Ohjelma julkaistu

Toimiva kaupunki -arvoa asukkaille Tampereen vasemmiston kunnallispoliittinen ohjelma on julkaistu sekä painettuna että verkkoversiona.

Tervetuloa lukemaan

Toimiva kaupunki - arvoa asukkaille

Tampere 2016 kunnallispoliittisen ohjelman valmisteluprosessi on saatu päätökseen. Ohjelma on hyväksytty Vasemmistoliiton Tampereen kunnallistoimikunnan kokouksessa ja ohjelma on painettu. Taittoon menneen ohjelman käsikirjoitus on luettavissa pdf-muodossa Tampereen vasemmiston verkkosivuilla.

Ohjelma on yhteisen, yli vuoden kestäneen työn tulosa. Ohjelmaa on ollut tekemässä yli 60 vasemmistoaktiivia. Tuo työon perusta tulevaalle toiminnalle. Työstä on syytä olla ylpeä. Hyvä me!

Ohjelman ensimmäisen versio valmis kommentoitavaksi

Tampereen vasemmiston kunnallispoliittinen ohjelma odottaa kommentteja

Tampereen vasemmiston elokuusta 2011 työstetty kunnallispoliittisen ohjelman ensimmäinen versio on koottu. Tässä blogitekstissä on julkaistu koko kooste. Koosteessa on vielä joitakin kohtia, jotka kaipaavat selvennystä ja täydennystä.  Kommenttien jälkeen ohjelmaa muokataan, täydennetään ja editoidaan. Elokuun lopussa ohjelma valmistunee.

Tervetuloa kommentoimaan.

 Hyvät lähipalvelut turvallinen ja sujuva arki

Tampereen vasemmisto niin kuin suurin osa suomalaisista ja tamperelaisistakin pitää kuntien tärkeimpänä tehtävänä järjestää kaikille kuntalaisille riittävät peruspalvelut. Hyville, laadukkaille palveluille on olennaista, että ne perustuvat kuntalaisten itsensä määrittämiin tarpeisiin. Palveluiden tulee olla myös helposti saatavilla ja niiden järjestämiseen tulee varata riittäväsi rahaa kaupungin talousarviossa.

Tampereen, nykyinen yksityistämistä suosiva politiikka ei ole parantanut palveluita: Sairaana ei pääse riittävän nopeasti lääkäriin eivätkä vanhusten sirpaloituneet hoivapalvelut takaa turvallista vanhuutta. Vuokra-asuntoja on liian vähän. Lasten päivähoito ja koulujen opetus kärsii rahapulasta. Tampereen vasemmisto haluaa reivata nykyistä politiikkaa sellaiseksi, että kaikki tamperelaiset saavat verorahoitteisia, elämänlaatua kohentavia palveluita läheltä, joustavasti ja turvallisesti. Palveluiden käyttäminen tulee olla mahdollista kaikille, myös vähävaraisille kaupunkilaisille. Julkisten palveluiden tulee olla käyttäjille mahdollisimman edullisia. Yhdenkään kaupunkilaisten terveys eivät saa vaarantua sen vuoksi, ettei hänellä ole varaa maksaa käyntimaksuja. Tarvittaessa oikeus palveluiden käyttöön tulee taata maksukatolla tai muilla vastaavilla järjestelyillä. Myös muiden palveluiden kuten kulttuuri- ja vapaa-aikapalveluiden maksut tulee olla sellaisia, että jokaisella on niihin varaa. Köyhimmälläkin tamperelaisella pitää olla mahdollisuus käydä esimerkiksi uimahallissa tai museossa.

Jotta kaikkien kaupunkilaisten oikeus palveluihin toteutuisi myös käytännössä, kaupungin tulee järjestää palveluneuvontaa. Parasta olisi, jos mahdollisimman monet palvelut saisi yhdestä paikasta. Ainakin sosiaali- ja terveyspalveluissa tulee selvittää mahdollisuutta yhdistää palvelut siten, että kaikki palvelut saa yhdestä paikasta. Vähimmillään tämän niin sanottu yhden-luukun-periaate merkitsee verkkoportaalia, joka kertoo, millaisiin palveluihin kuntalaisella on oikeus ja mistä ja miten niitä saa.

Ostopalveluiden laatua valvottava, tulokseton ulkoistaminen lopetettava

Tampereen kaupunki päätti pormestari-malliin siirtyessään ottaa käyttöön myös monituottaja-mallin. Tämän mallin mukaisesti kaupunki tilaa palveluita sekä omilta palveluntuottajiltaan että ulkopuolisilta, yksityisiltä palveluntuottajilta. Monituottajuutta perusteltiin kustannussäästöillä, joita käytännössä ei kuitenkaan ole tullut. Kaupungin toimintoja ja palveluja on ulkoistettu ennen muuta ideologisista syistä. Kaupungin tietotekniikka keskuksen ulkoistamista perusteltiin useiden miljoonien kustannussäästöillä. Toteutuneet säästöt ovat kuitenkin jääneet alle puoli miljoonaan euroon. Tämä säästö on saatu aikaan kilpailuttamalla matkapuhelinpalvelut. Tämä kilpailuttamisen olisi kaupunki voinut tehdä itse, lakkauttamatta tietotekniikkakeskusta. Tampereen Aterian henkilöstöruokailun ulkoistamista ei edes perusteltu kustannussäästöillä vaan strategisilla syillä. Ulkoistamisen toiminnallisesta ja taloudellisesta järkevyydestä ei ole näyttöä. Usein näyttääkin siltä, että kun organisaatioita ei haluta tai pystytä kehittämään, ne ulkoistetaan. Tampereen vasemmiston vaatii itsetarkoituksellisen ulkoistamisen lopettamista ja keskittymistä kaupungin oman tuotannon kehittämiseen. Parhaat palvelut kaupunki tuottaa itse.

Tampereen kaupungin on valvottava entistä paremmin palveluiden laatua ja huolehdittava, että ulkopuoliset palvelutuottajat tuottavat palveluita, kuten niistä on sovittu. Kun palveluja ostetaan kaupungin ulkopuolisilta tuottajilta, tulee palvelun laadun olla merkittävä hankintakriteeri. Tietoa palveluiden laadusta tulee kerätä säännöllisellä seurannalla sekä asiakastyytyväisyyskyselyillä. Palveluiden käyttäjien näkemykset ja kokemukset pitää ottaa huomioon nykyistä paremmin palveluiden kehittämisessä. Palvelusopimuksia ei pidä uusia sellaisten palveluntuottajien kanssa, joiden toiminta ei vastaa sille asetettuja laatukriteereitä. Ulkoa ostettujen palveluiden tuottajien toimintaan tutustutaan huolellisesti, hoidon laadun lisäksi on arvioitava henkilöstön määrän riittävyyttä sekä palveluja tarjoavan yrityksen tai yhteisön eettisiä periaatteita. Näitä samoja arviointiperiaatteita käytetään myös kaupungin oman palvelutuotannon arvioinnin lähtökohtana.

Halpuus ei saa olla määräävin julkisen palvelun ostokriteeri. Palveluntuottajaksi on valittava ainoastaan sellaisia toimijoita, joilla on tarjouspyyntöä tehtäessä edellytykset palveluiden tuottamisella. Tuottajaksi ei pidä ottaa esimerkiksi yritystä, joka vasta tarjouksen voitettuaan palkkaan tarvittavan henkilökunnan ja hankkii toimitilat sekä muut tuotannon edellyttämät asiat. Sopimuksen laiminlyönneistä tulee olla seuraamuksia eikä sopimuksia rikkovilta palvelutuottajilta pidä ostaa palveluja. Hatanpään puistosairaalan osasto U3 on valitettavana esimerkkinä huonosta valvonnasta. Osaston U3:n toiminnasta vastaa Attendo MedOne –yhtiö, joka ei järjestänyt potilaiden hoitoa kuten MedOnen ja Tampereen kaupungin välisessä sopimuksessa oli sovittu Potilasturvallisuus osastolla vaarantui, sillä sastolla on ollut vähemmän hoitajia kuin sopimuksen mukaan pitäisi olla. Tampereen kaupungin viranhaltijat eivät puuttuneet riittävän tehokkaasti sopimusrikkomukseen. Potilasturvallisuuden puutteet saatiin korjattua vasta kun aluehallintoviraston puuttui tilanteeseen. Näistä rikkomuksista huolimatta MedOne valittiin seuraavassa kilpailutuksessa uudelleen tuottamaan osaston palvelut.

Tällä hetkellä valtuutettujen ja muiden luottamushenkilöiden on käytännössä lähes mahdotonta seurata ostopalveluiden laatua, sillä ostopalveluiden kilpailuttamisen kriteerejä ei käsitellä missään luottamushenkilöistä kootussa toimielimessä. Ostopalveluiden kilpailuttamisen kriteereitä käsitellä tilaajalautakunnissa vaan niistä vastaavat viranhaltijat. Kriteeristö ohjaa kilpailuttamista, sillä niillä määritellään kilpailutuksen painoarvot, eli se, miten paljon tarjouspyynnössä painotetaan palvelun hintaa ja miten paljon palvelun laatua. Tyypillisesti laadun merkitys on ollut vähäinen. Valtuutetut eivätkä muutkaan luottamushenkilöt käsittele sitä, millä laatua mitataan eli mitkä asiat asetetaan laatukriteereiksi. Laatua saatetaankin mitata palvelun käyttäjän kannalta toisarvoisilla asioilla. Tampereen vasemmisto katsoo, että luottamushenkilöiden tulee olla päättämässä, millaisia valintoja laadun ja hinnan välillä tehdään eli ostetaanko määrää laadun kustannuksella vai toisin päin.

Yksityisen palvelutuotannon edullisuutta perustellaan yleensä sillä, että yksityisellä palvelutuottajalla ei ole julkisen sektorin raskasta ja kallista hallintoa sekä siitä johtuvia hallintokuluja. Ulkoistaminen ei kuitenkaan poista näitä hallintokuluja ne jäävät edelleen kaupungin maksettavaksi. Ulkoistaminen lisää kaupungin kuluja myös siksi, että kilpailuttaminen ja tuotannon valvonta maksavat. Ulkoistettu palvelutuotanto ei siis ole tältä osin sen halvempaa kuin kaupungin omakaan tuotanto. Oma palvelutuotanto saadaan ulkoistuksien myötä näyttämään entistä kalliimmalta kun hallintokulu jakautuu entistä pienemmälle joukolle omia palveluita. Julkisen sektorin hallintokuluja ei saada koskaan karsittua kokonaan pois. Kuluihin sisältyy esimerkiksi viranomaisvalvontaa, joka on lainsäädännön edellyttämää sekä demokraattisen päätöksentekojärjestelmän kuluja. Näitä kuluja ei yrityksillä ole siinä määrin kuin kaupungilla. Demokratialla on hintansa mutta diktatuurin kustannukset ovat vielä isommat. Julkista palvelutuotantoa ei pitäisi koskaan sellaisenaan verrata yksityiseen toimintaan.

Hyvä henkilöstöpolitiikkaa – paras tae palvelujen laadulle

Henkilöstö ovat Tampereen kaupungin tärkein voimavara. Osaavat, hyvinvoivat ja työhönsä sitoutuneet työntekijät ovat tärkein palvelujen laadunvarmistaja. Työntekijöiden työhyvinvoinnista ja jaksamisesta on pidettävä jatkuvasti huolta. Henkilöstömitoitusten tullee olla sellaisia, että työntekijöitä on riittävästi eikä työstä muodostu liian kuormittavaa. Viime vuosien rekrytointi- ja sijaiskiellot ovat vaikeuttaneet henkilöstön asemaa. Tulevaisuudessa kaupungin ei tule käyttää työtahdin kiristämistä säästökeinona vaan on etsittävä muita kuin henkilöstöön kohdistuvia säästökeinoja.

Tampereen kaupungin on oltava reilu työnantaja joka noudattaa työ- ja virkaehtosopimuksia sekä voimassaolevaa työlainsäädäntöä asetuksineen. Työnantajana ja tilaajana kaupunki huolehtii myös siitä, että reilua työnantajapolitiikkaa sovelletaan myös kaupungin liikelaitoksissa ja konserneissa ja niissä yksityisissä yrityksissä, jotka ovat saaneet julkisen kilpailutuksen kautta sopimuksen kaupungin kanssa. Työnantajan kaupungin tulee arvostaa henkilöstönsä osaamista ja mahdollistaa työssä kehittymisen sekä etenemisen. Hyvä henkilöstöpolitiikka merkitsee, että kaupungin palvelukseen saadaan tulevaisuudessakin hyviä työntekijöitä. Kaupungin monimutkaista rekrytointijärjestelmää on kehitettävä sujuvammaksi.

Verot palveluihin – ei kassan kartuttamiseen

Tulevissa kunnallisvaaleissa valittavien kaupunginvaltuutettujen ja muiden luottamushenkilöiden tärkein tehtävä on selvittää, miten nykyisiä palveluja voisi parantaa: Onko nykyiset varat käytetty tarkoituksenmukaisesti ja vastaavatko palvelut asetettuja tavoitteita ja kaupunkilaisten tarpeita? Lisäksi on selvitettävä, miten paljon palvelujen parantaminen maksaisi ja miten varat parannuksiin järjestetään.

Kaupungin talousarviossa ei ole riittävästi varattu rahaa palvelujen tuottamiseen. Tämä alibudjetointi on näkynyt erityisesti terveydenhuollossa ja vanhustenhoidossa. Terveysasemilla, Hatanpään sairaalassa ja Koukkuniemessä on jatkuvasti liian vähän työntekijöitä. Pula työntekijöistä on johtanut siihen, että entistä pienempi joukko tekee entistä enemmän työtä. Työntekijät uupuvat ja sairastuvat, mikä lisää kustannuksia. Palvelutuotannon alibudjetoinnista luopumisella voidaan sekä parantaa palveluiden laatua säästään rahaa.

Kaupungin tuloista on pidettävä huolta niin, että kaupunki voi tuottaa riittävästi kansalaisten tarvitsemia palveluita. Tuloista suurin osa kerätään veroina. Suuri osa kansalaisista sanoo olevansa valmiita maksamaan lisää veroja, jos niillä tuotetaan julkisten palveluja. Veroja pitääkin kerätä riittävästi, jotta rahat riittävät kattamaan palveluiden järjestämisestä aiheutuvat kulut. Tampereen vasemmisto ei pidä veronkorotus itsetarkoituksena eikä kannata ylimääräisen rahan keräämistä kaupungin kassaan.

Lapsille ja nuorille hyvät kasvun edellytykset

Lapsuus ei ole vain yksi elämänvaihe vaan perusta koko tulevalle elämälle. Lasten tulee olla paitsi vanhempiensa, myös kaikkien meidän aikuisten ja yhteiskunnan erityisessä suojeluksessa. Lapsilla on oikeus hyvään hoivaan ja huolenpitoon, tasa-arvoisiin kehittymismahdollisuuksiin, henkiseen ja fyysiseen turvallisuuteen, sekä iloon ja luottamukseen aikuisten rakentamaa maailmaa kohtaan. Nykypolitiikalla Tampereen lasten ja nuorten tulevaisuutta ei riittävästi turvata vaan yhä useampi lapsi ja nuori on syrjäytymisvaarassa. Tulevaisuuden Tampereella ei ole tähän varaa. Parempi kaupunki tarvitsee jokaista lasta ja nuorta. Tampereen Vasemmisto haluaa pysäyttää lasten ja nuorten palveluja huonontavan politiikan ja muuttaa suunnan kohti kaupunkia, jossa kaikkien lasten ja nuorten on hyvä kasvaa.

