Kuntataloutta kaupunkilaisten parhaaksi

Tampereen kaupungin taloudenhoidon on oltava kestävää ja talouden on palveltava kuntalaisten tarpeita. Tulojen on vastattava menoja niin, että kaupunki ei turhaan velkaannu. Menot on kohdistettava oikeasti merkityksellisiin toimintoihin joilla on vaikutusta kaupunkilaisten arkipäivään.

Talous on kaiken toiminnan perusta. Ilman tervettä ja kestävää taloutta ei voida järjestää kaupungin palvelutuotantoa. Talous ei kuitenkaan saa olla itsetarkoitus tai päämäärä. Se on väline palveluiden tuottamiseksi kaupunkilaisille. Itsetarkoituksellinen säästäminen palvelutuotannon ja henkilöstön kustannuksella on väärin. Tulojen on vastattava menoja pidemmällä aikavälillä eikä toistuvia negatiivisia tilinpäätöksiä saa tulla. Palvelutuotantoa ei saa rahoittaa velalla. Velkaa voidaan ottaa investointeihin. Investointien on kuitenkin palveltava kaupunkilaisia ja niiden on oltava kaupunkilaisten etujen mukaisia.

Riittävät tulot palveluiden järjestämiseen - ei kassaa kartuttamaan

 Kaupungin tuloista on pidettävä huolta niin, että ne riittävät tarpeeksi laajan ja laadukkaan palvelutuotannon ylläpitämiseen. Tuloista suurin osa kerätään veroina. Kerättyjen verojen tulee olla tasoltaan sellaisia, että niiden tuotto riittää kattamaan palveluiden järjestämisen. Veroasteen itsetarkoituksellinen kasvattaminen ei kuitenkaan saa olla päämääränä. Kaupungin kassaan ei pidä kerätä ylimääräistä rahaa.

Tulojen ja menojen on vastattava toisiaan mieluummin lyhyelläkin aikavälillä mutta ainakin pidemmällä noin viiden vuoden ajanjaksolla talouden on oltava tasapainossa. Kaupungin menojen kasvaessa on selvitettävä mistä menojen kasvu johtuu ja puututtava syihin jos syyt eivät ole hyväksyttäviä. Jos menoja ei pystytä laskemaan on pohdittava tulojen kasvattamista ainakin sellaisissa tilanteissa joissa lain edellyttämiä palveluita ei voida tuottaa ilman tulojen kasvua. Käytännössä tämä tarkoittaisi kunnallisveron korotusta. Toimintaan ei saa ottaa velkaa (kuin äärimmäisissä tilanteissa lyhyt aikaiseksi?), tämän päivän menoja ei saa maksattaa tulevaisuuden tamperelaisilla.

Lainaa kaupunkilaisia hyödyttäviin hankkeisiin

Tampereen velkaantumista on seurattava tarkasti ja siihen tarvittaessa puututtava. Kasvava kaupunki ei voi välttää uusi hankkeita ja ne on suurimmaksi osaksi rahoitettava lainarahalla. Oleellista on se millaisia investointeja tehdään ja millaisiin hankkeisiin lainaa otetaan. Lainalla on toteutettava ainoastaan sellaisia hankkeita joista on hyötyä kaupunkilaisille. Turhiin hankkeisiin kaupungin ei pidä lainaa ottaa.

Tampereella joudutaan joka tapauksessa tekemään suuri investointeja perusinfrastruktuuriin ylläpitämiseen katuverkkoa ja kiinteistöjä kuten päiväkoteja, kouluja, sairaaloita, kirjastoja sekä liikuntatiloja on kunnostettava. Tämä on tehtävä pääosin velaksi koska kaupungin talous tuskin tuottaa sellaista ylijäämää, että kaikki rakentaminen pystyttäisiin rahoittamaan suoraa tuloilla. Tämän vuoksi onkin oltava tarkkana siinä mihin kaikkeen muuhun kaupungilla riittää velanottokykyä. Kuinka suuri hankkeita voidaan toteuttaa velaksi jos niiden tekeminen ei ole välttämätöntä kaupunkilaisten arkipäivän sujuvuuden kannalta? Voidaanko Rantaväylän tunnelin kaltaisiin hankkeisiin käyttää kuinka paljon velkarahaa?

