskustaa pysymään kauppapaikkana. Puhdas ja eloisa keskusta pysyy myös asuttuna. Ja asutus tukee palveluiden säilymistä keskustassa.

Keskustahankkeessa joudutaan suunnittelemaan Hämeenkadun käyttö, joukkoliikenne ja kevyt liikenne. Tavoitteena tulisi olla vilkas, siisti ja turvallinen jalankulkuvoittoinen ympäristö, jossa pyöräily onnistuu hyvin.

Tampereen keskustan erityispiirre on järvet ja rannat. Tampereen keskustaan voidaan vielä rakentaa, mutta järvien rantoja ei pidä rakentaa täyteen. Keskustassakin täytyy päästä helposti järven rantaan. Puistot ja vesi ovat oleellinen osa Tampereen keskustaa.

Kaikille keskustan toreille ja aukioille ei ole löydetty omaa erityisluonnetta. Toreilla pitää olla jokin mielekäs käyttö. Jotain toimintaa kenties siltä pohjalta mitä on torin ympärillä ja joka voi levitä torillekin.

LÄHIÖIDEN PALVELUONGELMAT

 

Kaupungin laajetessa lähiöiden omakoti- ja kerrostaloalueilla oli aluksi jonkinlaiset kaupalliset palvelut. Mutta jo 1980-luvulta lähtien ruokakaupat vähenivät lähiöissä. Kauppa alkoi keskittyä suuryksiköihin. Kauppakeskusten annettiin syntyä kaupungin ulkopuolelle. Sitten alkoivat vähentyä myös muut palvelut. Kaupunki itsekin on vähentänyt lähipalveluja.

Tampereen lähiöiden elävöittäminen, peruskorjausikään tulleiden asuntojen parantaminen, palvelutason parantaminen, lähiöiden tekeminen monipuolisiksi ja halutuiksi asuinalueiksi on keskeinen kysymys kaupunkikehityksessä. Suurin osa tamperelaisista asuu näissä lähiöissä.

Liikkumisen nopeus

Palvelujen kuihtumiseen on vaikuttanut myös liikkumisen nopeutuminen. Kun autolla pääsee, ne joilla se on, voivat käydä kauempana töissä, harrastuksissa ja palveluita hakemassa. Muut kuin autolla ajavat
joutuvat hakemaan palvelunsa toisin keinoin.

Henkilöautopainotteinen liikenne

Henkilöautopainotteisesta liikkumisesta on tullut ekologinen, terveydellinen ja tilaongelma. Liikenne sujuu läntisen ohitustien valmistumisen jälkeen kohtuullisesti. Ruuhka-aikoina ollaan kuitenkin rajamailla. Onnettomuudet ja muut häiriöt aiheuttavat nopeasti isoja ongelmia. Talouden, ekologian ja palveluiden sujuvuuden kannalta on joukkoliikenteen osuutta lisättävä.

MONIPUOLISIA KAUPUNGINOSIA

 

Kaupungin jatkuva kasvu on voima, joka antaa mahdollisuuden myös sisäiseen kasvuun, niin että sekä keskusta että lähiöt saavat lisää elinvoimaa ja niihin voi syntyä palveluita. Kaupungin julkisten palveluiden pitää olla tässä tukena. Koulut, päiväkodit ja muut palvelut luovat turvallisuutta ja pitävät yhteisöä koossa.

Kaupunginosien palveluiden kehittämiseen rakennettavat monitoimikeskukset tulisi rakentaa kaupungin varoin. Kaupunki voisi vuokrata tiloja muille käyttäjille. Kaupallisissa keskuksissa, joissa kaupunki on vuokralaisena ja hoitaa omia palveluitaan, pitäisi olla myös kansalaistoimintaan käytettävää tilaa. Jos ne ovat niin kuin suunnittelussa on perusteltu, kaupunkilaisten olohuoneita, olisi kaupunkilaisten voitava niissä myös olla ja toimia.

