Kaikki liikkumaan.

Aktiivinen ja terveellinen elämäntapa, joka sisältää runsaasti liikuntaa edistää huomattavasti kuntalaisten hyvinvointia ja pidentää työuria. Jokainen liikuntamahdollisuuksiin laitettu euro maksaa itsensä myöhemmin takaisin, joten liikuttaminen on taloudellisestikin kannattavaa. Puhumattakaan yksilötasolla saavutettavista hyödyistä.

Tampereen kaupungin tulee mahdollistaa jokaiselle kuntalaiselle mahdollisuudet monipuoliseen liikuntaan. Kuntosalien, lenkkipolkujen, uimahallien, hiihtolatujen ja muiden liikuntapaikkojen tulee olla kunnossa, jotta kaikki pääsevät liikkeelle lajista riippumatta.

Omaehtoisen liikunnan lisäksi merkittävä osuus varsinkin lasten ja nuorten liikunnasta tapahtuu seuroissa. Seuratoimintaa pitää tukea taloudellisesti huomattavasti nykyistä enemmän, sillä nykyisin useiden seurojen taloudellinen tilanne on erittäin heikko. Se näkyy esimerkiksi pienituloisille ylitsepääsemättömän korkeissa osallistumismaksuissa ja valmentajien ja ohjaajien kehitystarpeessa.

Aktiivisessa kaupungissa liikuntapaikkojen tulee olla lähellä kuntalaisia. Lähellä kotia tai työpaikkaa tapahtuva liikunta on ekologista ja aikaa säästävää. Kevyen liikenteen väyliä on rakennettava laajemmin, jotta hyötyliikunta olisi aito vaihtoehto yksityisautoilulle.

Tampereen lähikirjastoihin tulee hankkia liikuntavälineitä, joita saa kirjojen ja levyjen tapaan lainata kirjastokortilla. Hyviä kokemuksia liikuntavälinelainauksesta löytyy esimerkiksi Hämeenkyröstä.

Kaupungin tulee järjestää omiin liikuntapaikkoihinsa merkittäviä alennuksia eläkeläisille, työttömille ja opiskelijoille, jotta heikko toimeentulo ei ole esteenä liikkumiselle.

Liikuntapalveluiden tulee palvella kuntalaisten tarpeita. Mikäli kaveriporukka haluaa kesken vuoden varata muutamia salikertoja on siihen tarjottava mahdollisuus. Liikunnan harrastamisesta ei saa tehdä liian byrokraattista tai saavuttamatonta.

Nykyään monessa lajissa parhaat hallivuorot menevät miesten huippujoukkueille. Tasa-arvon tulee näkyä myös liikuntapalveluissa esimerkiksi jakamalla myös naisten sekä junioreiden joukkueille hyviä kenttävuoroja. On kohtuutonta, että lapset joutuvat harjoittelemaan vasta myöhään illalla.

Liikuntatilojen rakentamisvaiheessa on priorisointia harjoitettava nykyistä enemmän. Liikuntapaikkoihin budjetoidut rahat täytyy käyttää aidosti kuntalaisten liikuntatarpeita tukeviin hankkeisiin, eikä elitistisiin keskusareenan kaltaisiin hankkeisiin.

 Osaohjelman ovat tehneet Eero Huhtakallio, Minnan Minkkinen ja Visa Savolainen.

Demokraattinen Tampere

Tampereen Vasemmisto esittää, että Hervannassa järjestetään kunnanosahallintokokeilu. Hervantaan valitaan vaalilla kunnanosalautakunta, jonka tuloksen valtuusto hyväksyy. Kunnanosavaltuusto on statukseltaan lautakunta ja se toimii kaupunginhallituksen alaisuudessa. Lautakunta jakautuu elinkaarimallin mukaisiin jaostoihin ja jäseneksi voidaan valita vain Hervannassa asuvia kuntalaisia. Se toimii käytössä olevan tilaaja-tuottaja -mallin ajan tilaajalautakuntana, mukautuen mahdolliseen toimintamallimuutokseen. Sen jäsenten ei tarvitse olla valtuutettuja, kuten muissa lautakunnissa.

Lautakunnan rahoitus määräytyy sen mukaan, miten kaupunki talousarviossa päättää koko lautakunnalle, lautakunnan saadessa väestöperusteisen osan tästä budjetista. Esimerkiksi jos Hervannassa on 10 % perusopetuksen oppilaista, se saa käytettäväkseen kaupungin budjetoimasta perusopetuksen menosta kymmenyksen. Kokeiluun otetaan mallia soveltuvilta osin Rovaniemen Yläkemijoen aluelautakunnasta, mutta mallista tehdään Tampereele soveltuva. Aluevaltuustokokeilulla ei ole tarkoitus korvata Alvareita, sillä kyseessä on edustuksellisen demokratian osa.

Helppo tiedonsaanti lisää demokratiaa

Alvareiden toimintaa tulee kehittää entisestään matalemman kynnyksen osallistumiseksi. Nykyisiä alueita pitää pyrkiä pilkkoomaan pienempiin, ihmisen kokoisiin kokonaisuuksiin, jotka mukailevat ihmisten kaupunginosaidentiteettejä paremmin. Alvareiden toimintaidea, olla suora vaikutuskanava tamperelaisille, on erinomainen täydennyspalikka edustuksellisen demokratian lisänä. Tamperelaisilla, (esimerkiksi 50 henkilöä), pitää olla mahdollisuus kutsua koolle asukaskokous tietylle alueelle, joka sitten käsittelee tietyn teemakysymyksen ja antaa lausunnon kaupunginvaltuustolle. Tällainen asia voi olla mikä vain alueellisesti merkittävä hanke. Tämä ei tietenkään poista kaupungin organisaation oma-aloitteista asukkaiden mielipiteen selvittämistä, mutta antaa tamperelaisille mahdollisuuden halutessaan järjestää virallinen kansalaiskuuleminen jostain heille tärkeästä asiasta.