 Suuret hankkeet tärkeysjärjestykseen

Suuret hankkeet on asetettava tärkeysjärjestykseen. Isoja hankkeita on suunniteltava siten, että tärkeimmät ja kiireellisemmät toteutetaan ensin. Toteuttamisjärjestystä ei saa sanella kaupungin ulkopuolelta tuleva rahoitus tai muut tekijät. Valtuuston on kauden alussa linjattava mitä suuria hankkeita valtuustokaudella toteutetaan ja missä järjestyksessä.   

Valtuustokaudelle 2009 – 2012 olisi pitänyt valtuustossa asettaa tärkeysjärjestykseen sellaiset suuret hankkeet kuin Rantaväylän tunneli, raitiotie, keskusareena- ja kansihanke sekä uusi jätevedenpuhdistamo. Luonnollisesti osasta hankkeista olisi voitu päättää ettei niitä toteuteta. Tällainen selkeä priorisointi antaisi esimerkiksi valtion suuntaan selvän viestin siitä mitä Tampereella halutaan ja mitä kiireisimmin tarvitaan.

Riittävät palvelut ja kaikille mahdollisuus palveluiden käyttöön

Kaupungin palveluista perittävien palvelumaksujen tulee olla mahdollisimman alhaisia. Palveluiden käyttäminen tulee olla mahdollista kaikille tulotasosta riippumatta. Tarvittaessa oikeus palveluiden käyttöön taataan maksukatolla tai muilla vastaavilla järjestelyillä.

Julkisten palveluiden tulee olla käyttäjille mahdollisimman halpoja. Lääkärille tai muihin terveydenhuollon palveluihin pääseminen ei saa olla siitä kiinni, että ei ole varaa käyntimaksuihin. Muiden palveluiden kuten kulttuuri- ja vapaa-aikapalveluiden käyttömaksut tulee olla sellaisia, että jokaisella on niihin varaa. Köyhimmälläkin tamperelaisella pitää olla mahdollisuus käydä esimerkiksi uimahallissa.

Palvelutuotannon alibudjetoinnista on päästävä eroon. Monilla toimialoilla on jatkuva pula tekijöistä. Tämä näkyy erityisesti terveyden ja vanhustenhoidossa jossa työntekijöitä ei ole riittävästi. Pula työntekijöistä johtaa siihen, että pienempi joukko tekee työt mikä johtaa työntekijöiden uupumiseen. Tästä seuraa sairauslomia ja kustannuksia kaupungille. Laittamalla palvelutuotannon budjetit kuntoon säästetään rahaa.

Suuri osa suomalaisista ilmoittaa olevansa valmiita maksamaan lisää veroja jos niiden tuotto käytetään julkisten palveluiden tuottamiseen. Hyvinvointivaltiolla on edelleen laaja kannatus suomalaisten keskuudessa vaikka sitä on viime vuosina purettu kiihtyvällä tahdilla. Alibudjetointiin pitää puuttua miten paljon palvelutuotanto on alibudjetoitu ja miten paljon maksaa palvelutuotannon saaminen paremmalle tasolle. Luottamushenkilöt pitää laittaa pohtimaan saadaanko palvelutuotantoon nykyisellään osoitetuilla varoilla oikeasti täytettyä asetetut tavoitteet.