Itsenäiset kaupunginosat

Toimivat, viihtyisät asuinympäristöt syntyvät hyvästä asumisesta ja yhdessä olemisesta. Kaupunkirakenteen tiivistämiseen pyrkivä rakentaminen antaa hyvät mahdollisuudet rakentaa lähipalvelut lähelle. Näin luodaan yhteisöjä, joista joka asiaa ei tarvitse lähteä hakemaan muualta. Näin luodaan yhteisyyttä ja kohtaamisia oman kaupunginosan asukkaiden kesken.
Tampereella tulee pyrkiä itsenäisempiin ja monipuolisempiin kaupunginosiin, jotka tulevat joissain asioissa ihan omillaan toimeen. Viime vuosina harjoitettu lähipalvelujen siirto isompiin yksiköihin on käännettävä toiseen suuntaan.

Sekoittuvat alueet

pitää pyrkiä asumista ja työtä sekoittaviin alueisiin. Suurin osa nykyisistä uusista työpaikoista syntyy aloille, joiden työpaikkoja ei tarvitse eristää asuntoalueista. On siis täydennettävä asuinalueita työpaikkarakentamisella ja työpaikka-alueita asuntorakentamisella. Näin saadaan elinvoimaisempia alueita palveluiden ja liikenteen järjestämiseen ja liikennetarvekin vähenee.

Katu- ja viheralueet

Tampereen katu- ja viheralueista on pidettävä huolta. Se voidaan tehdä kaupungin omana työnä. Katuverkon rakentamis- ja korjauskuluja voidaan vähentää vain joukkoliikenteen osuutta kasvattamalla.

Tampereella on hyvät mahdollisuudet säilyttää kaupunkilaisten yhteys luontoon. Täydennysrakentamisesta huolimatta kaupunkiin pitää jättää joka puolelle selkeitä viher- ja luonnonsuojelualueita. Kaupungin puistot ovat tärkeitä kaupungin ilmeelle ja ihmisten hyvinvoinnille.

KAAVAT JA JOUSTAVUUS

Suuri osa asemakaavoista lähtee liikkeelle yksittäisinä projekteina, niistä keskustellaan yksittäisinä projekteina ja niistä päätetään yksittäisinä projekteina. Kaupunki on osaksi muotoutunut yksittäisten projektien kautta, kuin puolivahingossa. Tuossa vapaassa kasvussa on varmaan hyvätkin puolensa, mutta esim. liikenteen järjestelyjen kannalta se ei aina toimi hyvin. Tämä koskee ennen kaikkea kauppakeskusrakentamista.

Uusi aluerakentaminen

Asuntorakentamisessa on saatu aikaan laajempia kokonaisuuksia rakentamalla uusia yhtenäisiä kaupunginosia. Tesoma, Kaukajärvi, Hervanta saavat seuraajia: Vuores, Niemenranta, Nurmi-Sorila, Ojala. Aluerakentamisessa kunnallistekniikka saadaan kerralla kuntoon ja palvelut saadaan käyntiin nopeasti kun asutus tapahtuu nopeasti.

Mutta jos isolle uudelle alueelle muuttaa vain nuoria ihmisiä, tarvitaan paljon päivähoito- ja koulupaikkoja. 15–20 vuoden kuluttua paikkoja on liikaa. Samat palvelutarpeiden heilahtelut koskevat kaikkia iästä riippuvia palveluita ja koko ympäristöä. Alueita voisi ehkä joskus rakentaa myös useassa vaiheessa, niin että palveluiden tarve jakautuisi ajallisesti tasaisemmin.

Joustavuus ja monimuotoisuus

Kaupungin ohjelmissa on hyviä tavoitteita siitä, että asuntotuotannon pitäisi olla joustavaa ja helposti muunneltavaa, niin että ihmisen olisi mahdollista asua, jos haluaa, ikänsä samassa kaupunginosassa. Yli sukupolvien tapahtuva yhteistyö ja auttaminen olisi näin paremmin mahdollista. Vanhoissa lähiöissä on luultavasti jo tapahtumassa sosiaalisen tarpeen takia tällaista hakeutumista asumaan lähelle sukulaisia. Tällaista kehitystä pitää edistää niin vanhoilla kuin uusillakin asuinalueilla.

Tietysti asuntoalueiden tulee olla monimuotoisia asumis- ja omistusmuotojen osalta, jotta alueista tulee sosiaalisesti tasapainoisia.

ERILAISIA KOTEJA

 

Rakentamisen ja asumisen monipuolisuutta tulisi kehittää kokeiluin. Vuokralla asumista, osa-omistusta, osuustoiminnallista asumista ja ryhmärakentamista tulee edistää ja tukea. Olisi päästävä eroon siitä yksipuolisuudesta, että omistusasuminen on ainoa oikea asumismuoto ja muut vain sitä täydentäviä. Vuokralaisellakin on koti.