Tiedonsaanti ja osallistuminen päätöksentekoon pitää tehdä mahdolliseksi valmisteluvaiheesta koko prosessin läpi valtuustokäsittelyyn ja toimenpanoon asti. Demokratia on mahdollista vain jos kaupunkilaisilla on koko ajan käytössä ajantasainen informaatio. Tiedotukseen ja vuorovaikutukseen panostaminen maksaa itsensä moninkertaisesti takaisin valmistelun laadun parantuessa. Kaupunkilaisten asiantuntemus ja näkökulma on liian arvokas hukattavaksi. Tampere tarvitsee lisää rohkeutta ja halua kokeilla ennakkoluulottomasti uudenlaisia osallistumisen muotoja.

Julkishallinnon tuottaman tiedon ei pidä pölyttyä arkistokovalevyjen kätköissä vaan sen pitää olla kaikkien saatavilla yksityisyydensuojan sallimissa puitteissa. Avoin data ja avoimet rajapinnat antavat mahdollisuuden uusiin tapoihin kehittää demokratiaa ja kaupungin palveluita sekä tuottaa uusia liiketoiminnallisia innovaatioita. Tehdään Tampereesta edelläkävijä julkishallinnon tietovarantojen avaamisessa!

Kuntademokratiayksikön pitää pyrkiä havainnoimaan niitä väestöryhmiä, jotka olemassa oleviin malleihin eivät osallistu ja pyrkiä kehittämään osallistumattomia väestörymiä suosivia toimintatapoja. Tämä siksi, että jos osallistuminen kehitetään vain jo osallistuvien ehtojen mukaisesti, niin ulkopuolla olevat voivat entistä herkemmin rajautua osallistumisen ulkopuolelle, koska toimintatavat tehdään vain jo osallistuvien halujen mukaisesti.

Osaohjelmaa ovat valmistelleet Mikko Kähkönen, Seppo Säämäki…

Reilun työn ja osaamisen Tampere

Ohjelmassa esitetään Tampereen Vasemmistoliiton kunnallispoliittiset näkemykset ja tavoitteet työstä, työn tekemisen ehdoista ja työllistymisestä, kunnallisesta elinkeinopolitiikasta ja yrittämisestä sekä osaamisesta ja opiskelusta Tampereella. Työn ja osaamisen laadulliset tavoitteet ovat reiluus, yhdenvertaisuus ja kannustavuus.

TYÖ

Tampereen kaupunki on 16000 työntekijänsä myötä suuri työnantaja (työntarjoaja), mutta Vasemmistoliitto haluaa, että se on myös reilu työnantaja ja paras työnantaja.

Reilu työnantaja: Kaupunki noudattaa työ- ja virkaehtosopimuksia sekä voimassaolevaa työlainsäädäntöä asetuksineen. Työnantajana ja tilaajana kaupunki huolehtii myös siitä, että reilua työnantajapolitiikkaa sovelletaan myös kaupungin liikelaitoksissa ja konserneissa ja niissä yksityisissä yrityksissä, jotka ovat saaneet julkisen kilpailutuksen kautta sopimuksen kaupungin kanssa / tehneet kaupungin kanssa sopimuksen julkisten palveluiden tuottamisesta. Näin voidaan torjua myös harmaata taloutta.

Reiluna työnantajana kaupunki huomioi työntekijän edun julkisten palveluiden järjestämisessä. Tämä tarkoittaa sitä, että kaupunki ei pyri siirtämään palveluiden tuottamisesta koituvaa taloudellista vastuuta ja riskiä kunnan työntekijäryhmien vastuulle ulkoistamalla palvelut tai pakottamalla kunnantyöntekijät itsensätyöllistäjiksi. Itsensätyöllistämisen rajat ja ehdot tulee neuvotella yhdessä työntekijöiden kanssa ja siihen siirtyminen tulee olla vaihtoehtoista palkkatyön kanssa. Kaupungin tulee säilyttää kunnallisten palvelujen työn ydinosaaminen, tieto ja taito sekä infra. Työntekijöiden näkökulmasta kunnan tarjoaminen palvelujen rahoitus tulee turvata pitkän aikavälin suunnitelmalla, jotta he voivat tehdä työnsä hyvin ja turvata asiakkaidensa tarpeet.

Paras työnantaja: Hyvä johtajuus ja työhyvinvointi ovat työhön sitoutumisen, työn sujuvuuden ja mielekkyyden sekä työssä viihtymisen perusta. Paras työnantaja toteuttaa työelämään liittyvässä toiminnassaan avoimuutta ja läpinäkyvyyttä, antaa työntekijöille todellisen mahdollisuuden antaa palautetta ja vaikuttaa työpaikkansa asioihin sekä antaa itse rakentavaa palautetta työntekijöilleen. Paras työnantaja ei pyri säästöihin työntekijän kustannuksella esimerkiksi sairas-, poissaolo- ja eläköitymistilanteissa vaan järjestää riittävän määrän sijaisia. Paras työnantaja laatii yhdessä työntekijöiden ja työyhteisöjen kanssa selkeät eettiset pelisäännöt työllistämis- ja harjoittelutöihin niin, että sekä työyhteisö että siihen rekrytoitu työllinen/opiskelija kokevat työllistämis/harjoittelujakson kannustavaksi, hyödylliseksi ja onnistuneeksi.