Kaupunkilaisten hyvinvointi taloutta ohjaamaan

Talouden määräysvalta kaupungin päätöksenteossa on haastettava. Kaikkia päätöksiä ei tarvitse perustella oikeistolaisella talouspuheella. Taloudelliset perusteet ovat saaneet liian suuren vallan kaupungin päätöksenteossa. Kaupunkilaisten hyvinvointi voidaan oleellisissa kohdissa asettaa talouden edelle. Halpa hinta ja mahdollisimman pienet kustannukset eivät saa olla ainoita hyväksyttäviä perusteita päätöksenteossa. Päätöksenteon kokonaisuuden on kuitenkin oltava taloudellisesti järkevää.

Tampereen kaupungin päätöksenteossa asioita perustellaan liian usein taloudella. Muut perustelut ja arvot jäävät talouden varjoon. Taloudellisella perusteella tehtyjen päätösten taloudellisia vaikutuksia ei ole kuitenkaan jälkikäteen voitu osoittaa kuten Tietotekniikka keskuksen (TIO) ulkoistuksessa kävi. TIO:n ulkoistamisen tuottamista kustannussäästöistä ei ole minkäänlaisia todisteita.

Päätöksenteon perusteluissa usein puhutaan siitä miten paljon yksi syrjäytynyt nuori tulee maksamaan yhteiskunnalle tai siitä kuinka paljon vanhuksen tai lapsen saamat palvelut maksavat. Nämä ovat toki oleellisia näkökulmia mutta eivät ainoita. Ihmisistä ei saa tulla kustannuseriä kunnallisessa päätöksenteossa.

Loppu ulkoistamiselle

Ulkoistamisten on loputtava. Tampereen kaupunki päätti pormestari-malliin siirtyessään ottaa käyttöön myös monituottaja-mallin. Käytännössä tämä on tarkoittanut ideologiaan perustuvia itsetarkoituksellisia kaupungin toiminnan ulkoistamisia joiden toiminnallisesta ja taloudellisesta järkevyydestä ei ole todisteita. Ulkoistamisten on loputtava ja voimat on keskitettävä kaupungin oman tuotannon kehittämiseen.

Ulkoistamisen taloudellisesta mielekkyydestä ja saavutetuista säästöistä ei ole todisteita. Tietotekniikka keskuksen ulkoistamista perusteltiin useiden miljoonien kustannussäästöillä. Osoitetut kustannussäästöt ovat kuitenkin olleet alle puoli miljoonaa ja tämäkin on saavutettu matkapuhelinpalveluiden kilpailuttamisella joka olisi varmasti voitu tehdä omanakin toimintana. Tampereen Aterian henkilöstöruokailun ulkoistamisen perusteena olivat strategiset syyt, ulkoistuksella ei edes tavoiteltu kustannussäästöjä. Ulkoistaminen vaikuttaa usein ongelmien siirtämiseltä muille, kun organisaatioita ei haluta tai pystytä kehittämään ne ulkoistetaan. Ulkoistamisen sijasta kaupungin omaa toimintaa on kehitettävä niin että omassa tuotannossa keskitytään oleellisen eli laadukkaiden palveluiden tuottamiseen kuntalaisille kustannustehokkaasti.

Ostopalveluiden laatua valvottava

Tampereen kaupungin palvelutuottajien valvontaa on parannettava. Kaupungin on huolehdittava siitä, että sen ulkopuoliset palvelutuottajat tuottavat palveluita kuten niistä on sovittu. Valvonnan on oltava kunnossa ja laiminlyönneistä on oltava seuraamuksia.

Tästä valitettavana esimerkkinä on Hatanpään puistosairaalan osasto U3. Osaston toiminta on ulkoistettu Attendo MedOne -yhtiölle. Osastolla on ollut vähemmän hoitajia kuin MedOnen ja Tampereen kaupungin välisessä sopimuksessa on sovittu. Hoitajien määrä on ollut niin pieni, että potilasturvallisuus osastolla on vaarantunut. Tampereen kaupungin viranhaltijat eivät puuttuneet asiaan riittävällä määrätietoisuudella eikä asiaa korjattu. Asiaan saatiin korjauksia vasta aluehallintoviraston huomautuksen jälkeen. Tästä huolimatta seuraavassa kilpailutuksessa MedOne valittiin uudestaan tuottamaan osaston palvelut.