Pienet ryhmät – parempi oppi

Sekä päiväkodeissa että kouluissa ryhmäkokojen tulee olla riittävän pieniä, jotta erilaisten lasten tarpeet pystytään ottamaan huomioon. Ryhmäkoko luokilla 1-6 tulisi olla 22 oppilasta. Pienet ryhmäkoot ovat aiempaa tärkeämpiä, sillä uuden perusopetuslain mukaan tavallisessa luokassa opiskelee erityisopetusta saavia lapsia. Tässä uudessa tilanteessa opettajille on taattava riittävä tuki. Päivähoitoon tarvitaan vakituisia sijaisia vähintään yksi jokaiseen päiväkotiin. Jokaisen päiväkodin ja koulun toiminnassa tulee ottaa huomioon myös alueen asukkaiden erityistarpeet. Esimerkiksi monikulttuurisen alueen päiväkodeissa ja kouluissa tulee olla sellaiset voimavarat, että niiden toiminnassa voidaan ottaa huomioon kulttuuriset erityispiirteet.

Koulun jokaiselle oppijalle on turvattava omien oppimisedellytysten mukainen opetus. Koulutettuja ja vakinaisia koulunkäyntiavustajia tulee olla riittävästi, perusasteella koulunkäyntiavustaja tulisi olla joka luokalle. Jotta kaikki lapset saisivat tarvitsemaansa opetusta, niin tavallisissa luokissa annettavan erityisopetuksen rinnalla pitää olla myös erityisopetusluokkia. Iltapäivätoimintaa tulee olla tarjolla kaikille halukkaille.

Riittävät neuvola- ja kouluterveyspalvelut ovat yksi olennainen keino vahvistaa kaikkien lasten ja nuorten terveyttä ja pysäyttää terveyserojen kasvu. Tällä hetkellä terveydenhoitajien aika ei riitä ennaltaehkäisevään perustyöhön. Terveydenhoitajilla tulee olla aikaa paneutua syrjäytymisvaarassa olevien, päihde- ja mielenterveysongelmaisten tai syömishäiriöistä kärsivien lasten ja nuorten hoitoon. Myös erityispalveluihin pääsy tulee turvata. Kouluissa oppilashuoltoryhmälle on taattava hyvät toimintamahdollisuudet.

Kouluruokailussa aikuisen pitää olla läsnä eli opettajien valvonta-ateriat tulee säilyttää. Koulu- ja päiväkotiruuan laatuun on kiinnitettävä erityistä huomiota. Aterioiden kasvispainotteisuutta tulee lisätä ja luomu- ja lähiruokaa käyttää mahdollisimman paljon. Koulu- ja päiväkotiruuan hyvä laatu tulee taata varaamalla niihin riittävästi rahaa kaupungin talousarviossa.

Jokaiselle peruskoulun päättävälle nuorelle koulutuspaikka

Kaikki mahdolliset keinot on käytettävä, jotta vaikeistakin oloista lähtöisin olevia lapsia ja nuoria ei syrjäytetä yhteiskunnasta. Ennaltaehkäisevässä ja etsivässä nuorisotyössä on oltava riittävät voimavarat. Jokaiselle nuorelle on taattava koulutus peruskoulun jälkeen, oli se sitten lukio-, ammatti- tai oppisopimuskoulutusta tai nuorille suunnattua työpajatoimintaa. Nuorelle on räätälöitävä juuri hänelle sopiva vaihtoehto. Koulun ja opinto-ohjauksen rooli on tässä tärkeä. Myös maahanmuuttajanuorten erityinen tukeminen on tärkeää ja heille suunnattua nuorisotoimintaa tarvitaan nykyistä enemmän.

Peruskoulunsa päättäneille nuorille on taattava koulutuspaikka, minkä vuoksi lukio- ja ammattikouluverkosto tulee pitää elinvoimaisena. Ammatillisessa koulutuksessa on panostettava opettajien koulutuksen lisäksi myös laitteisiin, tiloihin ja muihin resursseihin, jotta opiskelijat voivat harjoitella ja oppia työprosesseja ohjaajan valvonnassa. Kaupungin aktiivisuus ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen työharjoitteluasiassa on tärkeää, sillä toimeentuloa täydentävät, omaan alaan liittyvät työpaikat edistävät paitsi opiskelijan opintoja ja taloudellista tilanne myös alueen elinkeinopoliittisia tavoitteita.

Kulttuuri, liikunta ja kaikenlainen harrastaminen ovat tärkeä osa tasapainoista, turvallista sekä mielekästä lapsuutta ja nuoruutta. Lapsille ja nuorille on oltava monipuolisesti tarjolla erilaisia kulttuuri- ja vapaa-aikapalveluita. Palveluiden tulee olla maksuttomia tai kohtuuhintaisia ja aikuisten valvomia. Vapaa-ajantoiminnassa mukana olevat aikuiset ovat tärkeitä, heidän läsnäolonsa lisää turvallisuutta ja tukee lasten kasvua monin muinkin tavoin. Kaupunkitila kuuluu myös lapsille ja nuorilla. Nuoria ei tule kohdella kaupunkikuvaa häiritsevänä säilytysongelmana vaan nuorten oma ehtoiselle toiminnalle on osoitettava tilaa ja tiloja. Kaupungin kaduilla oleminen on myös nuorten oikeus.

Kaupungin tehtävänä on järjestää harrastusmahdollisuuksia kaikille lapsille ja nuorille. Perheen heikko taloudellinen tilanne ei saa estää lapsia ja nuoria harrastamasta. Kaupungilla on lasten ja nuorten vapaa-ajantoiminnan järjestämisessä merkittävä vastuu, sillä kaupunki pystyy järjestämään tiloja harrastustoiminnalle.

Perheitä tuettava aikailematta

Perheiden ja vanhempien tukeminen on keino turvata lasten kehitystä. Lähtökohtana tulee olla perheiden erityistarpeiden tunteminen ja huomioiminen. Se edellyttää sujuvaa yhteistyötä kaikkien lapsia ja nuoria kasvattavien ja hoitavien toimijoiden välillä. Vanhemmille on taattava mahdollisuus saada maksutta ja viivyttelemättä apua niin omista ongelmista selviytymiseen kuin myös apua jokapäiväisestä elämästä selviämiseen Perheiden on tarvittaessa aina saatava apua lasten- ja kodinhoitoon. Tällä hetkellä kaikki apua tarvitsevat eivät sitä saa. Perhetyöntekijöitä tarvitaan paljon nykyistä enemmän ja perheneuvoloihin pääsyä on nopeutettava. Kaiken avun on oltava kaupungin järjestämää ja perheille maksutonta.

Perheen vaikeaan tilanteeseen liittyy usein taloudellisia ongelmia; lasten köyhyys on hälyttävästi lisääntynyt. Tampere maksaa kotona hoidettavista lapsista Tampere-lisää. Kaikkein köyhimmät, toimeentulotukea saavat lapsiperheet eivät kuitenkaan hyödy Tampere-lisästä, sillä lisä vähennetään toimeentulotuesta. Tampereen vasemmisto esittää, että Tampere-lisästä tehdään t etuoikeutettu tulo, jolloin sitä ei vähennetä toimeentulotuesta.

Kaikessa lastensuojelussa tärkeimmän ajatuksen on aina oltava lapsen etu, kuten lastensuojelulain neljäs pykälä edellyttääkin. Lastensuojeluun tarvitaan riittävästi päteviä sosiaalityöntekijöitä. Sijaisperheitä tulee kouluttaa ja tukea. Huostaanottotilanteessa perheen tukeminen on tärkeää ja tilaisuus kriisiapuun tulee tarjota. Lasta ei saa pompotella paikasta toiseen aikuisten vaihtuvien tilanteiden mukaan, vaan lapselle on turvattava kasvurauha.

Monimuotoisia palveluita seniorikansalaisille

Jokainen meistä kaipaa joskus tukea ja apua elämänsä kanssa ja mitä vanhemmaksi elämme, sitä enemmän kaipaamme tukea. Tampereesta on tehtävä houkutteleva asuinpaikka myös senioreille. Kaupungin tarjoamia palveluita tarvitaan, sillä kaikilla ei ole perhettä tai sukulaisia auttamassa arjessa. Tampereen vasemmiston lähtökohtana senioreiden palveluille ovat maksuttomuus, asiakaslähtöisyys ja yhteisöllisyys. Palveluiden tulee olla ihmisiä lähellä ja palveluita tuulee saada vaivattomasti ja nopeasti.

 

Koukkuniemestä laitoshoidon esimerkki

Yksityistäminen ei ole ratkaisu palveluiden monipuolistamiseen. Koukkuniemi on Euroopan suurimpia vanhainkoteja ja siitä on tehtävä myös malliesimerkki muille. Koukkuniemestä tulee rakentaa geriatrian osaamiskeskus, missä palvelut tuotetaan kaupungin omana palveluna monimuotoisesti. Kaupungin on rohkeasti uskallettava kokeilla erilaisia työmuotoja ja lisättävä kulttuuria ja liikuntaa vanhustenhoitoon. Laitoksissa toteutetun ” Kulttuurikaari” ja ” Luova kuntoutus” projektien hyvät kokemukset on saatava myös kotona asuvien ikä-ihmisten ulottuville. Kulttuuritarjonnan rahoitus vanhainkodeissa tehdään pysyväksi.
Koukkuniemen tulee olla esimerkkinä oppilaitosten ja kaupungin hyvästä ja ennakkoluulottomasta yhteistyöstä..

Vanhuspalveluihin on budjetoiva riittävästi rahaa. Henkilökuntaa tulee aina olla palveluissa hyvän hoidon edellyttämä määrä. Alibudjetointi ei ole pätevä syy sijaistenottokieltoihin eikä hoidon tason laskuun. Kaupungin ei tule rikkoa lakia vaan toimia hyvän vanhushoidon esimerkkinä.

 

Vanhuksen tarpeen mukaiset palvelut kotiin

Palveluiden tulee olla lähellä avun tarvitsijaa. Kotitorin kaltaisia vanhuspalvelukeskuksia tulee rakentaa myös lähiöihin, esimerkiksi palvelutalojen yhteyteen. Kaupungin palvelut eivät saa olla vain korjaavia vaan palveluiden tulee olla myös ennaltaehkäiseviä. Hyvin toimivissa palvelutaloissa on helposti saatavilla seniorikaupunkilaisten tarvitsemia erilaisia palveluja, kuten terveys- ruoka-, kulttuuri- ja liikuntapalveluja. Parhaimmillaan palvelutalot ovat senioreiden kohtaamispaikkoja, jotka lisäävät elämisen mukavuutta ja tukevat itsenäistä asumista.

Kotihoidon tulee olla vaivattomasti ja nopeasti saatavilla. Kotipalvelua tulee kehittää vastaamaan enemmän asiakkaiden tarpeita. Kotihoidon lähtökohtana tulee olla kotona asuvan ihmisen tarpeet, esimerkiksi kevyiden kotitöiden tulee säilyä kotihoidon vastuulla. Ympärivuorokautista kotihoitoa tulee kehittää entisestään.

Omaishoitajista tulee huolehtia kunnolla. Kaupungin tulee kehittää omaishoitajille suunnattuja palveluita ja madaltaa kynnystä omaishoitajaksi ryhtymiselle. Myös bussilippuetuja senioreille tulee entisestään parantaa. Monipuoliset liikunta- ja kulttuuripalvelut tulee olla kaikkien ulottuvilla rahapussin paksuudesta riippumatta.

Hyvinvoiva kaupunki

Jokaisella kuntalaisella tulee olla yhdenvertainen pääsy terveyspalveluiden käyttäjäksi ilman aiheetonta viivytystä. Terveyskeskusmaksut eivät saa estää terveyspalvelujen käyttöä eivätkä viivästyttää hoitoon hakeutumista. Tampereen vasemmisto esittää, että tulevan valtuuskauden aikana terveyskeskusmaksut poistetaan. Terveysasemia tulee kehittää niin, että kaupunkilaiset pääsevät lääkärin ja hoitajan vastaanotolle nopeasti, helposti ja joustavasti. Terveyspalvelut pitää saada käyttäjilleen nykyistä vaivattomimmiksi. Tulevan valtuustokauden aikana tulee selvittää, voisiko Tampereella ottaa käyttöön terveyskioskit, jotka palvelisivat kaupunkilaisia pienissä terveyden ja sairaanhoidon tarpeissa. Mielenterveyspalveluiden saatavuutta perusterveydenhuollossa parannetaan sekä henkilökuntaa kouluttamalla että lisäämällä resursseja. Kaikkialla perusterveydenhuollossa pyritään toimintoihin, joilla ehkäistään sairauksien syntymistä ja etenemistä. Onnistunut ennaltaehkäisy vähentänee myös erikoissairaanhoidon tarvetta ja laskee terveydenhuollon kustannuksia.

Viime vuosina suomalaisten ja tamperelaistenkin väliset terveyserot ovat kasvaneet merkittävästi. Keskeisinä tulevaisuuden tehtävinä on sekä kaupunkilaisten sosiaali- ja terveyserojen kaventaminen että erilaisten väestöryhmien lisääntyviin palvelutarpeisiin vastaaminen. On sekä yksittäisen kuntalaisen, kunnan ja koko yhteiskunnan etu tuottaa kansalaisia lähellä olevia palveluita, joilla kavennetaan sosiaali- ja terveyseroja.
Kuunnellaan sekä asiantuntijoita että käyttäjiä

Terveyspalveluiden neuvontapalvelua kehitetään edelleen vastaamaan kuntalaisten tarpeita. Kaupunkilaisten on päästävä nykyistä sujuvammin lääkärin vastaanotolle. Terveysasemien palveluja tulee kehittää sekä henkilökunnan asiantuntemusta että asiakkaiden tarpeita kuunnellen. Terveysasemilla siirrytään lääkäri-sairaanhoitajatyöparimalliin, josta on saatu hyviä kokemuksia ympäristökunnista. Tämä mahdollistaa palveluita enemmän käyttävien yksilöllisen ja tavoitteellisen hoidon. Terveysasemilla kehitetään yleisesti monniammatillista yhteistyötä, mikä takaa kuntalaisille entistä paremmin yksilölliset, tarvetta vastaavat terveyspalvelut. Tietojärjestelmiä kehitetään palvelemaan nykyistä paremmin niiden käyttäjien tarpeita.

Hyvinvoiva, motivoitunut ja osaava henkilöstö on hyvien terveyspalvelujen edellytys. Kaupungin terveydenhuollon vetovoimaisuutta työpaikkana kehitetään tarjoamalla henkilökunnalle koulutusmahdollisuuksia, kilpailukykyistä palkkaa ja muita työviihtyvyyttä lisääviä henkilökuntaetuja.