Rakennusmäärät

Tampereen seudun asuntopoliittisessa ohjelmassa arvioidaan Tampereen kaupunkiseudun asukasmäärän kasvavan lähivuosikymmeninä voimakkaasti. Tampereella tarvittaisiin vuoteen 2030 mennessä yli 40 000 uutta asuntoa.

Suunnitelman mukaan rakentaminen keskittyisi niin, että se tukisi joukkoliikenteen laatukäytävien toteuttamista. Ratkaisevaa on se, että kaavoitus todella toteutuu niin, että kokonaisetu voittaa.

 

Vuokra-asunnot

Tampereen naapurikunnat ovat luvanneet ottaa enemmän vastuuta vuokra-asuntotuotannosta kuin tähän asti. Monet ryhmät tarvitsevat niitä ehdottomasti. Osa tarvitsee niitä muuttaessaan työn perässä Tampereen seudulle. Tampereen on pidettävä huoli oman vuokra-asuntotuotannon riittävyydestä. Jo vuokrien pitäminen kohtuullisena edellyttää riittävää tarjontaa. On väestöryhmiä, joiden asuminen perustuu suurelta osin vuokra-asumiseen, kuten vähävaraiset, nuoret, opiskelijat, osa vanhuksista ja työn takia nopeasti muuttamaan joutuvat ihmiset.

 

Erityisryhmät

Erityisryhmien, varsinkin vanhusten asumisesta on tehty rahasampo, joka tulee kyllä tuottamaan asuntoja. Ongelma tulee siitä kenellä on varaa asua uusissa palveluasunnoissa. Ongelmaa pitäisi lähestyä asukkaiden tarpeista käsin eikä ensisijaisesti liiketoimintana.

 

Asunnottomuus

Asunnottomuus liittyy asumisen hintaan, muuttotarpeisiin, pieniin tuloihin, työttömyyteen ja sosiaalisiin ongelmiin. Tarpeellinen ”hätäasuminen” on järjestettävä, mutta sen ohella on pidettävä huoli monipuolisesta asuntotarjonnasta, joka kattaa kaikki väestöryhmät.

 

Uudet asumiskonseptit

Uusia rakennustapoja kehitellään varsinkin pääkaupunkiseudulla. Ryhmärakentamisessa tulevat asukkaat ryhtyvät itse rakentajiksi ja vaikuttavat näin omien tarpeidensa huomioimiseen rakentamisessa. Ryhmärakentamisen lisääminen edellyttäisi kaupungilta voimakasta panostusta neuvontaan ja asiantuntija-apuun.

Jotkut rakennusliikkeet ovat osittain vastanneet haasteeseen ja ottavat asukkaiden toiveita vastaan ennen rakentamista. Joka tapauksessa lisääntyvää halua vaikuttaa omaan asumiseen on varmaan olemassa ja siihen pitää vastata.

 

Asumistarpeet

Asuntopolitiikassa on tavoitteena oltava ihmisten asumistarpeiden tyydyttäminen. Tavoitteena tulisi olla joustavampi asuminen niin että työn ja asumisen yhteensovittaminen voisi olla paremmin mahdollista. Omistus- ja hallintamuotojen tulisi olla sellaisia että asunnonvaihdot olisivat mahdollisia myös käytännössä.

Yhä suurempi osa talouksista on yhden tai kahden hengen talouksia. Yhteistyöhön saattaa tulla lisää tarvetta. Yhteistyön voi olettaa parantavan laatua ja hyvinvointia. Asuminen on kotitalouksien suurin menoerä.. Asumismuotojen kehittelyssä on aika kuunnella asunnon tarvitsijoita.

 

Ekologisuus

Rakentamisen ekologisuuteen ja laatuun on kiinnitettävä enemmän huomiota. Puurakentamista on lisättävä ja energiankulutusta vähennettävä.

Kaupungin on jatkettava uusien rakennusten energiatehokkuusvaatimusten kiristämistä. Korjausrakentamisessa on energiatehokkuuden parantamisen oltava mukana. Kaupungin on jatkettava tutkimus- ja kokeilutoimintaa rakentajien ja tutkijoiden kanssa energiatehokkuuden parantamisessa ja uusiutuvien energiamuotojen käytössä. Tampereen voi olla tässä asiassa kehityksen kärki.