Palveluntuottajaksi on valittava ainoastaan sellaisia toimijoita joilla on tarjouspyyntöä tehtäessä edellytykset palveluiden tuottamisella. Tuottajaksi ei pidä ottaa esimerkiksi yritystä joka vasta tarjouksen voitettuaan palkkaan tarvittavan henkilökunnan ja hankkii toimitilat sekä muut tuotannon edellyttämät asiat.

Kilpailuttamiseen lisää laatua

Tampereen kaupungin palveluhankinnoissa on annettava enemmän painoa laadulle. Hankittaessa palveluita kaupungin oman organisaation ulkopuolelta on kilpailutuksissa huomioitava laatu riittävässä määrin. Julkisen palvelun ei pidä olla vain halpaa ja huonolaatuista.

Palveluiden laatua ja ostopalveluiden kilpailuttamisen kriteerejä ei käsitellä missään luottamushenkilöistä kootussa toimielimessä. Kilpailutuksen painoarvoista päätetään viranhaltijoiden toimesta eivätkä luottamushenkilöt voi vaikuttaa siihen miten paljon painoarvoa laadulle laitetaan. Yleisesti laadun merkitys on ollut vähäinen. Toimielimissä ei myöskään käsitellä sitä millä laatua mitataan eli mitkä asiat asetetaan laatukriteereiksi. Laatua saatetaan mitata palvelun kannalta toisarvoisilla asioilla. Toimielinten pitäisi tehdä valintoja laadun ja hinnan välillä eli päättää siitä ostetaanko määrää laadun kustannuksella vai toisin päin.

Kilpailutukset eivät rakenna hyvän kumppanuuden kulttuuria. Palvelutuotannon kilpailuttaminen viiden vuoden välein aiheuttaa sen, että palvelun tuottaja elää jatkuvassa epävarmuudessa. Kilpailutuksen hävinnyt tuottaja joutuu monesti ajamaan alas organisaatiotaan esimerkiksi irtisanomisten muodossa. Tällaisissa tilanteissa menetetään huomattava määrä osaamista.

Kilpailutuksen muodossa toistuva epävarmuus toiminnan jatkumisesta estää ulkopuolisia palvelutuottajia kehittämästä omaa toimintaansa ja sitoutumasta palvelutuotantoon. Palvelutuottajan on harkittava tarkkaan toimintansa kehittämiseen panostamista jos on olemassa uhka, että kilpailutus hävitään ja Tampereen kaupungin palvelutilaus menetetään. Tämä on totta erityisesti silloin kun toiminnan kehittäminen nostaa tuotteen hintaa. Kilpailutuksessa useimmiten hinta menee laadun edelle. Tämän seurauksena palveluiden laatu ei kehity. Kilpailutuksen häviäminen saattaa päättää palvelutuottajan toiminnan. Tämä on erityisen valitettavaa kolmannen sektorin järjestöjen osalta jotka tuottavat palveluita kaupungille. Kilpailutuksen häviämisen seurauksena järjestö voi joutua irtisanomaan suuren osan henkilökunnastaan. Henkilökunta menettää työpaikkansa ja järjestö menettää heidän osaamisensa. Tällaisen tilanteen jälkeen järjestön on hankala osallistua kilpailutuksiin koska sillä ei enää ole osaamista. Monet järjestöt ovat tuottaneet kaupungille palveluita vuosikymmeniä ja toiminnan pohjalta on syntynyt kumppanuus jota ei saa tuhota pakonomaisella kilpailuttamisella. Järjestöihin kasaantunutta osaamista ja asiantuntemusta ei saa tuhota kaupungin toiminnalla.