Tuloksellinen työllistäminen: Tampereen kaupungin työttömyyden hoito nostetaan kiitettävälle tasolle, mikä merkitsee työllistämismäärärahojen täysimääräistä käyttöä pitkäaikaistyöttömien ja alle 25-vuotiaiden työttömien työllistämiseksi sekä työpajojen ylläpitoon. Kaupungille KELA:n aktiiviseen työllistämiseen osoittamat rahat tulee käyttää täysimääräisesti (vuonna 2010 Tampereelle 11 milj. €).

Opiskelijoiden ja nuorten työharjoittelussa paino tulee olla sanassa harjoittelu, mikä merkitsee ohjattua työhön perehdyttämistä ilman taloudellisia tulostavoitteita, ja sen muodot, sisältö ja ehdot tulee neuvotella yhdessä oppilaitosten, opiskelijoiden ja nuorten edustajien sekä työntarjoajien kanssa. Työharjoittelun ja tukityöllistämisen tulee edistää harjoittelijan ammatillisten taitojen oppimista ja työllistettävän integroitumista työelämään. Kaupungilla on paras mahdollisuus ja suuri etu tarjota harjoittelupaikkoja opiskelijoille, jotka valmistuttuaan sijoittuvat ensisijaisesti julkiselle puolelle. Se edistäisi myös tasa-arvoa eri alojen opiskelijoiden välillä työharjoittelupaikkojen suhteen. Tampereen kaupungin ja ay- ja opiskelijajärjestöjen sekä kolmannen sektorin järjestöjen yhteistyö harjoittelu- ja työllistämisprojekteissa on tärkeä.

Kaupungin omaa erikoistyöllistämispalvelutoimintaa on kehitettävä ja laajennettava niin, että se tavoittaisi vähintään 60 %:ia kaupungin pitkäaikaistyöttömistä ja kaikki alle 25-vuotiaat, jotka ovat olleet yli kolme kuukautta työttöminä, ja auttaisi heitä henkilökohtaisen työllistämissuunnitelman laatimisessa ja toteuttamisessa. Yhteistyössä sosiaali- ja terveyspalvelujen kanssa TYP voisi pohtia myös asiakkaidensa eläke- ja kuntouttamisvaihtoehtoja. Tampereen kaupungin työmarkkinatuen kuntaosuuksia voidaan käyttää tehokkaammin siirtämällä osa niistä poliittisella päätöksellä TYP:n toiminnan rahoittamiseen.

YRITTÄMINEN

Vasemmistoliitto kannustaa monimuotoista yrittämistä ja kiinnittää erityistä huomiota pienten ja keskisuurten yritysten edellytyksiin toimia Tampereella.

 Yrittäjyys on yrittäjä oma valinta ja se on vapaaehtoista (erotuksena vasten tahtoisesti itsensätyöllistetyistä). Vasemmistoliitto kannattaa yrittämisen moninaisia muotoja: pien ja keskisuuriyrittäjyys, osuuskunta, yhteiskunnallinen yrittäjyys, sosiaalinen yrittäjyys, toiminimi. Vasemmistoliitto tukee reilua ja vastuullista yrittäjyyttä ja yrittäjää, joka noudattaa toiminnassaan voimassaolevia sopimuksia ja työlainsäädäntöä sekä huolehtii työntekijöidensä työhyvinvoinnista. Vastuullinen yrittäjyys tarkoittaa myös ekologisten tekijöiden huomioimista toiminnassa ja päätöksissä.

Reilu ja vastuullinen pien- ja keskisuuriyrittäjä hyötyy ja saa tukea yrittäjyydelleen julkisista palveluista, kuten tiestöstä, tonttipolitiikasta, julkisesta terveydenhuollosta, koulutuksesta) ja hyvästä sosiaalisturvasta. Kunta voi tarjota edellytyksiä yrittämiselle, kuten tarjoamalla toimitiloja ja tontteja vuokralle, niin että yritys pääsee hyvään alkuun. Terve yrittäjyys ei kuitenkaan ole riippuvainen julkisesta tuesta. 

Tampereen kaupungin on luotava julkisten palvelujen ja hankintojen kilpailuttamiselle uudet eettiset kriteerit, joissa annetaan pisteitä palvelun laadusta, alueellisesta, sosiaalisesta ja yhteiskunnallisesta vaikuttavuudesta, jotta paikalliset pien- ja keskisuuret yritykset voisivat olla aidosti kilpailussa mukana ja samalla voidaan torjua harmaata taloutta. Vasemmistoliitto korostaa pk-yrittäjien oman työhyvinvoinnin ja ammatillisen lisäkoulutuksen merkitystä yrityksen menestykseen ja kannattaa näihin asioihin liittyen pienyrittäjien yhteistoiminnan tukemista.

Luova ja työllistävä elinkeinopolitiikka: Tampereella on monia etuja menestyksekkäälle elinkeinojen harjoittamiselle: tiede- ja ammattikorkeakoulut, monipuolinen II asteen koulutus, nuori väestörakenne, sijainti jne. Elinkeinopolitiikassa on hyvä huomioida uusi teknologia ja luovat alat, kuten vihreä teknologia ja hoiva- ja terveystyön uudet muodot sekä kulttuurin imu. Esimerkiksi terveys- ja hyvinvointikeskus, jossa eri alojen tutkimus, tuotanto ja palvelut kohtaavat. Tämä edellyttää luovaa ja konkreettista yhteistyötä kaupungin, korkeakoulujen ja yritysten kesken. 

Teknologian uudistuminen edesauttaa myös vanhojen elinkeinojen vahvistumista ja pysymistä Tampereella. Kaupungin on tehostettava teollisuustonttien kaavoitusta ja tarjoamista esimerkiksi Hervannan Ruskon alueella. Tampereen on aktiivisesti tutkittava mahdollisuuksia kehittää logistiikkaa muun muassa rata- ja lentoliikenteen osalta. Samalla työmatkaliikenteen julkisia vaihtoehtoja on parannettava.