 

NYSSE JA RATIKKA

 

Henkilöautopainotteisesta liikkumisesta on tullut ekologinen ongelma ja tilaongelma. Liikenne sujuu läntisen ohitustien valmistumisen jälkeen kohtuullisesti. Ruuhka-aikoina ollaan kuitenkin rajamailla. Onnettomuudet ja muut häiriöt aiheuttavat nopeasti isoja ongelmia. Talouden, ekologian ja palveluiden sujuvuuden kannalta olisi joukkoliikenteen osuutta lisättävä.

Kaikkea työtä, palveluita ja harrastuksia ei saada lähelle asuntoa. Liikkuvuus kuuluu elämäntapaamme. Sitä voidaan hyvällä kaupunkirakenteella vähentää, mutta ei estää. Tärkeää on että liikkuminen saadaan mahdollisimman helpoksi ja ekologiseksi.

 

Kaupunkirakenteen kehittäminen

Joukkoliikenteen järjestäminen hajanaisessa kaupungissa on vaikeaa. Siksi kaupunkirakenteen kehittäminen on tärkeää. Lähiöitä tulee elävöittää täydennys- ja korjausrakentamisella, parantaa niiden palveluita ja näin vähentää liikkumistarvetta. Kaupunginosista täytyy olla hyvät joukkoliikenneyhteydet keskustaan ja myös kaupunginosien keskinäistä liikennettä pitää parantaa.

 

Laatukäytävät

Joukkoliikenteen laatukäytäväajattelu vie joukkoliikenteen kehitystä oikeaan suuntaan, kun se samalla suuntaa asumista ja toivottavasti myös työpakkoja. Kaupungin bussiliikenteen enempään yksityistämiseen ei ole tarvetta. Kaupunki voi olla hyvä bussiliikenteen hoitaja ja voi tarjota matkustajille kaikki matkustajat huomioivan palvelun.

Ratikka

Ratikka on tehokas, ekologinen ja taloudellinen hanke. Ratikan kapasiteetti on suuri. Kalusto on busseja pitkäikäisempää ja saastuttaa vähemmän. Suunniteltu ensimmäinen reitti Hervannasta keskustan kautta Lentävänniemeen on hyvä alku. Sillä on luultavasti todellinen mahdollisuus korvata osa henkilöautoliikenteestä ja siirtää myös painotusta bussiliikenteestä ekologisempaan ja taloudellisempaan joukkoliikenteeseen. Ratikan liittymäliikenne on tehtävä hyvin sulavaksi ja pysäkkialueet kunnollisiksi.

 

Tarjonnan määrä

Hyvälaatuinen ja riittävä joukkoliikennetarjonta lisää käyttäjämääriä. Erilliset joukkoliikennekaistat ja laatukäytävät parantavat joukkoliikenteen kilpailukykyä. Lisäksi joukkoliikenteen on oltava niin edullista, että siihen siirtyminen on selkeästi taloudellista.

 

Kevyt liikenne

Hyvään kaupunkirakenteeseen kuuluvat hyvät kevyen liikenteen väylät – niin hyvät että ne houkuttelevat pyöräilyyn ja kävelyyn.
Kaupunkirakenteita ei voida siirtää sellaisenaan paikkakunnalta toiselle tai maasta toiseen. Se voidaan kuitenkin sanoa, että hyvät pyörä- ja kävelytiet tuottavat pyöräilyä ja kävelyä, niinkuin moottoritiet tuottavat autoilua

.

OSALLISTUVA SUUNNITTELU

 

Kaupunkisuunnittelu voi onnistua hyvin vain, kun kaupungin asukkaat ovat mukana suunnittelussa. Utopiaako? Kenties, mutta osallisuus on ainoa keino tehdä suunnittelu hyvin.

 

Toiminnan kautta

Demokratiaa olisi se, että kaupunki ja kaupunginosat, liikenne ja muut palvelut syntyvät kaupungin ja kaupunkilaisten toiminnasta. Materiaalinen ympäristö on asukkaiden tahdon ilmaus, ainakin sen pitäisi olla. Yhteisten päätösten pitäisi syntyä yhteisön tarpeiden pohjalta.