Sosiaalipalvelujen turvaverkko kestäväksi

Aikuissosiaalityön saavutettavuus on tehtävä nykyistä helpommaksi. Toimeentulotuessa kehitetään edelleen aikuissosiaalityötä ja tukipalveluiden tarjoamista pitkäaikaisasiakkaille. Köyhyyden ja eriarvoisuuden vähentämiseksi tehostetaan ja ohjeistetaan entistä selvemmin ennalta ehkäisevän toimeentulotulotuen käyttöä. Toimeentulotukiasiakkaiden aktiivipassia kehitetään ja otetaan käyttöön mahdollisimman pian seuraavan valtuustokauden aikana. Tampereen vasemmiston edellyttää, että seuraavalla valtuustokaudella sosiaalisen luototuksen malli, joka on osoittanut hyväksi keinoksi vähentää köyhyyttä ja velkaantumista, otetaan uudelleen käsittelyyn.

Kulttuuri lisää hyvinvointia

Kulttuuri on merkityksellinen osa ihmisen hyvinvointia ja se kuuluu kaikkialle kaupunkiin, päiväkoteihin, kouluihin, virastoihin, palvelutaloihin, sairaaloihin, työpaikolle, kapakoihin, toreille ja kaduille. Kulttuuripalvelujen tulee olla kaikille kaupunkilaisille helposti saavutettavaa ja kohtuuhintaista. Kulttuurin ja taiteen tekeminen ja harrastaminen tulee olla mahdollista sosiaalisesta asemasta ja asuinalueesta riippumatta.

Kulttuurin ja taiteen tuotteistaminen osaksi matkailua tuonee rahaa paikkakunnalle. Mutta edistääkö se taidetta tai kulttuuria onkin jo eri kysymys. Sama koskee massiivisia kulttuuritapahtumia, joiden rahallinen tukeminen katsotaan kannattavaksi. Yksittäiset taiteilijat, pienemmät taiteelliset tapahtumat sekä harrastajaryhmät jäävät tässä kilpailussa vähemmistöön. Pääsylippujen hinnat ovat myös niin korkeita, ettei osalla yleisöä ole mahdollisuutta tapahtumiin osallistua.

Tampereen kaupungin tulee tukea paikallisia taiteilijoita. Paikallisten eri taiteenalojen tekijöiltä tilataan ja ostetaan teoksia. Taiteilijoiden työtä tuetaan osoittamalla asianmukaiset työtilat. Raha-avustusten euromäärää nostetaan.

Kulttuuripalvelujen järjestäminen on kaupungin lakisääteinen tehtävä. Laki kulttuuritoimen alalla määrittää kunnan tehtäväksi edistää, tukea ja järjestää kulttuuritoimintaa kunnassa. Kulttuuritoiminnalla tarkoitetaan tässä laissa taiteen harjoittamista ja harrastamista, taidepalvelusten tarjontaa ja käyttöä, kotiseututyötä sekä paikallisen kulttuuriperinteen vaalimista ja edistämistä.

Lähellä ja edullisesti

Kirjastojen tulee säilyä maksuttomina sivistystä ylläpitävinä ja kehittävinä laitoksina. Lähikirjastot on säilytettävä. Uudet kirjastotalot tulee suunnitella niin, että niihin pääsee vaivatta julkisilla liikennevälineillä.K irjastomäärärahoja on korotettava tarvetta vastaaviksi. Kirjastojen määrärahoissa on otettava huomioon sähköisten palveluidentietotekniikan monipuolistuminen. (Vika virke pitänee selittää tarkemmin)

Museot ylläpitävät ja laajentavat kaupunkilaisten ymmärrystä paikallisesta historiasta sekä antavat elämyksiä. Museoitten sisäänpääsymaksujen poistamista on harkittava, tavoitteena vapaa pääsy kuten työväenmuseo Werstaalla. Hämeen museon restaurointi on aloitettava. Museoiden ja koulujen yhteistyötä tiivistetään. Avustusten määrää on korotettava, jotta laitokset eivät olisi niin suuresti riippuvaisia lipputuloista.

Työväen – ja kansalaisopistojen kurssimaksuja on tarkistettava ja maksuja määrättäessä sosiaaliset näkökohdat on otettava huomioon. Kansalaisjärjestöjen näkyvyyttä ja arvostusta on kohenettava parantamalla toimintaedellytyksiä. On osoitettava tiloja eri taiteenaloja harrastavien järjestöjen ja ryhmien käyttöön.Bändit, kuvataiteet, teatteriryhmät, audiovisuaalinen kulttuurin tekijät tarvitsevat tilaa, Kesän 2012 tilanne, jolloin useat bändit menettivät harjoitustilansa, ei saa toistua. Maahanmuuttajien omaa kulttuuritaustaa on tuettava. On myös luotava uusia käytäntöjä lisäämään kantatamperelaisten ja maahanmuuttajien vuorovaikusta.

Kaikki liikkumaan

Aktiivinen ja terveellinen elämäntapa, joka sisältää runsaasti liikuntaa edistää huomattavasti kaupunkilaisten hyvinvointia ja pidentää työuria. Tampereen kaupungin tulee mahdollistaa jokaiselle kuntalaiselle mahdollisuudet monipuoliseen liikuntaan. Kuntosalien, lenkkipolkujen, uimahallien, hiihtolatujen ja muiden liikuntapaikkojen tulee olla kunnossa, jotta kaikki pääsevät liikkeelle lajista riippumatta. Aktiivisessa kaupungissa liikuntapaikkojen tulee olla lähellä kuntalaisia. Lähellä kotia tai työpaikkaa tapahtuva liikunta on ekologista ja aikaa säästävää. Kevyen liikenteen väyliä on rakennettava laajemmin, jotta hyötyliikunta olisi aito vaihtoehto yksityisautoilulle.

Liikuntapalveluiden tulee palvella kuntalaisten tarpeita; liikunnan harrastamisesta ei saa tehdä liian byrokraattista tai saavuttamatonta. Esimerkiksi jos kaveriporukka haluaa kesken vuoden varata muutamia salikertoja, olisi siihen tarjottava mahdollisuus. Kun liikuntapaikkoja suunnitellaan, olisi nykyistä enemmän pohdittava, millaiset liikuntapaikat palvelevat kaupunkilaisia mahdollisimman laajasti. Liikuntapaikkoihin budjetoidut rahat tulee käyttää aidosti kuntalaisten liikuntatarpeita tukeviin hankkeisiin. Niitä ei tule tuhlata elitistisiin, keskusareenan kaltaisiin hankkeisiin.

Omaehtoisen liikunnan lisäksi merkittävä osuus varsinkin lasten ja nuorten liikunnasta tapahtuu seuroissa. Seuratoimintaa pitää tukea taloudellisesti huomattavasti nykyistä enemmän, sillä nykyisin useiden seurojen taloudellinen tilanne on erittäin heikko. Se näkyy esimerkiksi pienituloisille ylitsepääsemättömän korkeissa osallistumismaksuissa ja valmentajien ja ohjaajien kehitystarpeessa (kehitystarve ei aukea). Nykyään monessa lajissa parhaat hallivuorot menevät miesten huippujoukkueille. Tasa-arvon tulee näkyä myös liikuntapalveluissa esimerkiksi jakamalla myös naisten sekä junioreiden joukkueille hyviä kenttävuoroja. On kohtuutonta, että lapset joutuvat harjoittelemaan vasta myöhään illalla.

Tampereen lähikirjastoihin tulee hankkia liikuntavälineitä, joita saa kirjojen ja levyjen tapaan lainata kirjastokortilla. Kaupungin tulee järjestää omiin liikuntapaikkoihinsa merkittäviä alennuksia eläkeläisille, työttömille ja opiskelijoille, jotta heikko toimeentulo ei ole esteenä liikkumiselle.

Toimiva kaupunkiympäristö

Tampereen kaupunkia tulee suunnitella ja rakentaa niin, että luodaan edellytykset hyvään asumiseen ja yhteyteen ihmisten kesken - virkistävässä ympäristössä ja yhteydessä luontoon. Suunnittelu tulee tehdä yhdessä kaupunkilaisten kanssa, vain siten voidaan kaupungista tehdä asukkaiden tarpeita vastaava paikka asua ja elää. On luotava tapoja joilla asukkaat saadaan mukaan keskusteluun. Suunnittelussa ei pidä keskittyä vain yhden vaihtoehdon selvittämiseen vaan on etsittävä useita vaihtoehtoja päätöksentekoa varten. Päätösvalta kaupunkirakenteesta on kaupunginvaltuustolla. Jotta se voisi valtaa käyttää on suunnittelun oltava avointa alusta lähtien ja kaupunkilaisten on päästävä mukaan ympäristönsä suunnitteluun.

Kaupunkirakenteen on tuettava yhteisöllistä elämäntapaa asumisessa, palveluissa ja liikenteessä. Asutusta on syytä kasvattaa joukkoliikennereittien varressa. Tämä helpottaa elämää ja jättää tilaa viher- ja virkistysalueille. Kaupungin on jätettävä eri puolille kaupunkia myös luonnonsuojelualueita. Kaupunginosissa tulee olla myös julkista tilaa, missä ihmiset voivat tavata ja kansalaisjärjestöt tuoda esiin toimintaansa. Palvelu- ja monitoimikeskuksiin on saatava myös tätä kaupunkilaisten ”olohuonetilaa”.

Tampereen jatkuva kasvu ja rakentaminen tekee mahdolliseksi muokata kaupunkia niin, että lähipalvelut toimivat paremmin. Perinteisten lähiöiden ja omakotialueiden kehitystä voidaan ohjata itsenäisemmiksi kaupunginosiksi, joissa on kauppoja ja kaupungin järjestämiä palveluita, kuten kirjastoja, liikuntapaikkoja ja terveyspalveluja. Kaupungin keskustan on oltava viihtyisä ja virikkeellinen. Kävelykeskustaa on laajennettava ja Hämeenkatu on varattava lähinnä joukkoliikenteelle ja kevyelle liikenteelle. Keskustan torit ja aukiot on saatava laajemmin toiminnalliseen käyttöön.

Keskustaan voidaan rakentaa lisää asuntojakin. Asukkaat pitävät keskustan elävänä ja palvelut säilyvät. Tampereen keskustassa on rantoja, joiden lähelle voidaan myös rakentaa. Rannoille on kuitenkin jätettävä vapaata tilaa, niin että kaikki voivat niistä nauttia.

Monipuolisia asuinalueita - oma koti kaikille

Uudet asuinalueet tulee rakentaa niin lapsiperheille, senioreille kuin yksinelävillekin sopiviksi. Varmistamalla asuinalueiden ikärakenteen monipuolisuus lisätään sukupolvien välistä vuorovaikutusta ja estetään ikään perustuvien palvelutarpeiden voimakkaat heilahtelut. Asuinalueiden rakentamissa on pyrittävä omistusmuodoltaan ja asumistavaltaan monipuolisiin asuinalueisiin. Joukkoliikenteen sujuvuus tulee olla yksi asuntorakentamisen keskeinen lähtökohta.

Perinteiselle omistusasumiselle on kehitettävä aktiivisesti vaihtoehtoja. Osuustoiminnallisesta rakentamisesta on järjestettävä neuvontaa. Myös muihin kokeiluihin, joissa asukkaat voivat itse vaikuttaa rakennettaviin asuntoihin, on kaupunkilaisia rohkaistava. Myös vuokra-asuntotuotannossa on lisättävä asukkaiden mahdollisuuksia vaikuttaa suunnitteluun.

Vuokra-asuntoja on rakennettava tarpeeksi. Asunnottomuus on poistettava. Kaikilla kaupunkilaisilla on oikeus omaan kotiin. Kaupungin kasvu ja ihmisten liikkuvuus edellyttävät, että vuokra-asuntoja on tarjolla. Lisäksi on väestöryhmiä, joiden asuminen on suureksi osaksi vuokra-asuntojen varassa (tämä ei aukea, poistetaanko). Erityisryhmien, varsinkin vanhusten, asumisessa tulee lähtökohdaksi ottaa asukkaiden tarpeet eikä liiketoiminta.

Tavoitteena tulee olla ekologinen ja terveellinen asuminen. Puurakentamista on lisättävä. On jatkettava kokeilutoimintaa energiatehokkaassa rakentamisessa. Asumisterveyttä vaarantaviintekijöihin, kuten sisäilmaongelmia, on ryhdyttävä ratkomaan nykyistä pontevammin ja lisättävä tutkimus- ja kokeilutoimintaa alalla. Tampereella on kaikki edellytykset kehittyä hyvän asumisen mallikaupungiksi. Tämä edellyttää rakennusvalvonnan kehittämistä edelleen neuvovampaan suuntaan.

Liikenne sujuvaksi - ratikkaan vauhtia

Nykyaikainen kaupunki tarvitsee sujuvan ja ympäristöystävällisen liikenteen. Joukkoliikenteen lisääminen on Tampereellakin paras keino sujuvoittaa liikennettä. Keskustaan ei mahdu lisää katuja henkilöautoliikennettä varten. Kaupungin kapea keskustakannas voidaan pitää toimivana vain, jos henkilöautojen määrä keskustassa vähenee. Sujuva, koko kaupungin kattava ja käyttäjilleen edullinen joukkoliikenne on paras keino vähentää yksityisautoilua keskustassa. Olennaista on myös, että asuntoja rakennetaan olemassa olevien joukkoliikennereittien varsille.

Vilkkaan liikenteen alueella on ratikka tehokkaampi, ekologisempi ja taloudellisempi kuin bussi. Tampereen vasemmisto edellyttää, että ratikkaliikenteen suunnittelussa edetään rivakasti. Liikenne ensimmäisellä linjalla Hervanta-Keskusta-Lentävänniemi on käynnistettävä niin pian kuin mahdollista. (voisiko tähän tarkemman aikamääreen, vuoteen XX mennessä tai valtuustokauden aikana.) Matkustajien tarpeet ja matkustamisen mukavuus tulee ohjata ratikkaliikenteen suunnittelua.

Tampereesta tulee rakentaa entistä pyöräily-ystävällisempi kaupunki. Pyöräilyteitä on rakennettava lisää. Niiden kunnosta ja reittiopastuksesta on pidettävä entistä parempaa huolta, myös talvipyöräilyn mahdollisuuksia on parannettava.

Työn ja osaamisen esimerkki

Tampereen kaupungin tulee noudattaa kaikessa omassa toiminnassaan yhteiskuntavastuuta laajasti. Tampereen kaupungin tulee toimia yhteistyössä ainoastaan laajaa yhteiskuntavastuuta s noudattavien organisaatioiden kanssa. Suppeimmillaan yhteiskuntavastuun on katsottu olevan osakeyhtiölaissa olevan kirjauksen noudattamista, minkä mukaan yhtiön toiminnan tarkoituksena on tuottaa voittoa osakkeenomistajille. Tämä on väärä ja riittämätön tulkinta. Tampereen kaupungin tulee edellyttää, että sen yhteistyökumppanit noudattavat laajaa yhteiskuntavastuuta. Yhteiskuntavastuu tulee olla yhteistyökumppanin strategiaan tai vastaaviin ohjeisiin. Kilpailutuksissa yhteiskuntavastuun on oltava yhtenä kriteerinä ja sen noudattamista pyritään valvomaan muun valvonnan yhteydessä. Yhteistyö lopetetaan sellaisten toimijoiden kanssa jotka laiminlyövät yhteiskuntavastuunsa tai toimivat sitä vastaan.