OSAAMINEN

Osaavat tamperelaiset: Tampereen kaupungin on toimittava aktiivisesti turvatakseen asemansa koulutuksen ja osaamisen kaupunkina, mikä edellyttää hyvää yhteistyötä kaikilla tasoilla. Peruskoulunsa päättäneille nuorille on taattava koulutuspaikka, minkä vuoksi lukio- ja ammattikouluverkosto tulee pitää elinvoimaisena. Ammatillisessa koulutuksessa on panostettava opettajien koulutuksen lisäksi myös laitteisiin, tiloihin ja muihin resursseihin, jotta opiskelijat voivat harjoitella ja oppia työprosesseja ohjaajan valvonnassa. Kaupungin aktiivisuus ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen työharjoitteluasiassa on tärkeää, sillä toimeentuloa täydentävät, omaan alaan liittyvät työpaikat edistävät paitsi opiskelijan opintoja ja taloudellista tilanne myös alueen elinkeinopoliittisia tavoitteita. 

Osaohjelmaa on valmistelu työryhmässä, johon ovat kuuluneet Ulla Aatsinki (puheenjohtaja), Tapio Lahtinen, Veijo Laitinen ja Ari Virtanen,

Kuntataloutta kaupunkilaisten parhaaksi

Tampereen kaupungin taloudenhoidon on oltava kestävää ja talouden on palveltava kuntalaisten tarpeita. Tulojen on vastattava menoja niin, että kaupunki ei turhaan velkaannu. Menot on kohdistettava oikeasti merkityksellisiin toimintoihin joilla on vaikutusta kaupunkilaisten arkipäivään.

Talous on kaiken toiminnan perusta. Ilman tervettä ja kestävää taloutta ei voida järjestää kaupungin palvelutuotantoa. Talous ei kuitenkaan saa olla itsetarkoitus tai päämäärä. Se on väline palveluiden tuottamiseksi kaupunkilaisille. Itsetarkoituksellinen säästäminen palvelutuotannon ja henkilöstön kustannuksella on väärin. Tulojen on vastattava menoja pidemmällä aikavälillä eikä toistuvia negatiivisia tilinpäätöksiä saa tulla. Palvelutuotantoa ei saa rahoittaa velalla. Velkaa voidaan ottaa investointeihin. Investointien on kuitenkin palveltava kaupunkilaisia ja niiden on oltava kaupunkilaisten etujen mukaisia.

Riittävät tulot palveluiden järjestämiseen - ei kassaa kartuttamaan

 Kaupungin tuloista on pidettävä huolta niin, että ne riittävät tarpeeksi laajan ja laadukkaan palvelutuotannon ylläpitämiseen. Tuloista suurin osa kerätään veroina. Kerättyjen verojen tulee olla tasoltaan sellaisia, että niiden tuotto riittää kattamaan palveluiden järjestämisen. Veroasteen itsetarkoituksellinen kasvattaminen ei kuitenkaan saa olla päämääränä. Kaupungin kassaan ei pidä kerätä ylimääräistä rahaa.

Tulojen ja menojen on vastattava toisiaan mieluummin lyhyelläkin aikavälillä mutta ainakin pidemmällä noin viiden vuoden ajanjaksolla talouden on oltava tasapainossa. Kaupungin menojen kasvaessa on selvitettävä mistä menojen kasvu johtuu ja puututtava syihin jos syyt eivät ole hyväksyttäviä. Jos menoja ei pystytä laskemaan on pohdittava tulojen kasvattamista ainakin sellaisissa tilanteissa joissa lain edellyttämiä palveluita ei voida tuottaa ilman tulojen kasvua. Käytännössä tämä tarkoittaisi kunnallisveron korotusta. Toimintaan ei saa ottaa velkaa (kuin äärimmäisissä tilanteissa lyhyt aikaiseksi?), tämän päivän menoja ei saa maksattaa tulevaisuuden tamperelaisilla.

Lainaa kaupunkilaisia hyödyttäviin hankkeisiin

Tampereen velkaantumista on seurattava tarkasti ja siihen tarvittaessa puututtava. Kasvava kaupunki ei voi välttää uusi hankkeita ja ne on suurimmaksi osaksi rahoitettava lainarahalla. Oleellista on se millaisia investointeja tehdään ja millaisiin hankkeisiin lainaa otetaan. Lainalla on toteutettava ainoastaan sellaisia hankkeita joista on hyötyä kaupunkilaisille. Turhiin hankkeisiin kaupungin ei pidä lainaa ottaa.

Tampereella joudutaan joka tapauksessa tekemään suuri investointeja perusinfrastruktuuriin ylläpitämiseen katuverkkoa ja kiinteistöjä kuten päiväkoteja, kouluja, sairaaloita, kirjastoja sekä liikuntatiloja on kunnostettava. Tämä on tehtävä pääosin velaksi koska kaupungin talous tuskin tuottaa sellaista ylijäämää, että kaikki rakentaminen pystyttäisiin rahoittamaan suoraa tuloilla. Tämän vuoksi onkin oltava tarkkana siinä mihin kaikkeen muuhun kaupungilla riittää velanottokykyä. Kuinka suuri hankkeita voidaan toteuttaa velaksi jos niiden tekeminen ei ole välttämätöntä kaupunkilaisten arkipäivän sujuvuuden kannalta? Voidaanko Rantaväylän tunnelin kaltaisiin hankkeisiin käyttää kuinka paljon velkarahaa?