 

Avoin suunnittelu

Kaupunkisuunnittelua pitää tehdä ajatellen kaupungin koko toimintaa, kaavoitus on siinä väline. Suunnittelun pitää olla avointa. Suunnittelukysymykset ovat laajoja ja vaikeita asioita. Juuri niiden vaikeuden ja merkityksen takia niiden suuntaviivojen pitää olla demokraattisesti päätettäviä ja kaupunkilaisten on voitava osallistua suunnitteluun alusta lähtien, jo ideointivaiheessa.
Nykyinen käytäntö Tampereella kätkee kaupunkisuunnittelun liiaksi tilaajaorganisaatioon ja kaupunginhallitukseen, vieläpä vain sen suunnittelujaostoon.

 

Vaihtoehtoiset kaavat

Pitäisi olla mahdollista tehdä virkamiesvalmistelun rinnalle myös vaihtoehtoisia kaavaehdotuksia.
Tämänkin takia kaavoituksen käynnistymisen pitäisi olla mahdollisimman avointa.
Näin suunnitteluun voidaan saada uusia osallisia. Suunnittelun avoimuudella pitää estää päätösvaltaa valumasta markkinatoimijoille.

 

Demokratiaa suunnitteluun

Tampereen kaupungissa on esitetty paljon hyviä suunnitelmia. Nyt tarvitaan kaupunkilaisille mahdollisuus osallistua suunnitteluun – siis lisää demokratiaa.

Kutsumme pohtimaan ja suunnittelemaan, ja tekemään omaa kaupunkia !

Ympäristön ja asumisen osaohjelmaa on valmisteltu työryhmässä, jossa ovat olleet mukana Tatu Aphonen, Kalle Hyötynen, Anne Karinen, Timo Lahtinen ja Rainer Panula (puhenjohtaja) .

PS

Suuria investointihankkeita kuten Jätteenpolttolaitos, Keskuspuhdistamo, Tavase ja energiaratkaisut käsitellään kuntataloutta -käsittelevässä osaohjelmassa.

Lasten ja nuorten Tampere

Hyvinvoivasta lapsesta kasvaa todennäköisesti myös hyvinvoiva nuori ja vastuunsa tunteva, yhä parempaa Tamperetta rakentava aikuinen.

Lapsuus ei ole vain yksi elämänvaihe vaan perusta koko tulevalle elämälle. Lasten tulee olla paitsi vanhempiensa, myös kaikkien meidän aikuisten ja yhteiskunnan erityisessä suojeluksessa. Lapsilla on oikeus hyvään hoivaan ja huolenpitoon, tasa-arvoisiin kehittymismahdollisuuksiin, henkiseen ja fyysiseen turvallisuuteen, sekä iloon ja luottamukseen aikuisten rakentamaa maailmaa kohtaan.

Pelkät hyvää tarkoittavat sanat eivät riitä, lasten ja nuorten oikeuksia voi vaalia vain konkreettisilla teoilla. Tampereella konkreettiset teot merkitsevät sellaisia poliittisia päätöksiä, jotka takaavat riittävä palvelut lapsille ja perheille joka tilanteessa. Toimivat peruspalvelut, kuten päivähoito, koulut, iltapäiväkerhot, harrastusmahdollisuudet ja terveyspalvelut lisäävät lasten, nuorten ja heidän perheidensä hyvinvointia ja ovat erinomainen tapa ennaltaehkäistä ongelmia.

Peruspalvelujen lisäksi tarvitaan r nykyistä vaikuttavampia, oikein ajoitettuja lastensuojelutoimia. Syrjäytymisvaarassa olevien lasten ja nuorten tulee saada nopeasti tarvitsemansa palvelut. Nopea puuttuminen ongelmiin sekä vähentää inhimillistä kärsimystä että tuottaa taloudellista säästöä.