Tampereella on monia etuja menestyksekkäälle elinkeinojen harjoittamiselle, kuten tiede- ja ammattikorkeakoulut, monipuolinen toisen asteen koulutus, nuori väestörakenne ja maantieteellinen sijainti. Elinkeinopolitiikassa on hyvä huomioida uusi teknologia ja luovat alat, kuten vihreä teknologia ja hoiva- ja terveystyön uudet muodot sekä kulttuurin imu. Esimerkiksi terveys- ja hyvinvointikeskus, jossa eri alojen tutkimus, tuotanto ja palvelut kohtaavat. Tämä edellyttää luovaa ja konkreettista yhteistyötä kaupungin, korkeakoulujen ja yritysten kesken.

Teknologian uudistuminen edesauttaa myös vanhojen elinkeinojen vahvistumista ja pysymistä Tampereella. Kaupungin on tehostettava teollisuustonttien kaavoitusta ja tarjoamista esimerkiksi Hervannan Ruskon alueella. Tampereen on aktiivisesti tutkittava mahdollisuuksia kehittää logistiikkaa muun muassa rata- ja lentoliikenteen osalta. Samalla työmatkaliikenteen julkisia vaihtoehtoja on parannettava.

Paras työnantaja

Tampereen kaupungilla on 16 000 työntekijänsä ja se on alueen suurin työnantaja. Tampereen kaupungista tulee tehdä esimerkillinen, alueen paras työnantaja. Paras työnantaja toteuttaa työelämään liittyvässä toiminnassaan avoimuutta ja läpinäkyvyyttä, antaa työntekijöille todellisen mahdollisuuden antaa palautetta ja vaikuttaa työpaikkansa asioihin sekä antaa itse rakentavaa palautetta työntekijöilleen. Paras työnantaja ei pyri säästöihin työntekijän kustannuksella esimerkiksi sairas-, poissaolo- tai eläköitymistilanteissa vaan järjestää riittävän määrän sijaisia. Paras työnantaja laatii yhdessä työntekijöiden ja työyhteisöjen kanssa selkeät eettiset pelisäännöt työllistämis- ja harjoittelutöihin niin, että sekä työyhteisö että siihen rekrytoitu työllinen tai opiskelija kokevat työllistämis- tai harjoittelujakson kannustavaksi, hyödylliseksi ja onnistuneeksi.

Reiluna työnantajana kaupunki huomioi työntekijän edun julkisten palveluiden järjestämisessä. Tämä tarkoittaa sitä, että kaupunki ei pyri siirtämään palveluiden tuottamisesta koituvaa taloudellista vastuuta ja riskiä kunnan työntekijäryhmien vastuulle ulkoistamalla palvelut tai pakottamalla kunnantyöntekijät itsensätyöllistäjiksi. Itsensätyöllistämisen rajat ja ehdot tulee neuvotella yhdessä työntekijöiden kanssa ja siihen siirtyminen tulee olla vaihtoehtoista palkkatyön kanssa. Kaupungin tulee säilyttää kunnallisten palvelujen työn ydinosaaminen, tieto ja taito sekä infra.

Tuloksellista työllistämistä

Tampereen kaupungin työttömyyden hoito nostetaan kiitettävälle tasolle, mikä merkitsee työllistämismäärärahojen täysimääräistä käyttöä pitkäaikaistyöttömien ja alle 25-vuotiaiden työttömien työllistämiseksi sekä työpajojen ylläpitoon. Kaupungille KELA:n aktiiviseen työllistämiseen osoittamat rahat tulee käyttää täysimääräisesti.

Opiskelijoiden ja nuorten työharjoittelussa paino tulee olla sanassa harjoittelu, mikä merkitsee ohjattua työhön perehdyttämistä ilman taloudellisia tulostavoitteita, Harjoittelun muodot, sisältö ja ehdot tulee neuvotella yhdessä oppilaitosten, opiskelijoiden ja nuorten edustajien sekä työntarjoajien kanssa. Työharjoittelun ja tukityöllistämisen tulee edistää harjoittelijan ammatillisten taitojen oppimista ja työllistettävän integroitumista työelämään. Kaupungilla on paras mahdollisuus ja suuri etu tarjota harjoittelupaikkoja opiskelijoille, jotka valmistuttuaan sijoittuvat ensisijaisesti julkiselle puolelle. Se edistäisi myös tasa-arvoa eri alojen opiskelijoiden välillä työharjoittelupaikkojen suhteen. Tampereen kaupungin, ammattiyhdistysliikkeen ja opiskelijajärjestöjen sekä kolmannen sektorin järjestöjen yhteistyö harjoittelu- ja työllistämisprojekteissa on tärkeää. (tämä ei aukea, voisiko jättää pois)

Kaupungin omaa erikoistyöllistämispalvelutoimintaa on kehitettävä ja laajennettava niin, että se tavoittaisi vähintään 60 prosenttia kaupungin pitkäaikaistyöttömistä ja kaikki alle 25-vuotiaat, jotka ovat olleet yli kolme kuukautta työttöminä. Pitkäaikaistyöttömiä ja nuoria työttömiä tulee auttaa henkilökohtaisen työllistämissuunnitelman laatimisessa ja toteuttamisessa. Yhteistyössä sosiaali- ja terveyspalvelujen kanssa Tampereen kaupunkiseudun työvoiman palvelukeskus voisi pohtia myös asiakkaidensa eläke- ja kuntouttamisvaihtoehtoja. Tampereen kaupungin työmarkkinatuen kuntaosuuksia voidaan käyttää tehokkaammin siirtämällä osa niistä poliittisella päätöksellä Tampereen kaupunkiseudun työvoiman palvelukeskuksen toiminnan rahoittamiseen.

Vastuullista yrittäjyyttä – lisää laatua kilpailuttamiseen

Tampereen vasemmisto kannustaa monimuotoista yrittämistä ja kiinnittää erityistä huomiota pienten ja keskisuurten yritysten edellytyksiin toimia Tampereella. Yrittäjyys on yrittäjä oma valinta ja se on vapaaehtoista. Tampereen vasemmisto kannattaa yrittämisen moninaisia muotoja: pien- ja keskisuuriyrittäjyys, osuuskunta, yhteiskunnallinen yrittäjyys, sosiaalinen yrittäjyys, toiminimi. Lähtökohtana tulee olla reilu ja vastuullisen yrittäjyys ja yrittäjä, joka noudattaa toiminnassaan voimassaolevia sopimuksia ja työlainsäädäntöä sekä huolehtii työntekijöidensä työhyvinvoinnista. Vastuullinen yrittäjyys tarkoittaa myös ekologisten tekijöiden huomioimista toiminnassa ja päätöksissä.

Reilu ja vastuullinen pien- ja keskisuuriyrittäjä hyötyy ja saa tukea yrittäjyydelleen julkisista palveluista, kuten tiestöstä, tonttipolitiikasta, julkisesta terveydenhuollosta, koulutuksesta ja hyvästä sosiaalisturvasta. Kunta voi tarjota edellytyksiä yrittämiselle, kuten tarjoamalla toimitiloja ja tontteja vuokralle, niin että yritys pääsee hyvään alkuun. Terve yrittäjyys ei kuitenkaan ole riippuvainen julkisesta tuesta.

Tampereen kaupungin on luotava julkisten palvelujen ja hankintojen kilpailuttamiselle uudet eettiset kriteerit, joissa annetaan pisteitä palvelun laadusta, alueellisesta, sosiaalisesta ja yhteiskunnallisesta vaikuttavuudesta, jotta paikalliset pien- ja keskisuuret yritykset voisivat olla aidosti kilpailussa mukana ja samalla voidaan torjua harmaata taloutta. Tampereen vasemmisto korostaa pk-yrittäjien oman työhyvinvoinnin ja ammatillisen lisäkoulutuksen merkitystä yrityksen menestykseen ja kannattaa näihin asioihin liittyen pienyrittäjien yhteistoiminnan tukemista.

Nykyiset kilpailutuskäytännöt eivät rakenna hyvän kumppanuuden kulttuuria. Palvelutuotannon kilpailuttaminen viiden vuoden välein merkitsee palvelun tuottajalla jatkuvaa epävarmuutta ja estää ulkopuolisia palvelutuottajia kehittämästä omaa toimintaansa ja sitoutumasta palvelutuotantoon. Palvelutuottajan on harkittava tarkkaan toimintansa kehittämiseen panostamista jos on olemassa uhka, että kilpailutus hävitään ja Tampereen kaupungin palvelutilaus menetetään. Tämä on totta erityisesti silloin kun toiminnan kehittäminen nostaa tuotteen hintaa. Kilpailutuksessa useimmiten hinta menee laadun edelle. Tämän seurauksena palveluiden laatu ei kehity. Kilpailutuksen häviäminen saattaa päättää palvelutuottajan toiminnan. Tämä on erityisen valitettavaa kolmannen sektorin järjestöjen osalta, jotka tuottavat palveluita kaupungille. Kilpailutuksen häviämisen seurauksena järjestö voi joutua irtisanomaan suuren osan henkilökunnastaan. Henkilökunta menettää työpaikkansa ja järjestö menettää heidän osaamisensa. Tällaisen tilanteen jälkeen järjestön on hankala osallistua kilpailutuksiin koska sillä ei enää ole osaamista. Monet järjestöt ovat tuottaneet kaupungille palveluita vuosikymmeniä ja toiminnan pohjalta on syntynyt kumppanuus jota ei saa tuhota pakonomaisella kilpailuttamisella. Järjestöihin kasaantunutta osaamista ja asiantuntemusta ei saa tuhota kaupungin toiminnalla.

Hallintoa ja taloutta kaupunkilaisten parhaaksi

Tampereen vasemmisto edellyttää kaupungilta avointa ja demokraattista päätöksentekoa. Tiedonsaanti ja osallistuminen päätöksentekoon pitää tehdä mahdolliseksi valmisteluvaiheesta koko prosessin läpi valtuustokäsittelyyn ja toimenpanoon asti. Demokratia on mahdollista vain jos kaupunkilaisilla on koko ajan käytössä ajantasainen tieto valmisteilla olevista päätöksistä. Kaupunkilaisten asiantuntemus ja näkökulma on liian arvokas hukattavaksi. Tampere tarvitsee lisää rohkeutta ja halua kokeilla ennakkoluulottomasti uudenlaisia osallistumisen muotoja. Tiedotuksen ja vuorovaikutuksen monipuolistaminen ja lisääminen kannattaa, sillä kaupunkilaisten näkemysten huomioon ottaminen parantaa valmistelua ja päätöstentekoa.

Lisää demokratiaa

Julkishallinnon tuottaman tiedon ei pidä pölyttyä arkistokovalevyjen kätköissä vaan sen pitää olla kaikkien saatavilla yksityisyydensuojan sallimissa rajoissa. Avoin data ja avoimet rajapinnat antavat mahdollisuuden uusiin tapoihin kehittää demokratiaa ja kaupungin palveluita sekä tuottaa uusia liiketoiminnallisia innovaatioita. Tampereen vasemmisto ehdottaa, että Tampereesta edelläkävijä julkishallinnon tietovarantojen avaamisessa.

Kuntademokratiayksikön pitää pyrkiä havainnoimaan niitä väestöryhmiä, joiden näkemykset eivät tule esiin nykyisten osallistumiskäytäntöjen kautta. Kaupunkilaisten yhdenvertaisten vaikutusmahdollisuuksia tulee edistää ja kehittää osallistumisesta sivuun jäävien kaupunkilaisia suosivia toimintatapoja, jotta mahdollisimman monelle kaupunkilaisen kokemukset ja näkemykset tulisivat tunnetuiksi ja osaksi päätöksentekoa.

Asukkaiden alueellisia työryhmiä eli alvareita tulee kehittää entisestään niin, että kaupunkilaiset voivat entistä helpommin osallistua niiden toimintaan. Nykyisiä alueita pitää pyrkiä pilkkomaan pienempiin, ihmisen kokoisiin kokonaisuuksiin, jotka mukailevat ihmisten kaupunginosaidentiteettejä paremmin. Alvareiden toimintaidea, olla suora vaikutuskanava tamperelaisille, on erinomainen tapa täydentää edustuksellista demokratiaa. Tamperelaisilla, esimerkiksi 50 henkilöllä, pitää olla mahdollisuus kutsua koolle alueen asukaskokous käsittelemään aluetta koskevaa asiaa ja antamaan siitä lausunto kaupunginvaltuustolle. Asukaskokouksen aiheena voi olla mikä tahansa alueen asukkaille merkittävä hanke. Kaupunkilaisten omaehtoinen lausunnonantomahdollisuuden tulee olla kaupungin muita selvityksiä täydentävä eikä sen tarkoituksena ole korvata kaupungin yleistä velvollisuutta selvittää asukkaiden mielipidettä.
Aluehallintokokeilu Hervantaan

Tampereen Vasemmisto esittää, että Hervannassa järjestetään kunnanosahallintokokeilu. Hervantaan valitaan vaalilla kunnanosalautakunta, jonka tuloksen valtuusto hyväksyy. Kunnanosavaltuusto on asemaltaan lautakunta ja se toimii kaupunginhallituksen alaisuudessa. Lautakunta jakautuu elinkaarimallin mukaisiin jaostoihin ja jäseneksi voidaan valita vain Hervannassa asuvia kuntalaisia. Se toimii nykyisin käytössä olevan tilaaja-tuottaja -mallin mukaisesti. Sen jäsenten ei kuitenkaan tarvitse olla valtuutettuja, kuten muissa tilaajalautakunnissa.

Lautakunnan rahoitus määräytyy kaupungin talousarvion ja alueen asukasluvun mukaa. t Esimerkiksi jos Hervannassa on 10 prosenttia perusopetuksen oppilaista, Hervannan tilaajalautakunta saa käytettäväkseen kaupungin budjetoimasta perusopetuksen menosta kymmenyksen. Kokeilussa hyödynnetaan Rovaniemen Yläkemijoen aluelautakunnasta saatuja kokemuksia. (Onko tämä tarpeen?). Aluevaltuustokokeilulla ei ole tarkoitus korvata Alvareita, sillä kyseessä on edustuksellisen demokratian osa.  

Kaupunkilaisten hyvinvointia palvelevaa taloutta

Tampereen kaupungin taloudenhoidon on oltava kestävää ja talouden on palveltava kuntalaisten tarpeita. Tulojen on vastattava menoja niin, että kaupunki ei turhaan velkaannu. Menot on kohdistettava oikeasti merkityksellisiin toimintoihin joilla on vaikutusta kaupunkilaisten arkipäivään. Talous on kaiken toiminnan perusta. Ilman tervettä ja kestävää taloutta ei voida järjestää kaupungin palvelutuotantoa. Talous ei kuitenkaan saa olla itsetarkoitus tai päämäärä. Se on väline palveluiden tuottamiseksi kaupunkilaisille. Itsetarkoituksellinen säästäminen palvelutuotannon ja henkilöstön kustannuksella on väärin. Pitkällä aikavälillä tulojen on vastattava menoja eikä kaupunki saa tehdä toistuvia tilinpäätöksiä, joissa menoja on ollut enemmän kuin tuloja. Palvelutuotantoa ei saa rahoittaa velalla. Velkaa voidaan ottaa investointeihin. Investointien on kuitenkin palveltava kaupunkilaisia ja niiden on oltava kaupunkilaisten etujen mukaisia.