 Suuret hankkeet tärkeysjärjestykseen

Suuret hankkeet on asetettava tärkeysjärjestykseen. Isoja hankkeita on suunniteltava siten, että tärkeimmät ja kiireellisemmät toteutetaan ensin. Toteuttamisjärjestystä ei saa sanella kaupungin ulkopuolelta tuleva rahoitus tai muut tekijät. Valtuuston on kauden alussa linjattava mitä suuria hankkeita valtuustokaudella toteutetaan ja missä järjestyksessä.   

Valtuustokaudelle 2009 – 2012 olisi pitänyt valtuustossa asettaa tärkeysjärjestykseen sellaiset suuret hankkeet kuin Rantaväylän tunneli, raitiotie, keskusareena- ja kansihanke sekä uusi jätevedenpuhdistamo. Luonnollisesti osasta hankkeista olisi voitu päättää ettei niitä toteuteta. Tällainen selkeä priorisointi antaisi esimerkiksi valtion suuntaan selvän viestin siitä mitä Tampereella halutaan ja mitä kiireisimmin tarvitaan.

Riittävät palvelut ja kaikille mahdollisuus palveluiden käyttöön

Kaupungin palveluista perittävien palvelumaksujen tulee olla mahdollisimman alhaisia. Palveluiden käyttäminen tulee olla mahdollista kaikille tulotasosta riippumatta. Tarvittaessa oikeus palveluiden käyttöön taataan maksukatolla tai muilla vastaavilla järjestelyillä.

Julkisten palveluiden tulee olla käyttäjille mahdollisimman halpoja. Lääkärille tai muihin terveydenhuollon palveluihin pääseminen ei saa olla siitä kiinni, että ei ole varaa käyntimaksuihin. Muiden palveluiden kuten kulttuuri- ja vapaa-aikapalveluiden käyttömaksut tulee olla sellaisia, että jokaisella on niihin varaa. Köyhimmälläkin tamperelaisella pitää olla mahdollisuus käydä esimerkiksi uimahallissa.

Palvelutuotannon alibudjetoinnista on päästävä eroon. Monilla toimialoilla on jatkuva pula tekijöistä. Tämä näkyy erityisesti terveyden ja vanhustenhoidossa jossa työntekijöitä ei ole riittävästi. Pula työntekijöistä johtaa siihen, että pienempi joukko tekee työt mikä johtaa työntekijöiden uupumiseen. Tästä seuraa sairauslomia ja kustannuksia kaupungille. Laittamalla palvelutuotannon budjetit kuntoon säästetään rahaa.

Suuri osa suomalaisista ilmoittaa olevansa valmiita maksamaan lisää veroja jos niiden tuotto käytetään julkisten palveluiden tuottamiseen. Hyvinvointivaltiolla on edelleen laaja kannatus suomalaisten keskuudessa vaikka sitä on viime vuosina purettu kiihtyvällä tahdilla. Alibudjetointiin pitää puuttua miten paljon palvelutuotanto on alibudjetoitu ja miten paljon maksaa palvelutuotannon saaminen paremmalle tasolle. Luottamushenkilöt pitää laittaa pohtimaan saadaanko palvelutuotantoon nykyisellään osoitetuilla varoilla oikeasti täytettyä asetetut tavoitteet.

Kaupunkilaisten hyvinvointi taloutta ohjaamaan

Talouden määräysvalta kaupungin päätöksenteossa on haastettava. Kaikkia päätöksiä ei tarvitse perustella oikeistolaisella talouspuheella. Taloudelliset perusteet ovat saaneet liian suuren vallan kaupungin päätöksenteossa. Kaupunkilaisten hyvinvointi voidaan oleellisissa kohdissa asettaa talouden edelle. Halpa hinta ja mahdollisimman pienet kustannukset eivät saa olla ainoita hyväksyttäviä perusteita päätöksenteossa. Päätöksenteon kokonaisuuden on kuitenkin oltava taloudellisesti järkevää.

Tampereen kaupungin päätöksenteossa asioita perustellaan liian usein taloudella. Muut perustelut ja arvot jäävät talouden varjoon. Taloudellisella perusteella tehtyjen päätösten taloudellisia vaikutuksia ei ole kuitenkaan jälkikäteen voitu osoittaa kuten Tietotekniikka keskuksen (TIO) ulkoistuksessa kävi. TIO:n ulkoistamisen tuottamista kustannussäästöistä ei ole minkäänlaisia todisteita.

Päätöksenteon perusteluissa usein puhutaan siitä miten paljon yksi syrjäytynyt nuori tulee maksamaan yhteiskunnalle tai siitä kuinka paljon vanhuksen tai lapsen saamat palvelut maksavat. Nämä ovat toki oleellisia näkökulmia mutta eivät ainoita. Ihmisistä ei saa tulla kustannuseriä kunnallisessa päätöksenteossa.

Loppu ulkoistamiselle

Ulkoistamisten on loputtava. Tampereen kaupunki päätti pormestari-malliin siirtyessään ottaa käyttöön myös monituottaja-mallin. Käytännössä tämä on tarkoittanut ideologiaan perustuvia itsetarkoituksellisia kaupungin toiminnan ulkoistamisia joiden toiminnallisesta ja taloudellisesta järkevyydestä ei ole todisteita. Ulkoistamisten on loputtava ja voimat on keskitettävä kaupungin oman tuotannon kehittämiseen.