Kilpailuttaminen aiheuttaa kaupungille kuluja kilpailutuksen järjestämisen ja tuotannon valvonnan muodossa. Tuottajan vaihtuminen aiheuttaa aina hankaluuksia organisaatiossa josta seuraa vääjäämättä kustannuksia.

Yksityisen palvelutuotannon edullisuutta perustellaan yleensä sillä, että yksityisellä palvelutuottajalla ei ole julkisen sektorin raskasta ja kallista hallintoa sekä siitä johtuvia hallintokuluja. Ulkoistaminen ei kuitenkaan poista näitä hallintokuluja ne jäävät edelleen kaupungin maksettavaksi. Ulkoistettu palvelutuotanto ei siis ole tältä osin sen halvempaa kuin kaupungin omakaan tuotanto. Oma palvelutuotanto saadaan ulkoistuksien myötä näyttämään entistä kalliimmalta kun hallintokulu jakautuu entistä pienemmälle joukolle omia palveluita. Julkisen sektorin hallintokuluja ei saada koskaan karsittua kokonaan pois. Kuluihin sisältyy esimerkiksi viranomaisvalvontaa joka on lainsäädännön edellyttämää sekä demokraattisen päätöksentekojärjestelmän kuluja. Näitä kuluja ei yrityksillä ole siinä määrin kuin kaupungilla. Demokratialla on hintansa mutta diktatuurin kustannukset ovat vielä isommat. Julkista palvelutuotantoa ei pitäisi koskaan sellaisenaan verrata yksityiseen toimintaan.

 Yhteiskuntavastuu kaiken toiminnan perusta

  Tampereen kaupunki toimii yhteistyössä ainoastaan sellaisten organisaatioiden kanssa jotka noudattavat laajaa yhteiskuntavastuuta. Tampereen kaupunki noudattaa omassa toiminnassaan yhteiskuntavastuuta laajasti.

Suppeimmillaan yhteiskuntavastuun on katsottu olevan osakeyhtiölaissa olevan kirjauksen noudattamista jonka mukaan yhtiön toiminnan tarkoituksena on tuottaa voittoa osakkeenomistajille. Tämä on väärä ja riittämätön tulkinta. Tampereen kaupunki edellyttää, että sen yhteistyökumppanit noudattavat laajaa yhteiskuntavastuuta joka on kirjattuna toimijan strategiaan tai vastaaviin ohjeisiin. Kilpailutuksissa yhteiskuntavastuun on oltava yhtenä kriteerinä ja sen noudattamista pyritään valvomaan muun valvonnan yhteydessä. Yhteistyö lopetetaan sellaisten toimijoiden kanssa jotka laiminlyövät yhteiskuntavastuunsa tai toimivat sitä vastaan.

Liiketoiminta nykyistä parempaan valvontaan

Kaupungin liiketoiminta on saatava paremmin luottamushenkilöiden valvontaa. Kaupunginhallitukselle on perustettava liiketoimintajaosto joka keskittyy kaupungin liikelaitosten ja tytäryhteisöjen valvontaan.

Liiketoiminnan ja tytäryhteisöjen valvonta kuuluu kaupunginhallitukselle. Aikaa ja mahdollisuuksia keskittyä valvontaan on kuitenkin rajallisesti eikä kaupunginhallitus pysy ajan tasalla siitä liikelaitoksissa ja yhteisöissä tapahtuu. Tytäryhteisöillä viitataan tässä kaupungin omistamiin osakeyhtiöihin ja kaupungin hallinnoimiin muihin organisaatioihin kuten säätiöihin yms. Osakeyhtiöiden ja muiden tytäryhteisöjen toiminnasta on hankala saada tietoa koska osa tiedoista luokitellaan liikesalaisuuksiksi. Kaupungin omaisuudesta huomattava osa on kuitenkin yhtiöissä ja muissa yhteisöissä niiden toiminta on myös oleellista kaupungin palvelutuotannon kannalta. Tästä hyvänä esimerkkinä on Sähkölaitos. Liiketoimintajaosto voi kaupunginhallituksen alaisuudessa säännöllisesti kokoontuvana toimielimenä seurata liikelaitosten ja tytäryhteisöjen toimintaa ja tarvittaessa ohjata niitä.