Talouden määräysvalta Tampereen kaupungin päätöksenteossa on kyseenalaistettava, sillä kaupungin päätöksenteossa asioita perustellaan liian usein taloudella. Taloudelliset perusteet ovat saaneet liian suuren vallan kaupungin päätöksenteossa ja muut perustelut ja arvot jäävät talouden varjoon. Kuvaavaa on, ettei taloudellisella perusteella tehtyjen päätösten taloudellisia vaikutuksia ole kuitenkaan voitu jälkikäteen osoittaa, kuten Tietotekniikka keskuksen ulkoistuksessa kävi Päätöksenteon kokonaisuuden on kuitenkin oltava taloudellisesti järkevää.

Kaikkia päätöksiä ei tarvitse perustella oikeistolaisella talouspuheella. Kaupunkilaisten hyvinvointi voidaan oleellisissa kohdissa asettaa talouden edelle. Halpa hinta ja mahdollisimman pienet kustannukset eivät saa olla ainoita hyväksyttäviä perusteita päätöksenteossa. Päätöksenteon perusteluissa usein puhutaan esimerkiksi siitä, miten paljon yksi syrjäytynyt nuori tulee maksamaan yhteiskunnalle tai siitä kuinka paljon vanhuksen tai lapsen saamat palvelut maksavat. Nämä ovat toki oleellisia näkökulmia mutta eivät ainoita. Ihmisistä ei saa tulla kustannuseriä kaupungin päätöksenteossa.

Tilaaja-tuottajamalli arvioitava

Tampereen kaupungin tilaaja-tuottaja-mallin tarkoituksenmukaisuus on arvioitava valtuustokauden aikana. Mallin järkevyys ja vaikutus kaupungin talouteen sekä palveluluiden laatuun on selvitettävä. Selvityksen jälkeen on arvioitava mallin hyviä ja huonoja puolia sekä niiden keskinäistä suhdetta ja päätettävä mallin tulevaisuudesta.

Tilaaja-tuottaja-mallin tarkoituksena on ollut selkeyttää päätöksentekoa, tuoda kustannussäästöjä ja turvata palveluiden saatavuus. Onko malli oikeasti palvellut näiden tavoitteiden toteutumista. Monissa tilanteissa mallin tarkoituksenmukaisuus voidaan asettaa kyseenalaiseksi. Malli on kuntalaisille vaikea hahmottaa, monissa tapauksissa sen hahmottaminen on vaikeaa luottamushenkilöille ja joissakin tilanteissa myös kaupungin omalle henkilöstölle. Vastuut eivät aina ole mallissa selviä. Monia asioita tilataan monien ydinprosessien kautta, esimerkiksi työllisyyden hoito jakautuu terveyden ja toimintakyvyn sekä osaamisen ja elinkeinojen ydinprosessien kesken. Tämän seurauksena työllisyydenhoito on monimutkaistunut ja toiminta hankaloitunut. Lisäksi niillä niillä toimialoilla, joilla ei ole ulkopuolisia palvelutuottajia yilaaja-tuottaja-mallin soveltaminen nostaa esiin useita kysymyksiä: Onko kaupungin tarpeellista tehdä sopimuksia oman organisaationsa kesken ja siten kasvattaa omaa byrokratiaansa? Saataisiinko malliin kuuluvan sopimusohjauksen edut käyttöön vähemmälläkin hallinnolla?

Mallissa palveluita tilaavat lautakunnat laativat palveluita tuottavien johtokuntien kanssa sopimuksen palveluiden tuottamisesta. Sopimus ohjauksella on pyritty jäljittelemään yritysten toimintamallia. Toisin kuin yrityspuolella kaupungilla ei ole kuitenkaan minkäänlaisia keinoja puuttua sisäisten sopimustensa rikkomuksiin. Tämä on tarkoittanut sitä, että vaikka tuottajat ovat toistuvasti ylittäneet sopimuksissa mainitut budjettinsa, tilaaja ei ole voinut tehdä asialle mitään. Koska ylityksistä ei tule seuraamuksia, ei sopimuksia ole välitetty noudattaa. Tästä seurauksena on ollut kaupungin menojen jatkuva kasvu.

Tilaaja-tuottaja-malli on johtanut palvelutuotannossa tilanteeseen jossa palveluiden laatuun ei kiinnitetä huomiota. Palveluita tilaavat lautakunnat tilaavat palveluissa lähes poikkeuksetta pelkkää määrää eivätkä aseta palveluille laadullisia kriteerejä. Palveluita tuottavat johtokunnat tekevät pienten budjettiensa rajoissa kaikkensa saadakseen määrälliset vaatimukset täytettyä eivätkä ne kiinnittää huomiota laatuun. Ulkopuolisten palveltuottajien kilpailutuksista vastaavat viranhaltijat, eivätkä luottamushenkilöt pääse vaikuttamaan siihen, millaisia laadullisia kriteerejä palvelutuotannolle asetetaan. Palveluiden laatu on jäänyt talouden ylivallan alle.

Tilaaja-tuottaja-mallissa palveluiden tuottamisesta vastaavat johtokunnat. Johtokuntien työstä saadut kokemukset ovat osoittaneet, ettei johtokunnilla ole selvää roolia. Johtokuntien jäsenet ovat kokeneet, ettei heillä ole mahdollisuuksia vaikuttaa palvelutuotantoon ja johtokunnan ulkopuoliset sanelevat, miten asiat tehdään. Tampereen Aterian ulkoistaminen on esimerkki tällaisesta toiminnasta. Tampereen Aterian johtokunnan mielipidettä ei kysytty, kun Aterian tuottamien henkilöstöruokailupalveluiden ja osan kouluruokaila ulkoistettiin. Usein näyttääkin siltä, ettei johtokunnan jäsenille ole muuta tehtävää kuin kuunnella, mitä muut ovat johtokunnan johtaman toiminna asioista päättäneet.

Lainaa kaupunkilaisia hyödyttäviin hankkeisiin

Pitkällä aikavälillä, noin viiden vuoden ajanjaksolla tulojen on vastattava menoja eikä kaupunki saa tehdä toistuvia tilinpäätöksiä, joissa menoja on ollut enemmän kuin tuloja. Palvelutuotantoa ei saa rahoittaa velalla. Kaupungin menojen kasvaessa on selvitettävä mistä menojen kasvu johtuu ja puututtava syihin jos syyt eivät ole hyväksyttäviä. Jos menoja ei pystytä laskemaan on pohdittava tulojen kasvattamista ainakin sellaisissa tilanteissa joissa lain edellyttämiä palveluita ei voida tuottaa ilman tulojen kasvua. Käytännössä tämä tarkoittaisi kunnallisveron korotusta. Toimintaan ei ottaa velkaa kuin äärimmäisissä tilanteissa ja hyvin lyhyeksi aikaa. Tämän päivän menoja ei saa maksattaa tulevaisuuden tamperelaisilla. Velkaa voidaan ottaa investointeihin. Investointien on kuitenkin palveltava kaupunkilaisia ja niiden on oltava kaupunkilaisten etujen mukaisia.

Tampereen velkaantumista on seurattava tarkasti ja siihen tarvittaessa puututtava. Kasvava kaupunki ei voi välttää uusi hankkeita ja ne on suurimmaksi osaksi rahoitettava lainarahalla. Oleellista on se millaisia investointeja tehdään ja millaisiin hankkeisiin lainaa otetaan. Lainalla on toteutettava ainoastaan sellaisia hankkeita joista on hyötyä kaupunkilaisille. Turhiin hankkeisiin kaupungin ei pidä lainaa ottaa.

Tampereella joudutaan joka tapauksessa tekemään suuri investointeja perusinfrastruktuuriin ylläpitämiseen: katuverkkoa ja kiinteistöjä kuten päiväkoteja, kouluja, sairaaloita, kirjastoja sekä liikuntatiloja on kunnostettava. Tämä on tehtävä pääosin velaksi koska kaupungin talous tuskin tuottaa sellaista ylijäämää, että kaikki rakentaminen pystyttäisiin rahoittamaan suoraa tuloilla. Tämän vuoksi onkin oltava tarkkana siinä, mihin kaikkeen muuhun kaupungilla riittää velanottokykyä. Kuinka suuria hankkeita voidaan toteuttaa velaksi jos niiden tekeminen ei ole välttämätöntä kaupunkilaisten arkipäivän sujuvuuden kannalta? Voidaanko Rantaväylän tunnelin kaltaisiin hankkeisiin käyttää velkarahaa?
Suuret hankkeet tärkeysjärjestykseen

Suuret hankkeet on asetettava tärkeysjärjestykseen. Isoja hankkeita on suunniteltava siten, että tärkeimmät ja kiireellisemmät toteutetaan ensin. Toteuttamisjärjestystä ei saa sanella kaupungin ulkopuolelta tuleva rahoitus tai muut tekijät. Valtuuston on kauden alussa linjattava mitä suuria hankkeita valtuustokaudella toteutetaan ja missä järjestyksessä.

Valtuustokaudelle 2009 – 2012 olisi pitänyt valtuustossa asettaa tärkeysjärjestykseen sellaiset suuret hankkeet kuin Rantaväylän tunneli, raitiotie, keskusareena- ja kansihanke sekä uusi jätevedenpuhdistamo. Luonnollisesti osasta hankkeista olisi voitu päättää, ettei niitä toteuteta. Tällainen selvä priorisointi antaisi esimerkiksi valtion suuntaan selvän viestin siitä, mitä Tampereella halutaan ja mitä kiireisimmin tarvitaan. (Pitäisikö tätä avata?)
.

Omaisuudesta huolehdittava - liiketoimintaa valvottava

Tampereen kaupungin on pidettävä huolta kiinteästä omaisuudestaan niin, että omaisuus ja sen arvo säilyvät. Tampere omistaa merkittäviä määriä kiinteistöjä ja maa-alueita sekä muuta omaisuutta. Tämä omaisuus on julkista ja viimekädessä veronmaksajien omaisuutta. Kaupungin on huolehdittava siitä, että omaisuus on myös tulevaisuudessa veronmaksajien omaisuutena. Tampereen kaupunki on viimeaikoina pyrkinyt myymään sellaista omaisuutta, jolle ei ole koettu olevan tarvetta ja käyttöä kaupungin omassa toiminnassa. Myynneistä saaduilla varoilla on rahoitettu uusia investointeja, kuten uusien rakennusten rakentamista ja vanhojen korjaamista. Investointien rahoittaminen omaisuuden myymisellä ei ole välttämättä hyvä keino. Myytävä omaisuus loppuu jossakin vaiheessa eikä silloin myynneillä voida enää rahoittaa investointeja. Kaupungin omaisuutta voidaan myydä sellaisissa tapauksissa, jossa omaisuudelle ei ole enää käyttöä omassa tuotannossa ja sen hoitaminen on tuottoja kalliimpaa. Tuottavaa ja tarpeellista omaisuutta ei pidä myydä.

Tampereen vasemmisto edellyttää, että kaupungin liiketoiminta on saatava nykyistä paremmin luottamushenkilöiden valvontaa. Kaupunginhallitukselle on perustettava liiketoimintajaosto, joka keskittyy kaupungin liikelaitosten ja tytäryhteisöjen valvontaan. Liiketoiminnan ja tytäryhteisöjen valvonta kuuluu kaupunginhallitukselle. Aikaa ja mahdollisuuksia keskittyä valvontaan on kuitenkin rajallisesti eikä kaupunginhallitus pysy ajan tasalla siitä liikelaitoksissa ja yhteisöissä tapahtuu. Tytäryhteisöillä viitataan tässä kaupungin omistamiin osakeyhtiöihin ja kaupungin hallinnoimiin muihin organisaatioihin, kuten säätiöihin. Osakeyhtiöiden ja muiden tytäryhteisöjen toiminnasta on hankala saada tietoa koska osa tiedoista luokitellaan liikesalaisuuksiksi. Kaupungin omaisuudesta huomattava osa on kuitenkin yhtiöissä ja muissa yhteisöissä niiden toiminta on myös oleellista kaupungin palvelutuotannon kannalta. Tästä hyvänä esimerkkinä on Sähkölaitos. Liiketoimintajaosto voi kaupunginhallituksen alaisuudessa säännöllisesti kokoontuvana toimielimenä seurata liikelaitosten ja tytäryhteisöjen toimintaa ja tarvittaessa ohjata niitä.

Jälkisanat

Tampereen kunnallispoliittinen ohjelma Tampere 2016 on ollut tamperelaisten vasemmistoaktivistien yhteinen projekti. Ohjelman valmistelu osoitti, että tamperelaisilla vasemmistolaisilla on tahtoa, taitoa ja poliittista toimintakykyä. Tampere 2016 –ohjelma ei katso vain seuraavaa valtuustokautta vaan linjaa myös kauemmaksi tulevaisuuteen. Ohjelma kertoo, millaista kaupunkia Tampereen vasemmisto haluaa rakentaa. Ohjelmaa on valmisteltu elokuusta 2011 lähtien. Lokakuisen seminaarin jälkeen valmistelua jatkettiin kahdeksassa pienryhmässä:

Lapsten ja nuorten osaohjelma: Emilia Lehtomäki (työryhmän puheenjohtaja), Ulla-Leena Alppi, Merja Eronen, Raija Lauttamäki, Hannu Lehikoinen, , Marja Peura, Leila Tilvis ja Pirjo Savonrautia.

Senioreiden osaohjelma: Minna Minkkinen (työryhmän puheenjohtaja), Ilkka Järvelä, Mahmoud Machaal, Maija Mäenpää ja Elina Sinkkonen.

Työn ja osaamisen osaohjelma: Ulla Aatsinki (työryhmän puheenjohtaja), Tapio Lahtinen, Veijo Laitinen ja Ari Virtanen,

Ympäristön ja asumisen osaohjelma: Rainer Panula (työryhmän puheenjohtaja)Tatu Aphonen, Kalle Hyötynen, Anne Karinen ja Timo Lahtinen.

Terveyden ja hyvin voinnin osaohjelma: Mirva Tossavainen (puheenjohtaja), Ranja Aukee, Anna- Maria Mäki-Kuutti, Veera Repo, Katja Nissinen, Päivi Rantanen ja Terttu Koskela. Ryhmä on tavannut Sirkkaliisa Virtasta, joka on kommentoinut ohjelmaa. Osaohjelma 6 Kulttuurin ja sivistyksen kaupunki

Kulttuurin osaohjelma: Eriikka Magnusson (työryhmän puheenjohtaja), Pertti Hokkanen, Ari Sipponen ja Marjo Uksila .

Liikunnan osaohjelma: Minna Minkkinen, Visa Savolainen ja Eero Huhtakallio.

Demokratian ja osallistumisen osaohjelma: Mikko Kähkönen ja Seppo Säämäki.