Ulkoistamisen taloudellisesta mielekkyydestä ja saavutetuista säästöistä ei ole todisteita. Tietotekniikka keskuksen ulkoistamista perusteltiin useiden miljoonien kustannussäästöillä. Osoitetut kustannussäästöt ovat kuitenkin olleet alle puoli miljoonaa ja tämäkin on saavutettu matkapuhelinpalveluiden kilpailuttamisella joka olisi varmasti voitu tehdä omanakin toimintana. Tampereen Aterian henkilöstöruokailun ulkoistamisen perusteena olivat strategiset syyt, ulkoistuksella ei edes tavoiteltu kustannussäästöjä. Ulkoistaminen vaikuttaa usein ongelmien siirtämiseltä muille, kun organisaatioita ei haluta tai pystytä kehittämään ne ulkoistetaan. Ulkoistamisen sijasta kaupungin omaa toimintaa on kehitettävä niin että omassa tuotannossa keskitytään oleellisen eli laadukkaiden palveluiden tuottamiseen kuntalaisille kustannustehokkaasti.

Ostopalveluiden laatua valvottava

Tampereen kaupungin palvelutuottajien valvontaa on parannettava. Kaupungin on huolehdittava siitä, että sen ulkopuoliset palvelutuottajat tuottavat palveluita kuten niistä on sovittu. Valvonnan on oltava kunnossa ja laiminlyönneistä on oltava seuraamuksia.

Tästä valitettavana esimerkkinä on Hatanpään puistosairaalan osasto U3. Osaston toiminta on ulkoistettu Attendo MedOne -yhtiölle. Osastolla on ollut vähemmän hoitajia kuin MedOnen ja Tampereen kaupungin välisessä sopimuksessa on sovittu. Hoitajien määrä on ollut niin pieni, että potilasturvallisuus osastolla on vaarantunut. Tampereen kaupungin viranhaltijat eivät puuttuneet asiaan riittävällä määrätietoisuudella eikä asiaa korjattu. Asiaan saatiin korjauksia vasta aluehallintoviraston huomautuksen jälkeen. Tästä huolimatta seuraavassa kilpailutuksessa MedOne valittiin uudestaan tuottamaan osaston palvelut.

Palveluntuottajaksi on valittava ainoastaan sellaisia toimijoita joilla on tarjouspyyntöä tehtäessä edellytykset palveluiden tuottamisella. Tuottajaksi ei pidä ottaa esimerkiksi yritystä joka vasta tarjouksen voitettuaan palkkaan tarvittavan henkilökunnan ja hankkii toimitilat sekä muut tuotannon edellyttämät asiat.

Kilpailuttamiseen lisää laatua

Tampereen kaupungin palveluhankinnoissa on annettava enemmän painoa laadulle. Hankittaessa palveluita kaupungin oman organisaation ulkopuolelta on kilpailutuksissa huomioitava laatu riittävässä määrin. Julkisen palvelun ei pidä olla vain halpaa ja huonolaatuista.

Palveluiden laatua ja ostopalveluiden kilpailuttamisen kriteerejä ei käsitellä missään luottamushenkilöistä kootussa toimielimessä. Kilpailutuksen painoarvoista päätetään viranhaltijoiden toimesta eivätkä luottamushenkilöt voi vaikuttaa siihen miten paljon painoarvoa laadulle laitetaan. Yleisesti laadun merkitys on ollut vähäinen. Toimielimissä ei myöskään käsitellä sitä millä laatua mitataan eli mitkä asiat asetetaan laatukriteereiksi. Laatua saatetaan mitata palvelun kannalta toisarvoisilla asioilla. Toimielinten pitäisi tehdä valintoja laadun ja hinnan välillä eli päättää siitä ostetaanko määrää laadun kustannuksella vai toisin päin.

Kilpailutukset eivät rakenna hyvän kumppanuuden kulttuuria. Palvelutuotannon kilpailuttaminen viiden vuoden välein aiheuttaa sen, että palvelun tuottaja elää jatkuvassa epävarmuudessa. Kilpailutuksen hävinnyt tuottaja joutuu monesti ajamaan alas organisaatiotaan esimerkiksi irtisanomisten muodossa. Tällaisissa tilanteissa menetetään huomattava määrä osaamista.

Kilpailutuksen muodossa toistuva epävarmuus toiminnan jatkumisesta estää ulkopuolisia palvelutuottajia kehittämästä omaa toimintaansa ja sitoutumasta palvelutuotantoon. Palvelutuottajan on harkittava tarkkaan toimintansa kehittämiseen panostamista jos on olemassa uhka, että kilpailutus hävitään ja Tampereen kaupungin palvelutilaus menetetään. Tämä on totta erityisesti silloin kun toiminnan kehittäminen nostaa tuotteen hintaa. Kilpailutuksessa useimmiten hinta menee laadun edelle. Tämän seurauksena palveluiden laatu ei kehity. Kilpailutuksen häviäminen saattaa päättää palvelutuottajan toiminnan. Tämä on erityisen valitettavaa kolmannen sektorin järjestöjen osalta jotka tuottavat palveluita kaupungille. Kilpailutuksen häviämisen seurauksena järjestö voi joutua irtisanomaan suuren osan henkilökunnastaan. Henkilökunta menettää työpaikkansa ja järjestö menettää heidän osaamisensa. Tällaisen tilanteen jälkeen järjestön on hankala osallistua kilpailutuksiin koska sillä ei enää ole osaamista. Monet järjestöt ovat tuottaneet kaupungille palveluita vuosikymmeniä ja toiminnan pohjalta on syntynyt kumppanuus jota ei saa tuhota pakonomaisella kilpailuttamisella. Järjestöihin kasaantunutta osaamista ja asiantuntemusta ei saa tuhota kaupungin toiminnalla.

Kilpailuttaminen aiheuttaa kaupungille kuluja kilpailutuksen järjestämisen ja tuotannon valvonnan muodossa. Tuottajan vaihtuminen aiheuttaa aina hankaluuksia organisaatiossa josta seuraa vääjäämättä kustannuksia.