Nykyinen, yksityistämistä suosiva politiikka on huonontanut palveluja. Nykypolitiikalla Tampereen lasten ja nuorten tulevaisuutta ei riittävästi turvata vaan yhä useampi lapsi ja nuori on syrjäytymisvaarassa. Tulevaisuuden Tampereella ei ole tähän varaa. Parempi kaupunki tarvitsee jokaista lasta ja nuorta. Tampereen Vasemmisto haluaa pysäyttää lasten ja nuorten palveluja huonontavan politiikan ja muuttaa suunnan kohti kaupunkia, jossa kaikkien lasten ja nuorten on hyvä kasvaa. Jotta tämä olisi mahdollista, palvelut on tuotettava kaupungin omana palveluna. Kaupungin omien palvelujen laadun takaamiseksi on varmistettava, että kaikilla lapsia, nuoria ja perheitä auttavilla tahoilla on riittävä määrä koulutettua henkilökuntaa

Työntekijöiden työolot ja palkkaus kaikissa lasten ja nuorten palveluissa on oltava kunnossa, jotta Tampereen lapsia ja nuoria olisi kasvattamassa pätevyysvaatimukset täyttävät, motivoituneet ja työssään viihtyvät työntekijät.

Koulut ja päiväkodit lähellä kotia 

 

Koulujen ja päiväkotien tulee olla lähellä niiden käyttäjiä. Lapsille pitää taata oikeus aloitta aloittaa koulutiensä turvallisesti lähikoulussa, yhdessä oman alueen päiväkodista tuttujen ikätovereiden kanssa.

Sekä päiväkodeissa että kouluissa ryhmäkokojen tulee olla riittävän pieniä, jotta erilaisten lasten tarpeet pystytään ottamaan huomioon. Ryhmäkoko luokilla 1-6 tulisi olla 22 oppilasta. Pienet ryhmäkoot ovat aiempaa tärkeämpiä, sillä uuden perusopetuslain mukaan tavallisessa luokassa opiskelee erityisopetusta saavia lapsia. Tässä uudessa tilanteessa opettajille on taattava riittävä tuki.

Koulun jokaiselle oppijalle on turvattava omien oppimisedellytysten mukainen opetus. Koulutettuja ja vakinaisia koulunkäyntiavustajia tulee olla riittävästi, perusasteella koulunkäyntiavustaja tulisi olla joka luokalle. Jotta kaikki lapset saisivat tarvitsemaansa opetusta, niin tavallisissa luokissa annettavan erityisopetuksen rinnalla pitää olla myös erityisopetusluokkia. Iltapäivätoimintaa tulee olla tarjolla kaikille halukkaille.

Päivähoitoon tarvitaan vakituisia sijaisia vähintään yksi jokaiseen päiväkotiin. Jokaisen päiväkodin ja koulun toiminnassa tulee ottaa huomioon myös alueen asukkaiden erityistarpeet. Esimerkiksi monikulttuurisen alueen päiväkodeissa ja kouluissa tulee olla sellaiset voimavarat, että niiden toiminnassa voidaan ottaa huomioon kulttuuriset erityispiirteet.

Kouluruokailussa aikuisen pitää olla läsnä eli opettajien valvonta-ateriat tulee säilyttää. Koulu- ja päiväkotiruuan laatuun on kiinnitettävä erityistä huomiota. Aterioiden kasvispainotteisuutta tulee lisätä ja luomu- ja lähiruokaa käyttää mahdollisimman paljon.. Koulu- ja päiväkotiruuan hyvä laatu tulee taata varaamalla niihin riittävästi rahaa kaupungin talousarviossa.

Neuvolat ja kouluterveydenhuolto tukevat perheitä 

 

Tällä hetkellä terveydenhoitajien aika ei riitä ennaltaehkäisevään perustyöhön. Terveydenhoitajilla tulee olla aikaa paneutua syrjäytymisvaarassa olevien, päihde- ja mielenterveysongelmaisten tai syömishäiriöistä kärsivien lasten ja nuorten hoitoon. Myös erityispalveluihin pääsy tulee turvata. Kouluissa oppilashuoltoryhmälle on taattava hyvät toimintamahdollisuudet.

Viime vuosina suomalaisten ja tamperelaistenkin väliset terveyserot ovat kasvaneet hurjasti. Riittävät neuvola- ja kouluterveyspalvelut ovat yksi olennainen keino vahvistaa kaikkien lasten ja nuorten terveyttä ja pysäyttää terveyserojen kasvu.