Talouden osaohjelma: Mikko Aaltonen (työryhmän puheenjohtaja), Tatu Ahponen, Ari Jalava, Airi Karjalainen, Tuula Kuoppala ja Mika Nevanpää.

Työryhmien pohdinnat on julkaistu Tampere 2016 –blogissa. Nämä tekstit on edelleen luettavissa osoitteessa: Julkistamisen yhteydessä kevään 2012 aikana järjestettiin kolme keskustelutilaisuutta. Toukokuun lopussa järjestetiin avoin kokous, jossa oli mukana työryhmien jäseniä, valtuutettuja, kunnallisvaaliehdokkaita sekä muita tamperelaisia vasemmisto aktivisteja. Käytyjen keskustelujen pohjalta ohjelmaa on uudelleen muokattu ja täydennetty. Elokuussa kommentteja pyydettiin sähköpostilistojen ja Tampereen verkkosivujen sekä FB-ryhmän kautta. Työryhmien työtä on koordinoinut Sinikka Torkkola, joka on myös vastannut ohjelman editoinnista ja viimeistelystä. Ohjelmaa ovat olleet editoimassa NN ja NN.

Kunnallistoimikunta käsitteli ja hyväksyi ohjelman. XXXX  kokouksessaan.

Kaikki liikkumaan.

Aktiivinen ja terveellinen elämäntapa, joka sisältää runsaasti liikuntaa edistää huomattavasti kuntalaisten hyvinvointia ja pidentää työuria. Jokainen liikuntamahdollisuuksiin laitettu euro maksaa itsensä myöhemmin takaisin, joten liikuttaminen on taloudellisestikin kannattavaa. Puhumattakaan yksilötasolla saavutettavista hyödyistä.

Tampereen kaupungin tulee mahdollistaa jokaiselle kuntalaiselle mahdollisuudet monipuoliseen liikuntaan. Kuntosalien, lenkkipolkujen, uimahallien, hiihtolatujen ja muiden liikuntapaikkojen tulee olla kunnossa, jotta kaikki pääsevät liikkeelle lajista riippumatta.

Omaehtoisen liikunnan lisäksi merkittävä osuus varsinkin lasten ja nuorten liikunnasta tapahtuu seuroissa. Seuratoimintaa pitää tukea taloudellisesti huomattavasti nykyistä enemmän, sillä nykyisin useiden seurojen taloudellinen tilanne on erittäin heikko. Se näkyy esimerkiksi pienituloisille ylitsepääsemättömän korkeissa osallistumismaksuissa ja valmentajien ja ohjaajien kehitystarpeessa.

Aktiivisessa kaupungissa liikuntapaikkojen tulee olla lähellä kuntalaisia. Lähellä kotia tai työpaikkaa tapahtuva liikunta on ekologista ja aikaa säästävää. Kevyen liikenteen väyliä on rakennettava laajemmin, jotta hyötyliikunta olisi aito vaihtoehto yksityisautoilulle.

Tampereen lähikirjastoihin tulee hankkia liikuntavälineitä, joita saa kirjojen ja levyjen tapaan lainata kirjastokortilla. Hyviä kokemuksia liikuntavälinelainauksesta löytyy esimerkiksi Hämeenkyröstä.

Kaupungin tulee järjestää omiin liikuntapaikkoihinsa merkittäviä alennuksia eläkeläisille, työttömille ja opiskelijoille, jotta heikko toimeentulo ei ole esteenä liikkumiselle.

Liikuntapalveluiden tulee palvella kuntalaisten tarpeita. Mikäli kaveriporukka haluaa kesken vuoden varata muutamia salikertoja on siihen tarjottava mahdollisuus. Liikunnan harrastamisesta ei saa tehdä liian byrokraattista tai saavuttamatonta.

Nykyään monessa lajissa parhaat hallivuorot menevät miesten huippujoukkueille. Tasa-arvon tulee näkyä myös liikuntapalveluissa esimerkiksi jakamalla myös naisten sekä junioreiden joukkueille hyviä kenttävuoroja. On kohtuutonta, että lapset joutuvat harjoittelemaan vasta myöhään illalla.

Liikuntatilojen rakentamisvaiheessa on priorisointia harjoitettava nykyistä enemmän. Liikuntapaikkoihin budjetoidut rahat täytyy käyttää aidosti kuntalaisten liikuntatarpeita tukeviin hankkeisiin, eikä elitistisiin keskusareenan kaltaisiin hankkeisiin.

 Osaohjelman ovat tehneet Eero Huhtakallio, Minnan Minkkinen ja Visa Savolainen.

Demokraattinen Tampere

Tampereen Vasemmisto esittää, että Hervannassa järjestetään kunnanosahallintokokeilu. Hervantaan valitaan vaalilla kunnanosalautakunta, jonka tuloksen valtuusto hyväksyy. Kunnanosavaltuusto on statukseltaan lautakunta ja se toimii kaupunginhallituksen alaisuudessa. Lautakunta jakautuu elinkaarimallin mukaisiin jaostoihin ja jäseneksi voidaan valita vain Hervannassa asuvia kuntalaisia. Se toimii käytössä olevan tilaaja-tuottaja -mallin ajan tilaajalautakuntana, mukautuen mahdolliseen toimintamallimuutokseen. Sen jäsenten ei tarvitse olla valtuutettuja, kuten muissa lautakunnissa.

Lautakunnan rahoitus määräytyy sen mukaan, miten kaupunki talousarviossa päättää koko lautakunnalle, lautakunnan saadessa väestöperusteisen osan tästä budjetista. Esimerkiksi jos Hervannassa on 10 % perusopetuksen oppilaista, se saa käytettäväkseen kaupungin budjetoimasta perusopetuksen menosta kymmenyksen. Kokeiluun otetaan mallia soveltuvilta osin Rovaniemen Yläkemijoen aluelautakunnasta, mutta mallista tehdään Tampereele soveltuva. Aluevaltuustokokeilulla ei ole tarkoitus korvata Alvareita, sillä kyseessä on edustuksellisen demokratian osa.

Helppo tiedonsaanti lisää demokratiaa

Alvareiden toimintaa tulee kehittää entisestään matalemman kynnyksen osallistumiseksi. Nykyisiä alueita pitää pyrkiä pilkkoomaan pienempiin, ihmisen kokoisiin kokonaisuuksiin, jotka mukailevat ihmisten kaupunginosaidentiteettejä paremmin. Alvareiden toimintaidea, olla suora vaikutuskanava tamperelaisille, on erinomainen täydennyspalikka edustuksellisen demokratian lisänä. Tamperelaisilla, (esimerkiksi 50 henkilöä), pitää olla mahdollisuus kutsua koolle asukaskokous tietylle alueelle, joka sitten käsittelee tietyn teemakysymyksen ja antaa lausunnon kaupunginvaltuustolle. Tällainen asia voi olla mikä vain alueellisesti merkittävä hanke. Tämä ei tietenkään poista kaupungin organisaation oma-aloitteista asukkaiden mielipiteen selvittämistä, mutta antaa tamperelaisille mahdollisuuden halutessaan järjestää virallinen kansalaiskuuleminen jostain heille tärkeästä asiasta.

Tiedonsaanti ja osallistuminen päätöksentekoon pitää tehdä mahdolliseksi valmisteluvaiheesta koko prosessin läpi valtuustokäsittelyyn ja toimenpanoon asti. Demokratia on mahdollista vain jos kaupunkilaisilla on koko ajan käytössä ajantasainen informaatio. Tiedotukseen ja vuorovaikutukseen panostaminen maksaa itsensä moninkertaisesti takaisin valmistelun laadun parantuessa. Kaupunkilaisten asiantuntemus ja näkökulma on liian arvokas hukattavaksi. Tampere tarvitsee lisää rohkeutta ja halua kokeilla ennakkoluulottomasti uudenlaisia osallistumisen muotoja.

Julkishallinnon tuottaman tiedon ei pidä pölyttyä arkistokovalevyjen kätköissä vaan sen pitää olla kaikkien saatavilla yksityisyydensuojan sallimissa puitteissa. Avoin data ja avoimet rajapinnat antavat mahdollisuuden uusiin tapoihin kehittää demokratiaa ja kaupungin palveluita sekä tuottaa uusia liiketoiminnallisia innovaatioita. Tehdään Tampereesta edelläkävijä julkishallinnon tietovarantojen avaamisessa!

Kuntademokratiayksikön pitää pyrkiä havainnoimaan niitä väestöryhmiä, jotka olemassa oleviin malleihin eivät osallistu ja pyrkiä kehittämään osallistumattomia väestörymiä suosivia toimintatapoja. Tämä siksi, että jos osallistuminen kehitetään vain jo osallistuvien ehtojen mukaisesti, niin ulkopuolla olevat voivat entistä herkemmin rajautua osallistumisen ulkopuolelle, koska toimintatavat tehdään vain jo osallistuvien halujen mukaisesti.

Osaohjelmaa ovat valmistelleet Mikko Kähkönen, Seppo Säämäki…

Reilun työn ja osaamisen Tampere

Ohjelmassa esitetään Tampereen Vasemmistoliiton kunnallispoliittiset näkemykset ja tavoitteet työstä, työn tekemisen ehdoista ja työllistymisestä, kunnallisesta elinkeinopolitiikasta ja yrittämisestä sekä osaamisesta ja opiskelusta Tampereella. Työn ja osaamisen laadulliset tavoitteet ovat reiluus, yhdenvertaisuus ja kannustavuus.

TYÖ

Tampereen kaupunki on 16000 työntekijänsä myötä suuri työnantaja (työntarjoaja), mutta Vasemmistoliitto haluaa, että se on myös reilu työnantaja ja paras työnantaja.

Reilu työnantaja: Kaupunki noudattaa työ- ja virkaehtosopimuksia sekä voimassaolevaa työlainsäädäntöä asetuksineen. Työnantajana ja tilaajana kaupunki huolehtii myös siitä, että reilua työnantajapolitiikkaa sovelletaan myös kaupungin liikelaitoksissa ja konserneissa ja niissä yksityisissä yrityksissä, jotka ovat saaneet julkisen kilpailutuksen kautta sopimuksen kaupungin kanssa / tehneet kaupungin kanssa sopimuksen julkisten palveluiden tuottamisesta. Näin voidaan torjua myös harmaata taloutta.

Reiluna työnantajana kaupunki huomioi työntekijän edun julkisten palveluiden järjestämisessä. Tämä tarkoittaa sitä, että kaupunki ei pyri siirtämään palveluiden tuottamisesta koituvaa taloudellista vastuuta ja riskiä kunnan työntekijäryhmien vastuulle ulkoistamalla palvelut tai pakottamalla kunnantyöntekijät itsensätyöllistäjiksi. Itsensätyöllistämisen rajat ja ehdot tulee neuvotella yhdessä työntekijöiden kanssa ja siihen siirtyminen tulee olla vaihtoehtoista palkkatyön kanssa. Kaupungin tulee säilyttää kunnallisten palvelujen työn ydinosaaminen, tieto ja taito sekä infra. Työntekijöiden näkökulmasta kunnan tarjoaminen palvelujen rahoitus tulee turvata pitkän aikavälin suunnitelmalla, jotta he voivat tehdä työnsä hyvin ja turvata asiakkaidensa tarpeet.

Paras työnantaja: Hyvä johtajuus ja työhyvinvointi ovat työhön sitoutumisen, työn sujuvuuden ja mielekkyyden sekä työssä viihtymisen perusta. Paras työnantaja toteuttaa työelämään liittyvässä toiminnassaan avoimuutta ja läpinäkyvyyttä, antaa työntekijöille todellisen mahdollisuuden antaa palautetta ja vaikuttaa työpaikkansa asioihin sekä antaa itse rakentavaa palautetta työntekijöilleen. Paras työnantaja ei pyri säästöihin työntekijän kustannuksella esimerkiksi sairas-, poissaolo- ja eläköitymistilanteissa vaan järjestää riittävän määrän sijaisia. Paras työnantaja laatii yhdessä työntekijöiden ja työyhteisöjen kanssa selkeät eettiset pelisäännöt työllistämis- ja harjoittelutöihin niin, että sekä työyhteisö että siihen rekrytoitu työllinen/opiskelija kokevat työllistämis/harjoittelujakson kannustavaksi, hyödylliseksi ja onnistuneeksi.

Tuloksellinen työllistäminen: Tampereen kaupungin työttömyyden hoito nostetaan kiitettävälle tasolle, mikä merkitsee työllistämismäärärahojen täysimääräistä käyttöä pitkäaikaistyöttömien ja alle 25-vuotiaiden työttömien työllistämiseksi sekä työpajojen ylläpitoon. Kaupungille KELA:n aktiiviseen työllistämiseen osoittamat rahat tulee käyttää täysimääräisesti (vuonna 2010 Tampereelle 11 milj. €).

Opiskelijoiden ja nuorten työharjoittelussa paino tulee olla sanassa harjoittelu, mikä merkitsee ohjattua työhön perehdyttämistä ilman taloudellisia tulostavoitteita, ja sen muodot, sisältö ja ehdot tulee neuvotella yhdessä oppilaitosten, opiskelijoiden ja nuorten edustajien sekä työntarjoajien kanssa. Työharjoittelun ja tukityöllistämisen tulee edistää harjoittelijan ammatillisten taitojen oppimista ja työllistettävän integroitumista työelämään. Kaupungilla on paras mahdollisuus ja suuri etu tarjota harjoittelupaikkoja opiskelijoille, jotka valmistuttuaan sijoittuvat ensisijaisesti julkiselle puolelle. Se edistäisi myös tasa-arvoa eri alojen opiskelijoiden välillä työharjoittelupaikkojen suhteen. Tampereen kaupungin ja ay- ja opiskelijajärjestöjen sekä kolmannen sektorin järjestöjen yhteistyö harjoittelu- ja työllistämisprojekteissa on tärkeä.

Kaupungin omaa erikoistyöllistämispalvelutoimintaa on kehitettävä ja laajennettava niin, että se tavoittaisi vähintään 60 %:ia kaupungin pitkäaikaistyöttömistä ja kaikki alle 25-vuotiaat, jotka ovat olleet yli kolme kuukautta työttöminä, ja auttaisi heitä henkilökohtaisen työllistämissuunnitelman laatimisessa ja toteuttamisessa. Yhteistyössä sosiaali- ja terveyspalvelujen kanssa TYP voisi pohtia myös asiakkaidensa eläke- ja kuntouttamisvaihtoehtoja. Tampereen kaupungin työmarkkinatuen kuntaosuuksia voidaan käyttää tehokkaammin siirtämällä osa niistä poliittisella päätöksellä TYP:n toiminnan rahoittamiseen.

YRITTÄMINEN

Vasemmistoliitto kannustaa monimuotoista yrittämistä ja kiinnittää erityistä huomiota pienten ja keskisuurten yritysten edellytyksiin toimia Tampereella.

 Yrittäjyys on yrittäjä oma valinta ja se on vapaaehtoista (erotuksena vasten tahtoisesti itsensätyöllistetyistä). Vasemmistoliitto kannattaa yrittämisen moninaisia muotoja: pien ja keskisuuriyrittäjyys, osuuskunta, yhteiskunnallinen yrittäjyys, sosiaalinen yrittäjyys, toiminimi. Vasemmistoliitto tukee reilua ja vastuullista yrittäjyyttä ja yrittäjää, joka noudattaa toiminnassaan voimassaolevia sopimuksia ja työlainsäädäntöä sekä huolehtii työntekijöidensä työhyvinvoinnista. Vastuullinen yrittäjyys tarkoittaa myös ekologisten tekijöiden huomioimista toiminnassa ja päätöksissä.