Yksityisen palvelutuotannon edullisuutta perustellaan yleensä sillä, että yksityisellä palvelutuottajalla ei ole julkisen sektorin raskasta ja kallista hallintoa sekä siitä johtuvia hallintokuluja. Ulkoistaminen ei kuitenkaan poista näitä hallintokuluja ne jäävät edelleen kaupungin maksettavaksi. Ulkoistettu palvelutuotanto ei siis ole tältä osin sen halvempaa kuin kaupungin omakaan tuotanto. Oma palvelutuotanto saadaan ulkoistuksien myötä näyttämään entistä kalliimmalta kun hallintokulu jakautuu entistä pienemmälle joukolle omia palveluita. Julkisen sektorin hallintokuluja ei saada koskaan karsittua kokonaan pois. Kuluihin sisältyy esimerkiksi viranomaisvalvontaa joka on lainsäädännön edellyttämää sekä demokraattisen päätöksentekojärjestelmän kuluja. Näitä kuluja ei yrityksillä ole siinä määrin kuin kaupungilla. Demokratialla on hintansa mutta diktatuurin kustannukset ovat vielä isommat. Julkista palvelutuotantoa ei pitäisi koskaan sellaisenaan verrata yksityiseen toimintaan.

 Yhteiskuntavastuu kaiken toiminnan perusta

  Tampereen kaupunki toimii yhteistyössä ainoastaan sellaisten organisaatioiden kanssa jotka noudattavat laajaa yhteiskuntavastuuta. Tampereen kaupunki noudattaa omassa toiminnassaan yhteiskuntavastuuta laajasti.

Suppeimmillaan yhteiskuntavastuun on katsottu olevan osakeyhtiölaissa olevan kirjauksen noudattamista jonka mukaan yhtiön toiminnan tarkoituksena on tuottaa voittoa osakkeenomistajille. Tämä on väärä ja riittämätön tulkinta. Tampereen kaupunki edellyttää, että sen yhteistyökumppanit noudattavat laajaa yhteiskuntavastuuta joka on kirjattuna toimijan strategiaan tai vastaaviin ohjeisiin. Kilpailutuksissa yhteiskuntavastuun on oltava yhtenä kriteerinä ja sen noudattamista pyritään valvomaan muun valvonnan yhteydessä. Yhteistyö lopetetaan sellaisten toimijoiden kanssa jotka laiminlyövät yhteiskuntavastuunsa tai toimivat sitä vastaan.

Liiketoiminta nykyistä parempaan valvontaan

Kaupungin liiketoiminta on saatava paremmin luottamushenkilöiden valvontaa. Kaupunginhallitukselle on perustettava liiketoimintajaosto joka keskittyy kaupungin liikelaitosten ja tytäryhteisöjen valvontaan.

Liiketoiminnan ja tytäryhteisöjen valvonta kuuluu kaupunginhallitukselle. Aikaa ja mahdollisuuksia keskittyä valvontaan on kuitenkin rajallisesti eikä kaupunginhallitus pysy ajan tasalla siitä liikelaitoksissa ja yhteisöissä tapahtuu. Tytäryhteisöillä viitataan tässä kaupungin omistamiin osakeyhtiöihin ja kaupungin hallinnoimiin muihin organisaatioihin kuten säätiöihin yms. Osakeyhtiöiden ja muiden tytäryhteisöjen toiminnasta on hankala saada tietoa koska osa tiedoista luokitellaan liikesalaisuuksiksi. Kaupungin omaisuudesta huomattava osa on kuitenkin yhtiöissä ja muissa yhteisöissä niiden toiminta on myös oleellista kaupungin palvelutuotannon kannalta. Tästä hyvänä esimerkkinä on Sähkölaitos. Liiketoimintajaosto voi kaupunginhallituksen alaisuudessa säännöllisesti kokoontuvana toimielimenä seurata liikelaitosten ja tytäryhteisöjen toimintaa ja tarvittaessa ohjata niitä.

Tilaaja-tuottajamalli arvioitava

Tampereen kaupungin tilaaja-tuottaja-mallin tarkoituksen mukaisuus on arvioitava valtuustokauden aikana. Mallin järkevyys ja vaikutus kaupungin talouteen sekä palveluluiden laatuun on selvitettävä. Selvityksen jälkeen on arvioitava mallin hyviä ja huonoja puolia sekä niiden keskinäistä suhdetta ja päätettävä mallin tulevaisuudesta.

Tilaaja-tuottaja-mallin tarkoituksena on ollut selkeyttää päätöksentekoa, tuoda kustannussäästöjä ja turvata palveluiden saatavuus. Onko malli oikeasti palvellut näiden tavoitteiden toteutumista. Monissa tilanteissa mallin tarkoituksenmukaisuus voidaan asettaa kyseenalaiseksi.

Malli on kuntalaisille vaikea hahmottaa, monissa tapauksissa sen hahmottaminen on vaikeaa luottamushenkilöille ja joissakin tilanteissa myös kaupungin omalle henkilöstölle. Vastuut eivät aina ole mallissa selviä. Monia asioita tilataan monien ydinprosessien kautta, esimerkiksi työllisyyden hoito jakautuu terveyden ja toimintakyvyn sekä osaamisen ja elinkeinojen ydinprosessien kesken. Tämän seurauksena työllisyydenhoito monimutkaistuu ja toiminta hankaloituu.