Tilaaja-tuottajamalli arvioitava

Tampereen kaupungin tilaaja-tuottaja-mallin tarkoituksen mukaisuus on arvioitava valtuustokauden aikana. Mallin järkevyys ja vaikutus kaupungin talouteen sekä palveluluiden laatuun on selvitettävä. Selvityksen jälkeen on arvioitava mallin hyviä ja huonoja puolia sekä niiden keskinäistä suhdetta ja päätettävä mallin tulevaisuudesta.

Tilaaja-tuottaja-mallin tarkoituksena on ollut selkeyttää päätöksentekoa, tuoda kustannussäästöjä ja turvata palveluiden saatavuus. Onko malli oikeasti palvellut näiden tavoitteiden toteutumista. Monissa tilanteissa mallin tarkoituksenmukaisuus voidaan asettaa kyseenalaiseksi.

Malli on kuntalaisille vaikea hahmottaa, monissa tapauksissa sen hahmottaminen on vaikeaa luottamushenkilöille ja joissakin tilanteissa myös kaupungin omalle henkilöstölle. Vastuut eivät aina ole mallissa selviä. Monia asioita tilataan monien ydinprosessien kautta, esimerkiksi työllisyyden hoito jakautuu terveyden ja toimintakyvyn sekä osaamisen ja elinkeinojen ydinprosessien kesken. Tämän seurauksena työllisyydenhoito monimutkaistuu ja toiminta hankaloituu.

Mallissa palveluita tilaavat lautakunnat laativat palveluita tuottavien johtokuntien kanssa sopimuksen palveluiden tuottamisesta. Sopimus ohjauksella on pyritty imitoimaan yritysten toimintamallia. Toisin kuin yrityspuolella kaupungilla ei ole kuitenkaan minkäänlaisia keinoja puuttua sisäisten sopimustensa rikkomuksiin. Tämä on tarkoittanut sitä, että tuottajat ovat toistuvasti ylittäneet sopimuksissa mainitut budjettinsa mutta tilaaja ei voi tehdä asialle mitään. Koska sanktioita ei ole olemassa niin sopimuksia ei välitetä noudattaa. Tästä seurauksena on ollut kaupungin menojen jatkuva kasvu.

Tilaaja-tuottaja-malli on johtanut palvelutuotannossa tilanteeseen jossa palveluiden laatuun ei kiinnitetä huomiota. Palveluita tilaavat lautakunnat tilaavat palveluissa lähes poikkeuksetta pelkkää määrää eivätkä aseta palveluille laadullisia kriteerejä. Palveluita tuottavat johtokunnat tekevät pienten budjettiensa rajoissa kaikkensa saadakseen määrälliset vaatimukset täytettyä eivätkä ne kiinnittää huomiota laatuun. Ulkopuolisten palveltuottajien kilpailutukset toteutetaan viranhaltijatyönä jolloin luottamushenkilöt eivät pääse vaikuttamaan siihen millaisia laadullisia kriteerejä palvelutuotannolle asetetaan. Tämä johtaa siihen, että kaupunkilaisille tuotetaan palveluita talouden ehdoilla ja laatu jää sivuseikaksi.