Reilu ja vastuullinen pien- ja keskisuuriyrittäjä hyötyy ja saa tukea yrittäjyydelleen julkisista palveluista, kuten tiestöstä, tonttipolitiikasta, julkisesta terveydenhuollosta, koulutuksesta) ja hyvästä sosiaalisturvasta. Kunta voi tarjota edellytyksiä yrittämiselle, kuten tarjoamalla toimitiloja ja tontteja vuokralle, niin että yritys pääsee hyvään alkuun. Terve yrittäjyys ei kuitenkaan ole riippuvainen julkisesta tuesta. 

Tampereen kaupungin on luotava julkisten palvelujen ja hankintojen kilpailuttamiselle uudet eettiset kriteerit, joissa annetaan pisteitä palvelun laadusta, alueellisesta, sosiaalisesta ja yhteiskunnallisesta vaikuttavuudesta, jotta paikalliset pien- ja keskisuuret yritykset voisivat olla aidosti kilpailussa mukana ja samalla voidaan torjua harmaata taloutta. Vasemmistoliitto korostaa pk-yrittäjien oman työhyvinvoinnin ja ammatillisen lisäkoulutuksen merkitystä yrityksen menestykseen ja kannattaa näihin asioihin liittyen pienyrittäjien yhteistoiminnan tukemista.

Luova ja työllistävä elinkeinopolitiikka: Tampereella on monia etuja menestyksekkäälle elinkeinojen harjoittamiselle: tiede- ja ammattikorkeakoulut, monipuolinen II asteen koulutus, nuori väestörakenne, sijainti jne. Elinkeinopolitiikassa on hyvä huomioida uusi teknologia ja luovat alat, kuten vihreä teknologia ja hoiva- ja terveystyön uudet muodot sekä kulttuurin imu. Esimerkiksi terveys- ja hyvinvointikeskus, jossa eri alojen tutkimus, tuotanto ja palvelut kohtaavat. Tämä edellyttää luovaa ja konkreettista yhteistyötä kaupungin, korkeakoulujen ja yritysten kesken. 

Teknologian uudistuminen edesauttaa myös vanhojen elinkeinojen vahvistumista ja pysymistä Tampereella. Kaupungin on tehostettava teollisuustonttien kaavoitusta ja tarjoamista esimerkiksi Hervannan Ruskon alueella. Tampereen on aktiivisesti tutkittava mahdollisuuksia kehittää logistiikkaa muun muassa rata- ja lentoliikenteen osalta. Samalla työmatkaliikenteen julkisia vaihtoehtoja on parannettava.

OSAAMINEN

Osaavat tamperelaiset: Tampereen kaupungin on toimittava aktiivisesti turvatakseen asemansa koulutuksen ja osaamisen kaupunkina, mikä edellyttää hyvää yhteistyötä kaikilla tasoilla. Peruskoulunsa päättäneille nuorille on taattava koulutuspaikka, minkä vuoksi lukio- ja ammattikouluverkosto tulee pitää elinvoimaisena. Ammatillisessa koulutuksessa on panostettava opettajien koulutuksen lisäksi myös laitteisiin, tiloihin ja muihin resursseihin, jotta opiskelijat voivat harjoitella ja oppia työprosesseja ohjaajan valvonnassa. Kaupungin aktiivisuus ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen työharjoitteluasiassa on tärkeää, sillä toimeentuloa täydentävät, omaan alaan liittyvät työpaikat edistävät paitsi opiskelijan opintoja ja taloudellista tilanne myös alueen elinkeinopoliittisia tavoitteita. 

Osaohjelmaa on valmistelu työryhmässä, johon ovat kuuluneet Ulla Aatsinki (puheenjohtaja), Tapio Lahtinen, Veijo Laitinen ja Ari Virtanen,

Kuntataloutta kaupunkilaisten parhaaksi

Tampereen kaupungin taloudenhoidon on oltava kestävää ja talouden on palveltava kuntalaisten tarpeita. Tulojen on vastattava menoja niin, että kaupunki ei turhaan velkaannu. Menot on kohdistettava oikeasti merkityksellisiin toimintoihin joilla on vaikutusta kaupunkilaisten arkipäivään.

Talous on kaiken toiminnan perusta. Ilman tervettä ja kestävää taloutta ei voida järjestää kaupungin palvelutuotantoa. Talous ei kuitenkaan saa olla itsetarkoitus tai päämäärä. Se on väline palveluiden tuottamiseksi kaupunkilaisille. Itsetarkoituksellinen säästäminen palvelutuotannon ja henkilöstön kustannuksella on väärin. Tulojen on vastattava menoja pidemmällä aikavälillä eikä toistuvia negatiivisia tilinpäätöksiä saa tulla. Palvelutuotantoa ei saa rahoittaa velalla. Velkaa voidaan ottaa investointeihin. Investointien on kuitenkin palveltava kaupunkilaisia ja niiden on oltava kaupunkilaisten etujen mukaisia.

Riittävät tulot palveluiden järjestämiseen - ei kassaa kartuttamaan

 Kaupungin tuloista on pidettävä huolta niin, että ne riittävät tarpeeksi laajan ja laadukkaan palvelutuotannon ylläpitämiseen. Tuloista suurin osa kerätään veroina. Kerättyjen verojen tulee olla tasoltaan sellaisia, että niiden tuotto riittää kattamaan palveluiden järjestämisen. Veroasteen itsetarkoituksellinen kasvattaminen ei kuitenkaan saa olla päämääränä. Kaupungin kassaan ei pidä kerätä ylimääräistä rahaa.

Tulojen ja menojen on vastattava toisiaan mieluummin lyhyelläkin aikavälillä mutta ainakin pidemmällä noin viiden vuoden ajanjaksolla talouden on oltava tasapainossa. Kaupungin menojen kasvaessa on selvitettävä mistä menojen kasvu johtuu ja puututtava syihin jos syyt eivät ole hyväksyttäviä. Jos menoja ei pystytä laskemaan on pohdittava tulojen kasvattamista ainakin sellaisissa tilanteissa joissa lain edellyttämiä palveluita ei voida tuottaa ilman tulojen kasvua. Käytännössä tämä tarkoittaisi kunnallisveron korotusta. Toimintaan ei saa ottaa velkaa (kuin äärimmäisissä tilanteissa lyhyt aikaiseksi?), tämän päivän menoja ei saa maksattaa tulevaisuuden tamperelaisilla.

Lainaa kaupunkilaisia hyödyttäviin hankkeisiin

Tampereen velkaantumista on seurattava tarkasti ja siihen tarvittaessa puututtava. Kasvava kaupunki ei voi välttää uusi hankkeita ja ne on suurimmaksi osaksi rahoitettava lainarahalla. Oleellista on se millaisia investointeja tehdään ja millaisiin hankkeisiin lainaa otetaan. Lainalla on toteutettava ainoastaan sellaisia hankkeita joista on hyötyä kaupunkilaisille. Turhiin hankkeisiin kaupungin ei pidä lainaa ottaa.

Tampereella joudutaan joka tapauksessa tekemään suuri investointeja perusinfrastruktuuriin ylläpitämiseen katuverkkoa ja kiinteistöjä kuten päiväkoteja, kouluja, sairaaloita, kirjastoja sekä liikuntatiloja on kunnostettava. Tämä on tehtävä pääosin velaksi koska kaupungin talous tuskin tuottaa sellaista ylijäämää, että kaikki rakentaminen pystyttäisiin rahoittamaan suoraa tuloilla. Tämän vuoksi onkin oltava tarkkana siinä mihin kaikkeen muuhun kaupungilla riittää velanottokykyä. Kuinka suuri hankkeita voidaan toteuttaa velaksi jos niiden tekeminen ei ole välttämätöntä kaupunkilaisten arkipäivän sujuvuuden kannalta? Voidaanko Rantaväylän tunnelin kaltaisiin hankkeisiin käyttää kuinka paljon velkarahaa?

 Suuret hankkeet tärkeysjärjestykseen

Suuret hankkeet on asetettava tärkeysjärjestykseen. Isoja hankkeita on suunniteltava siten, että tärkeimmät ja kiireellisemmät toteutetaan ensin. Toteuttamisjärjestystä ei saa sanella kaupungin ulkopuolelta tuleva rahoitus tai muut tekijät. Valtuuston on kauden alussa linjattava mitä suuria hankkeita valtuustokaudella toteutetaan ja missä järjestyksessä.   

Valtuustokaudelle 2009 – 2012 olisi pitänyt valtuustossa asettaa tärkeysjärjestykseen sellaiset suuret hankkeet kuin Rantaväylän tunneli, raitiotie, keskusareena- ja kansihanke sekä uusi jätevedenpuhdistamo. Luonnollisesti osasta hankkeista olisi voitu päättää ettei niitä toteuteta. Tällainen selkeä priorisointi antaisi esimerkiksi valtion suuntaan selvän viestin siitä mitä Tampereella halutaan ja mitä kiireisimmin tarvitaan.

Riittävät palvelut ja kaikille mahdollisuus palveluiden käyttöön

Kaupungin palveluista perittävien palvelumaksujen tulee olla mahdollisimman alhaisia. Palveluiden käyttäminen tulee olla mahdollista kaikille tulotasosta riippumatta. Tarvittaessa oikeus palveluiden käyttöön taataan maksukatolla tai muilla vastaavilla järjestelyillä.

Julkisten palveluiden tulee olla käyttäjille mahdollisimman halpoja. Lääkärille tai muihin terveydenhuollon palveluihin pääseminen ei saa olla siitä kiinni, että ei ole varaa käyntimaksuihin. Muiden palveluiden kuten kulttuuri- ja vapaa-aikapalveluiden käyttömaksut tulee olla sellaisia, että jokaisella on niihin varaa. Köyhimmälläkin tamperelaisella pitää olla mahdollisuus käydä esimerkiksi uimahallissa.

Palvelutuotannon alibudjetoinnista on päästävä eroon. Monilla toimialoilla on jatkuva pula tekijöistä. Tämä näkyy erityisesti terveyden ja vanhustenhoidossa jossa työntekijöitä ei ole riittävästi. Pula työntekijöistä johtaa siihen, että pienempi joukko tekee työt mikä johtaa työntekijöiden uupumiseen. Tästä seuraa sairauslomia ja kustannuksia kaupungille. Laittamalla palvelutuotannon budjetit kuntoon säästetään rahaa.

Suuri osa suomalaisista ilmoittaa olevansa valmiita maksamaan lisää veroja jos niiden tuotto käytetään julkisten palveluiden tuottamiseen. Hyvinvointivaltiolla on edelleen laaja kannatus suomalaisten keskuudessa vaikka sitä on viime vuosina purettu kiihtyvällä tahdilla. Alibudjetointiin pitää puuttua miten paljon palvelutuotanto on alibudjetoitu ja miten paljon maksaa palvelutuotannon saaminen paremmalle tasolle. Luottamushenkilöt pitää laittaa pohtimaan saadaanko palvelutuotantoon nykyisellään osoitetuilla varoilla oikeasti täytettyä asetetut tavoitteet.

Kaupunkilaisten hyvinvointi taloutta ohjaamaan

Talouden määräysvalta kaupungin päätöksenteossa on haastettava. Kaikkia päätöksiä ei tarvitse perustella oikeistolaisella talouspuheella. Taloudelliset perusteet ovat saaneet liian suuren vallan kaupungin päätöksenteossa. Kaupunkilaisten hyvinvointi voidaan oleellisissa kohdissa asettaa talouden edelle. Halpa hinta ja mahdollisimman pienet kustannukset eivät saa olla ainoita hyväksyttäviä perusteita päätöksenteossa. Päätöksenteon kokonaisuuden on kuitenkin oltava taloudellisesti järkevää.

Tampereen kaupungin päätöksenteossa asioita perustellaan liian usein taloudella. Muut perustelut ja arvot jäävät talouden varjoon. Taloudellisella perusteella tehtyjen päätösten taloudellisia vaikutuksia ei ole kuitenkaan jälkikäteen voitu osoittaa kuten Tietotekniikka keskuksen (TIO) ulkoistuksessa kävi. TIO:n ulkoistamisen tuottamista kustannussäästöistä ei ole minkäänlaisia todisteita.

Päätöksenteon perusteluissa usein puhutaan siitä miten paljon yksi syrjäytynyt nuori tulee maksamaan yhteiskunnalle tai siitä kuinka paljon vanhuksen tai lapsen saamat palvelut maksavat. Nämä ovat toki oleellisia näkökulmia mutta eivät ainoita. Ihmisistä ei saa tulla kustannuseriä kunnallisessa päätöksenteossa.

Loppu ulkoistamiselle

Ulkoistamisten on loputtava. Tampereen kaupunki päätti pormestari-malliin siirtyessään ottaa käyttöön myös monituottaja-mallin. Käytännössä tämä on tarkoittanut ideologiaan perustuvia itsetarkoituksellisia kaupungin toiminnan ulkoistamisia joiden toiminnallisesta ja taloudellisesta järkevyydestä ei ole todisteita. Ulkoistamisten on loputtava ja voimat on keskitettävä kaupungin oman tuotannon kehittämiseen.

Ulkoistamisen taloudellisesta mielekkyydestä ja saavutetuista säästöistä ei ole todisteita. Tietotekniikka keskuksen ulkoistamista perusteltiin useiden miljoonien kustannussäästöillä. Osoitetut kustannussäästöt ovat kuitenkin olleet alle puoli miljoonaa ja tämäkin on saavutettu matkapuhelinpalveluiden kilpailuttamisella joka olisi varmasti voitu tehdä omanakin toimintana. Tampereen Aterian henkilöstöruokailun ulkoistamisen perusteena olivat strategiset syyt, ulkoistuksella ei edes tavoiteltu kustannussäästöjä. Ulkoistaminen vaikuttaa usein ongelmien siirtämiseltä muille, kun organisaatioita ei haluta tai pystytä kehittämään ne ulkoistetaan. Ulkoistamisen sijasta kaupungin omaa toimintaa on kehitettävä niin että omassa tuotannossa keskitytään oleellisen eli laadukkaiden palveluiden tuottamiseen kuntalaisille kustannustehokkaasti.

Ostopalveluiden laatua valvottava

Tampereen kaupungin palvelutuottajien valvontaa on parannettava. Kaupungin on huolehdittava siitä, että sen ulkopuoliset palvelutuottajat tuottavat palveluita kuten niistä on sovittu. Valvonnan on oltava kunnossa ja laiminlyönneistä on oltava seuraamuksia.

Tästä valitettavana esimerkkinä on Hatanpään puistosairaalan osasto U3. Osaston toiminta on ulkoistettu Attendo MedOne -yhtiölle. Osastolla on ollut vähemmän hoitajia kuin MedOnen ja Tampereen kaupungin välisessä sopimuksessa on sovittu. Hoitajien määrä on ollut niin pieni, että potilasturvallisuus osastolla on vaarantunut. Tampereen kaupungin viranhaltijat eivät puuttuneet asiaan riittävällä määrätietoisuudella eikä asiaa korjattu. Asiaan saatiin korjauksia vasta aluehallintoviraston huomautuksen jälkeen. Tästä huolimatta seuraavassa kilpailutuksessa MedOne valittiin uudestaan tuottamaan osaston palvelut.