Mallissa palveluita tilaavat lautakunnat laativat palveluita tuottavien johtokuntien kanssa sopimuksen palveluiden tuottamisesta. Sopimus ohjauksella on pyritty imitoimaan yritysten toimintamallia. Toisin kuin yrityspuolella kaupungilla ei ole kuitenkaan minkäänlaisia keinoja puuttua sisäisten sopimustensa rikkomuksiin. Tämä on tarkoittanut sitä, että tuottajat ovat toistuvasti ylittäneet sopimuksissa mainitut budjettinsa mutta tilaaja ei voi tehdä asialle mitään. Koska sanktioita ei ole olemassa niin sopimuksia ei välitetä noudattaa. Tästä seurauksena on ollut kaupungin menojen jatkuva kasvu.

Tilaaja-tuottaja-malli on johtanut palvelutuotannossa tilanteeseen jossa palveluiden laatuun ei kiinnitetä huomiota. Palveluita tilaavat lautakunnat tilaavat palveluissa lähes poikkeuksetta pelkkää määrää eivätkä aseta palveluille laadullisia kriteerejä. Palveluita tuottavat johtokunnat tekevät pienten budjettiensa rajoissa kaikkensa saadakseen määrälliset vaatimukset täytettyä eivätkä ne kiinnittää huomiota laatuun. Ulkopuolisten palveltuottajien kilpailutukset toteutetaan viranhaltijatyönä jolloin luottamushenkilöt eivät pääse vaikuttamaan siihen millaisia laadullisia kriteerejä palvelutuotannolle asetetaan. Tämä johtaa siihen, että kaupunkilaisille tuotetaan palveluita talouden ehdoilla ja laatu jää sivuseikaksi.

Tilaaja-tuottaja-mallissa palveluiden tuottamisesta vastaavat johtokunnat. Tämän hetkisellä kokemuksella johtokuntien rooli on jäänyt epäselväksi. Johtokuntien jäsenet kokevat, että heillä ei ole mahdollisuuksia vaikuttaa palvelutuotantoon ja että joku muu sanelee miten asiat tehdään. Tästä esimerkkinä on Tampereen Aterian johtokunta jonka mielipidettä ei kysytty Aterian tuottamien henkilöstöruokailupalveluiden ulkoistamisesta ja osan kouluruokailusta ulkoistamisesta. Monissa tilanteissa on ollut epäselvää mikä johtokunnan tarkoitus on jos sen rooliksi jää merkitä asioita tiedoksi.

Tilaaja-tuottaja-mallin soveltaminen niillä toimialoilla joissa ei ole ulkopuolisia palvelutuottajia voidaan asettaa kyseenalaiseksi. Onko kaupungin tarpeellista tehdä sopimuksia oman organisaationsa kesken ja siten kasvattaa omaa byrokratiaansa? Saataisiinko malliin kuuluvan sopimusohjauksen edut käyttöön vähemmälläkin hallinnolla?

Kaupungin omaisuuden arvosta huolehdittava

Tampereen kaupungin on pidettävä huolta kiinteästä omaisuudestaan niin, että omaisuus ja sen arvo säilyvät. Tampere omistaa merkittäviä määriä kiinteistöjä ja maa-alueita sekä muuta omaisuutta. Tämä omaisuus on julkista ja viimekädessä veronmaksajien omaisuutta. Kaupungin on huolehdittava siitä, että omaisuus on myös tulevaisuudessa veronmaksajien omaisuutena.

Tampereen kaupunki on viimeaikoina pyrkinyt myymään sellaista omaisuutta jolle ei ole koettu olevan tarvetta ja käyttöä kaupungin omassa toiminnassa. Myynneistä saaduilla varoilla on rahoitettu uusia investointeja kuten uusien rakennusten rakentamista ja vanhojen korjaamista. Investointien rahoittaminen omaisuuden myymisellä ei ole välttämättä hyvä keino. Myytävä omaisuus loppuu jossakin vaiheessa eikä silloin myynneillä voida enää rahoittaa investointeja. Kaupungin omaisuutta voidaan myydä sellaisissa tapauksissa jossa omaisuudelle ei ole enää käyttöä omassa tuotannossa ja sen hoitaminen on tuottoja kalliimpaa. Tuottavaa ja tarpeellista omaisuutta ei pidä myydä.

Henkilöstä pidettävä hyvää huolta

Henkilöstö on Tampereen kaupungin tärkein voimavara. Henkilöstö toteuttaa käytännön palveluiden tuottamisen omalla työllään. Kaupungin on pidettävä huolta henkilöstöstään. Tampereen kaupungin on pidettävä huolta omasta imagostaan työnantajana jotta kaupungille saadaan jatkossakin osaavaa työvoimaa joka sitoutuu työhönsä.

Henkilöstön työhyvinvoinnista jaksamisesta on pidettävä huolta. Henkilöstömitoitusten tullee olla sellaisia, että työntekijöitä on riittävästi eikä työstä muodostu liian kuormittavaa. Työhyvinvointia ja –tyytyväisyyttä on seurattava ja niitä on pyrittävä parantamaan. Säästötoimenpiteiden kohdistaminen henkilöstöön viime vuosina rekrytointi- ja sijaiskieltojen muodossa on vaikeuttanut henkilöstön asemaa huomattavasti. Jatkossa säästöihin on löydettävä myös muita keinoja kuin henkilöstöön kohdistuvat keinot. Tampereen kaupungin on oltava reilu työnantaja joka arvostaa henkilöstönsä osaamista ja mahdollistaa työssä kehittymisen sekä etenemisen. Kaupungin monimutkaista rekrytointijärjestelmää on kehitettävä sujuvammaksi.

Osaohjelmaa ovat olleet tekemassä Mikko Aaltonen (työryhmän puheenjohtaja), Tatu Ahponen, Ari Jalava, Airi Karjalainen, Tuula Kuoppala ja Mika Nevanpää