Tilaaja-tuottaja-mallissa palveluiden tuottamisesta vastaavat johtokunnat. Tämän hetkisellä kokemuksella johtokuntien rooli on jäänyt epäselväksi. Johtokuntien jäsenet kokevat, että heillä ei ole mahdollisuuksia vaikuttaa palvelutuotantoon ja että joku muu sanelee miten asiat tehdään. Tästä esimerkkinä on Tampereen Aterian johtokunta jonka mielipidettä ei kysytty Aterian tuottamien henkilöstöruokailupalveluiden ulkoistamisesta ja osan kouluruokailusta ulkoistamisesta. Monissa tilanteissa on ollut epäselvää mikä johtokunnan tarkoitus on jos sen rooliksi jää merkitä asioita tiedoksi.

Tilaaja-tuottaja-mallin soveltaminen niillä toimialoilla joissa ei ole ulkopuolisia palvelutuottajia voidaan asettaa kyseenalaiseksi. Onko kaupungin tarpeellista tehdä sopimuksia oman organisaationsa kesken ja siten kasvattaa omaa byrokratiaansa? Saataisiinko malliin kuuluvan sopimusohjauksen edut käyttöön vähemmälläkin hallinnolla?

Kaupungin omaisuuden arvosta huolehdittava

Tampereen kaupungin on pidettävä huolta kiinteästä omaisuudestaan niin, että omaisuus ja sen arvo säilyvät. Tampere omistaa merkittäviä määriä kiinteistöjä ja maa-alueita sekä muuta omaisuutta. Tämä omaisuus on julkista ja viimekädessä veronmaksajien omaisuutta. Kaupungin on huolehdittava siitä, että omaisuus on myös tulevaisuudessa veronmaksajien omaisuutena.

Tampereen kaupunki on viimeaikoina pyrkinyt myymään sellaista omaisuutta jolle ei ole koettu olevan tarvetta ja käyttöä kaupungin omassa toiminnassa. Myynneistä saaduilla varoilla on rahoitettu uusia investointeja kuten uusien rakennusten rakentamista ja vanhojen korjaamista. Investointien rahoittaminen omaisuuden myymisellä ei ole välttämättä hyvä keino. Myytävä omaisuus loppuu jossakin vaiheessa eikä silloin myynneillä voida enää rahoittaa investointeja. Kaupungin omaisuutta voidaan myydä sellaisissa tapauksissa jossa omaisuudelle ei ole enää käyttöä omassa tuotannossa ja sen hoitaminen on tuottoja kalliimpaa. Tuottavaa ja tarpeellista omaisuutta ei pidä myydä.

Henkilöstä pidettävä hyvää huolta

Henkilöstö on Tampereen kaupungin tärkein voimavara. Henkilöstö toteuttaa käytännön palveluiden tuottamisen omalla työllään. Kaupungin on pidettävä huolta henkilöstöstään. Tampereen kaupungin on pidettävä huolta omasta imagostaan työnantajana jotta kaupungille saadaan jatkossakin osaavaa työvoimaa joka sitoutuu työhönsä.

Henkilöstön työhyvinvoinnista jaksamisesta on pidettävä huolta. Henkilöstömitoitusten tullee olla sellaisia, että työntekijöitä on riittävästi eikä työstä muodostu liian kuormittavaa. Työhyvinvointia ja –tyytyväisyyttä on seurattava ja niitä on pyrittävä parantamaan. Säästötoimenpiteiden kohdistaminen henkilöstöön viime vuosina rekrytointi- ja sijaiskieltojen muodossa on vaikeuttanut henkilöstön asemaa huomattavasti. Jatkossa säästöihin on löydettävä myös muita keinoja kuin henkilöstöön kohdistuvat keinot. Tampereen kaupungin on oltava reilu työnantaja joka arvostaa henkilöstönsä osaamista ja mahdollistaa työssä kehittymisen sekä etenemisen. Kaupungin monimutkaista rekrytointijärjestelmää on kehitettävä sujuvammaksi.

Osaohjelmaa ovat olleet tekemassä Mikko Aaltonen (työryhmän puheenjohtaja), Tatu Ahponen, Ari Jalava, Airi Karjalainen, Tuula Kuoppala ja Mika Nevanpää