 

Edullisia kulttuuripalveluita ja harrastusmahdollisuuksia

Kulttuuri, liikunta ja kaikenlainen harrastaminen ovat tärkeä osa tasapainoista, turvallista sekä mielekästä lapsuutta ja nuoruutta. Lapsille ja nuorille on oltava monipuolisesti tarjolla erilaisia kulttuuri- ja vapaa-aikapalveluita. Palveluiden tulee olla maksuttomia tai kohtuuhintaisia ja aikuisten valvomia. Vapaa-ajantoiminnassa mukana olevat aikuiset ovat tärkeitä, heidän läsnäolonsa lisää turvallisuutta ja tukee lasten kasvua monin muinkin tavoin.

Kaupungilla on lasten ja nuorten vapaa-ajantoiminnan järjestämisessä merkittävä vastuu, sillä kaupunki pystyy järjestämään esimerkiksi hyvät tilat palveluille. Kaupungin tehtävänä on järjestää harrastusmahdollisuuksia kaikille lapsille ja nuorille. Perheen heikko taloudellinen tilanne ei saa estää lapsia ja nuoria harrastamasta.

Perheitä tuettava konkreettisesti ja aikailematta

Perheiden ja vanhempien tukeminen on keino turvata lasten kehitystä. Lähtökohtana tulee olla perheiden erityistarpeiden tunteminen ja huomioiminen. Se edellyttää sujuvaa yhteistyötä kaikkien lapsia ja nuoria kasvattavien ja hoitavien toimijoiden välillä. Vanhemmille on taattava mahdollisuus saada maksutta ja viivyttelemättä apua niin omista ongelmista selviytymiseen kuin myös apua jokapäiväisestä elämästä selviämiseen


Perheen vaikeaan tilanteeseen liittyy usein taloudellisia ongelmia. Lapsiköyhyys on hälyttävästi lisääntynyt. Tampere maksaa kotona hoidettavista lapsista Tampere-lisää. Kaikkein köyhimmät, toimeentulotukea saavat lapsiperheet eivät hyödy Tampere-lisästä, sillä lisä vähennetään toimeentulotuesta. Tampere-lisän tulisi olla etuoikeutettua tuloa, jolloin sitä ei vähennetä toimeentulotuesta.


Perheiden on tarvittaessa aina saatava apua lasten- ja kodinhoitoon. Tällä hetkellä kaikki apua tarvitsevat eivät sitä saa. Perhetyöntekijöitä tarvitaan paljon nykyistä enemmän ja perheneuvoloihin pääsyä on nopeutettava. Kaiken avun on oltava kaupungin järjestämää ja perheille maksutonta.

 

Jokaiselle nuorelle koulutus 

Kaikki mahdolliset keinot on käytettävä, jotta vaikeistakin oloista lähtöisin olevia lapsia ja nuoria ei syrjäytetä yhteiskunnasta. Ennaltaehkäisevässä ja etsivässä nuorisotyössä on oltava riittävät voimavarat. Jokaiselle nuorelle on taattava koulutus peruskoulun jälkeen, oli se sitten lukio-, ammatti- tai oppisopimuskoulutusta tai nuorille suunnattua työpajatoimintaa. Nuorelle on räätälöitävä juuri hänelle sopiva vaihtoehto. Koulun ja opinto-ohjauksen rooli on tässä tärkeä. Myös maahanmuuttajanuorten erityinen tukeminen on tärkeää ja heille suunnattua nuorisotoimintaa tarvitaan nykyistä enemmän.

 

Lastensuojelu on lapsen edun puolustamista

Kaikessa lastensuojelussa tärkeimmän ajatuksen on aina oltava lapsen etu, kuten lastensuojelulain neljäs pykälä edellyttääkin. Lastensuojeluun tarvitaan riittävästi päteviä sosiaalityöntekijöitä. Sijaisperheitä tulee kouluttaa ja tukea. Huostaanottotilanteessa perheen tukeminen on tärkeää ja tilaisuus kriisiapuun tulee tarjota. Lasta ei saa pompotella paikasta toiseen aikuisten vaihtuvien tilanteiden mukaan, vaan lapselle on turvattava kasvurauha.

Osaohjelmaa on valmisteltu työryhmässä, jossa ovat olleet mukana Ulla-Leena Alppi, Merja Eronen, Raija Lauttamäki, Hannu Lehikoinen, Emilia Lehtomäki (puheenjohtaja), Marja Peura, Leila Tilvis ja  Pirjo Savonrautia .