Palveluntuottajaksi on valittava ainoastaan sellaisia toimijoita joilla on tarjouspyyntöä tehtäessä edellytykset palveluiden tuottamisella. Tuottajaksi ei pidä ottaa esimerkiksi yritystä joka vasta tarjouksen voitettuaan palkkaan tarvittavan henkilökunnan ja hankkii toimitilat sekä muut tuotannon edellyttämät asiat.

Kilpailuttamiseen lisää laatua

Tampereen kaupungin palveluhankinnoissa on annettava enemmän painoa laadulle. Hankittaessa palveluita kaupungin oman organisaation ulkopuolelta on kilpailutuksissa huomioitava laatu riittävässä määrin. Julkisen palvelun ei pidä olla vain halpaa ja huonolaatuista.

Palveluiden laatua ja ostopalveluiden kilpailuttamisen kriteerejä ei käsitellä missään luottamushenkilöistä kootussa toimielimessä. Kilpailutuksen painoarvoista päätetään viranhaltijoiden toimesta eivätkä luottamushenkilöt voi vaikuttaa siihen miten paljon painoarvoa laadulle laitetaan. Yleisesti laadun merkitys on ollut vähäinen. Toimielimissä ei myöskään käsitellä sitä millä laatua mitataan eli mitkä asiat asetetaan laatukriteereiksi. Laatua saatetaan mitata palvelun kannalta toisarvoisilla asioilla. Toimielinten pitäisi tehdä valintoja laadun ja hinnan välillä eli päättää siitä ostetaanko määrää laadun kustannuksella vai toisin päin.

Kilpailutukset eivät rakenna hyvän kumppanuuden kulttuuria. Palvelutuotannon kilpailuttaminen viiden vuoden välein aiheuttaa sen, että palvelun tuottaja elää jatkuvassa epävarmuudessa. Kilpailutuksen hävinnyt tuottaja joutuu monesti ajamaan alas organisaatiotaan esimerkiksi irtisanomisten muodossa. Tällaisissa tilanteissa menetetään huomattava määrä osaamista.

Kilpailutuksen muodossa toistuva epävarmuus toiminnan jatkumisesta estää ulkopuolisia palvelutuottajia kehittämästä omaa toimintaansa ja sitoutumasta palvelutuotantoon. Palvelutuottajan on harkittava tarkkaan toimintansa kehittämiseen panostamista jos on olemassa uhka, että kilpailutus hävitään ja Tampereen kaupungin palvelutilaus menetetään. Tämä on totta erityisesti silloin kun toiminnan kehittäminen nostaa tuotteen hintaa. Kilpailutuksessa useimmiten hinta menee laadun edelle. Tämän seurauksena palveluiden laatu ei kehity. Kilpailutuksen häviäminen saattaa päättää palvelutuottajan toiminnan. Tämä on erityisen valitettavaa kolmannen sektorin järjestöjen osalta jotka tuottavat palveluita kaupungille. Kilpailutuksen häviämisen seurauksena järjestö voi joutua irtisanomaan suuren osan henkilökunnastaan. Henkilökunta menettää työpaikkansa ja järjestö menettää heidän osaamisensa. Tällaisen tilanteen jälkeen järjestön on hankala osallistua kilpailutuksiin koska sillä ei enää ole osaamista. Monet järjestöt ovat tuottaneet kaupungille palveluita vuosikymmeniä ja toiminnan pohjalta on syntynyt kumppanuus jota ei saa tuhota pakonomaisella kilpailuttamisella. Järjestöihin kasaantunutta osaamista ja asiantuntemusta ei saa tuhota kaupungin toiminnalla.

Kilpailuttaminen aiheuttaa kaupungille kuluja kilpailutuksen järjestämisen ja tuotannon valvonnan muodossa. Tuottajan vaihtuminen aiheuttaa aina hankaluuksia organisaatiossa josta seuraa vääjäämättä kustannuksia.

Yksityisen palvelutuotannon edullisuutta perustellaan yleensä sillä, että yksityisellä palvelutuottajalla ei ole julkisen sektorin raskasta ja kallista hallintoa sekä siitä johtuvia hallintokuluja. Ulkoistaminen ei kuitenkaan poista näitä hallintokuluja ne jäävät edelleen kaupungin maksettavaksi. Ulkoistettu palvelutuotanto ei siis ole tältä osin sen halvempaa kuin kaupungin omakaan tuotanto. Oma palvelutuotanto saadaan ulkoistuksien myötä näyttämään entistä kalliimmalta kun hallintokulu jakautuu entistä pienemmälle joukolle omia palveluita. Julkisen sektorin hallintokuluja ei saada koskaan karsittua kokonaan pois. Kuluihin sisältyy esimerkiksi viranomaisvalvontaa joka on lainsäädännön edellyttämää sekä demokraattisen päätöksentekojärjestelmän kuluja. Näitä kuluja ei yrityksillä ole siinä määrin kuin kaupungilla. Demokratialla on hintansa mutta diktatuurin kustannukset ovat vielä isommat. Julkista palvelutuotantoa ei pitäisi koskaan sellaisenaan verrata yksityiseen toimintaan.

 Yhteiskuntavastuu kaiken toiminnan perusta

  Tampereen kaupunki toimii yhteistyössä ainoastaan sellaisten organisaatioiden kanssa jotka noudattavat laajaa yhteiskuntavastuuta. Tampereen kaupunki noudattaa omassa toiminnassaan yhteiskuntavastuuta laajasti.

Suppeimmillaan yhteiskuntavastuun on katsottu olevan osakeyhtiölaissa olevan kirjauksen noudattamista jonka mukaan yhtiön toiminnan tarkoituksena on tuottaa voittoa osakkeenomistajille. Tämä on väärä ja riittämätön tulkinta. Tampereen kaupunki edellyttää, että sen yhteistyökumppanit noudattavat laajaa yhteiskuntavastuuta joka on kirjattuna toimijan strategiaan tai vastaaviin ohjeisiin. Kilpailutuksissa yhteiskuntavastuun on oltava yhtenä kriteerinä ja sen noudattamista pyritään valvomaan muun valvonnan yhteydessä. Yhteistyö lopetetaan sellaisten toimijoiden kanssa jotka laiminlyövät yhteiskuntavastuunsa tai toimivat sitä vastaan.

Liiketoiminta nykyistä parempaan valvontaan

Kaupungin liiketoiminta on saatava paremmin luottamushenkilöiden valvontaa. Kaupunginhallitukselle on perustettava liiketoimintajaosto joka keskittyy kaupungin liikelaitosten ja tytäryhteisöjen valvontaan.

Liiketoiminnan ja tytäryhteisöjen valvonta kuuluu kaupunginhallitukselle. Aikaa ja mahdollisuuksia keskittyä valvontaan on kuitenkin rajallisesti eikä kaupunginhallitus pysy ajan tasalla siitä liikelaitoksissa ja yhteisöissä tapahtuu. Tytäryhteisöillä viitataan tässä kaupungin omistamiin osakeyhtiöihin ja kaupungin hallinnoimiin muihin organisaatioihin kuten säätiöihin yms. Osakeyhtiöiden ja muiden tytäryhteisöjen toiminnasta on hankala saada tietoa koska osa tiedoista luokitellaan liikesalaisuuksiksi. Kaupungin omaisuudesta huomattava osa on kuitenkin yhtiöissä ja muissa yhteisöissä niiden toiminta on myös oleellista kaupungin palvelutuotannon kannalta. Tästä hyvänä esimerkkinä on Sähkölaitos. Liiketoimintajaosto voi kaupunginhallituksen alaisuudessa säännöllisesti kokoontuvana toimielimenä seurata liikelaitosten ja tytäryhteisöjen toimintaa ja tarvittaessa ohjata niitä.

Tilaaja-tuottajamalli arvioitava

Tampereen kaupungin tilaaja-tuottaja-mallin tarkoituksen mukaisuus on arvioitava valtuustokauden aikana. Mallin järkevyys ja vaikutus kaupungin talouteen sekä palveluluiden laatuun on selvitettävä. Selvityksen jälkeen on arvioitava mallin hyviä ja huonoja puolia sekä niiden keskinäistä suhdetta ja päätettävä mallin tulevaisuudesta.

Tilaaja-tuottaja-mallin tarkoituksena on ollut selkeyttää päätöksentekoa, tuoda kustannussäästöjä ja turvata palveluiden saatavuus. Onko malli oikeasti palvellut näiden tavoitteiden toteutumista. Monissa tilanteissa mallin tarkoituksenmukaisuus voidaan asettaa kyseenalaiseksi.

Malli on kuntalaisille vaikea hahmottaa, monissa tapauksissa sen hahmottaminen on vaikeaa luottamushenkilöille ja joissakin tilanteissa myös kaupungin omalle henkilöstölle. Vastuut eivät aina ole mallissa selviä. Monia asioita tilataan monien ydinprosessien kautta, esimerkiksi työllisyyden hoito jakautuu terveyden ja toimintakyvyn sekä osaamisen ja elinkeinojen ydinprosessien kesken. Tämän seurauksena työllisyydenhoito monimutkaistuu ja toiminta hankaloituu.

Mallissa palveluita tilaavat lautakunnat laativat palveluita tuottavien johtokuntien kanssa sopimuksen palveluiden tuottamisesta. Sopimus ohjauksella on pyritty imitoimaan yritysten toimintamallia. Toisin kuin yrityspuolella kaupungilla ei ole kuitenkaan minkäänlaisia keinoja puuttua sisäisten sopimustensa rikkomuksiin. Tämä on tarkoittanut sitä, että tuottajat ovat toistuvasti ylittäneet sopimuksissa mainitut budjettinsa mutta tilaaja ei voi tehdä asialle mitään. Koska sanktioita ei ole olemassa niin sopimuksia ei välitetä noudattaa. Tästä seurauksena on ollut kaupungin menojen jatkuva kasvu.

Tilaaja-tuottaja-malli on johtanut palvelutuotannossa tilanteeseen jossa palveluiden laatuun ei kiinnitetä huomiota. Palveluita tilaavat lautakunnat tilaavat palveluissa lähes poikkeuksetta pelkkää määrää eivätkä aseta palveluille laadullisia kriteerejä. Palveluita tuottavat johtokunnat tekevät pienten budjettiensa rajoissa kaikkensa saadakseen määrälliset vaatimukset täytettyä eivätkä ne kiinnittää huomiota laatuun. Ulkopuolisten palveltuottajien kilpailutukset toteutetaan viranhaltijatyönä jolloin luottamushenkilöt eivät pääse vaikuttamaan siihen millaisia laadullisia kriteerejä palvelutuotannolle asetetaan. Tämä johtaa siihen, että kaupunkilaisille tuotetaan palveluita talouden ehdoilla ja laatu jää sivuseikaksi.

Tilaaja-tuottaja-mallissa palveluiden tuottamisesta vastaavat johtokunnat. Tämän hetkisellä kokemuksella johtokuntien rooli on jäänyt epäselväksi. Johtokuntien jäsenet kokevat, että heillä ei ole mahdollisuuksia vaikuttaa palvelutuotantoon ja että joku muu sanelee miten asiat tehdään. Tästä esimerkkinä on Tampereen Aterian johtokunta jonka mielipidettä ei kysytty Aterian tuottamien henkilöstöruokailupalveluiden ulkoistamisesta ja osan kouluruokailusta ulkoistamisesta. Monissa tilanteissa on ollut epäselvää mikä johtokunnan tarkoitus on jos sen rooliksi jää merkitä asioita tiedoksi.

Tilaaja-tuottaja-mallin soveltaminen niillä toimialoilla joissa ei ole ulkopuolisia palvelutuottajia voidaan asettaa kyseenalaiseksi. Onko kaupungin tarpeellista tehdä sopimuksia oman organisaationsa kesken ja siten kasvattaa omaa byrokratiaansa? Saataisiinko malliin kuuluvan sopimusohjauksen edut käyttöön vähemmälläkin hallinnolla?

Kaupungin omaisuuden arvosta huolehdittava

Tampereen kaupungin on pidettävä huolta kiinteästä omaisuudestaan niin, että omaisuus ja sen arvo säilyvät. Tampere omistaa merkittäviä määriä kiinteistöjä ja maa-alueita sekä muuta omaisuutta. Tämä omaisuus on julkista ja viimekädessä veronmaksajien omaisuutta. Kaupungin on huolehdittava siitä, että omaisuus on myös tulevaisuudessa veronmaksajien omaisuutena.

Tampereen kaupunki on viimeaikoina pyrkinyt myymään sellaista omaisuutta jolle ei ole koettu olevan tarvetta ja käyttöä kaupungin omassa toiminnassa. Myynneistä saaduilla varoilla on rahoitettu uusia investointeja kuten uusien rakennusten rakentamista ja vanhojen korjaamista. Investointien rahoittaminen omaisuuden myymisellä ei ole välttämättä hyvä keino. Myytävä omaisuus loppuu jossakin vaiheessa eikä silloin myynneillä voida enää rahoittaa investointeja. Kaupungin omaisuutta voidaan myydä sellaisissa tapauksissa jossa omaisuudelle ei ole enää käyttöä omassa tuotannossa ja sen hoitaminen on tuottoja kalliimpaa. Tuottavaa ja tarpeellista omaisuutta ei pidä myydä.

Henkilöstä pidettävä hyvää huolta

Henkilöstö on Tampereen kaupungin tärkein voimavara. Henkilöstö toteuttaa käytännön palveluiden tuottamisen omalla työllään. Kaupungin on pidettävä huolta henkilöstöstään. Tampereen kaupungin on pidettävä huolta omasta imagostaan työnantajana jotta kaupungille saadaan jatkossakin osaavaa työvoimaa joka sitoutuu työhönsä.

Henkilöstön työhyvinvoinnista jaksamisesta on pidettävä huolta. Henkilöstömitoitusten tullee olla sellaisia, että työntekijöitä on riittävästi eikä työstä muodostu liian kuormittavaa. Työhyvinvointia ja –tyytyväisyyttä on seurattava ja niitä on pyrittävä parantamaan. Säästötoimenpiteiden kohdistaminen henkilöstöön viime vuosina rekrytointi- ja sijaiskieltojen muodossa on vaikeuttanut henkilöstön asemaa huomattavasti. Jatkossa säästöihin on löydettävä myös muita keinoja kuin henkilöstöön kohdistuvat keinot. Tampereen kaupungin on oltava reilu työnantaja joka arvostaa henkilöstönsä osaamista ja mahdollistaa työssä kehittymisen sekä etenemisen. Kaupungin monimutkaista rekrytointijärjestelmää on kehitettävä sujuvammaksi.

Osaohjelmaa ovat olleet tekemassä Mikko Aaltonen (työryhmän puheenjohtaja), Tatu Ahponen, Ari Jalava, Airi Karjalainen, Tuula Kuoppala ja Mika Nevanpää