Kaikki liikkumaan.

Aktiivinen ja terveellinen elämäntapa, joka sisältää runsaasti liikuntaa edistää huomattavasti kuntalaisten hyvinvointia ja pidentää työuria. Jokainen liikuntamahdollisuuksiin laitettu euro maksaa itsensä myöhemmin takaisin, joten liikuttaminen on taloudellisestikin kannattavaa. Puhumattakaan yksilötasolla saavutettavista hyödyistä.

Tampereen kaupungin tulee mahdollistaa jokaiselle kuntalaiselle mahdollisuudet monipuoliseen liikuntaan. Kuntosalien, lenkkipolkujen, uimahallien, hiihtolatujen ja muiden liikuntapaikkojen tulee olla kunnossa, jotta kaikki pääsevät liikkeelle lajista riippumatta.

Omaehtoisen liikunnan lisäksi merkittävä osuus varsinkin lasten ja nuorten liikunnasta tapahtuu seuroissa. Seuratoimintaa pitää tukea taloudellisesti huomattavasti nykyistä enemmän, sillä nykyisin useiden seurojen taloudellinen tilanne on erittäin heikko. Se näkyy esimerkiksi pienituloisille ylitsepääsemättömän korkeissa osallistumismaksuissa ja valmentajien ja ohjaajien kehitystarpeessa.

Aktiivisessa kaupungissa liikuntapaikkojen tulee olla lähellä kuntalaisia. Lähellä kotia tai työpaikkaa tapahtuva liikunta on ekologista ja aikaa säästävää. Kevyen liikenteen väyliä on rakennettava laajemmin, jotta hyötyliikunta olisi aito vaihtoehto yksityisautoilulle.

Tampereen lähikirjastoihin tulee hankkia liikuntavälineitä, joita saa kirjojen ja levyjen tapaan lainata kirjastokortilla. Hyviä kokemuksia liikuntavälinelainauksesta löytyy esimerkiksi Hämeenkyröstä.

Kaupungin tulee järjestää omiin liikuntapaikkoihinsa merkittäviä alennuksia eläkeläisille, työttömille ja opiskelijoille, jotta heikko toimeentulo ei ole esteenä liikkumiselle.

Liikuntapalveluiden tulee palvella kuntalaisten tarpeita. Mikäli kaveriporukka haluaa kesken vuoden varata muutamia salikertoja on siihen tarjottava mahdollisuus. Liikunnan harrastamisesta ei saa tehdä liian byrokraattista tai saavuttamatonta.

Nykyään monessa lajissa parhaat hallivuorot menevät miesten huippujoukkueille. Tasa-arvon tulee näkyä myös liikuntapalveluissa esimerkiksi jakamalla myös naisten sekä junioreiden joukkueille hyviä kenttävuoroja. On kohtuutonta, että lapset joutuvat harjoittelemaan vasta myöhään illalla.

Liikuntatilojen rakentamisvaiheessa on priorisointia harjoitettava nykyistä enemmän. Liikuntapaikkoihin budjetoidut rahat täytyy käyttää aidosti kuntalaisten liikuntatarpeita tukeviin hankkeisiin, eikä elitistisiin keskusareenan kaltaisiin hankkeisiin.

 Osaohjelman ovat tehneet Eero Huhtakallio, Minnan Minkkinen ja Visa Savolainen.

Demokraattinen Tampere

Tampereen Vasemmisto esittää, että Hervannassa järjestetään kunnanosahallintokokeilu. Hervantaan valitaan vaalilla kunnanosalautakunta, jonka tuloksen valtuusto hyväksyy. Kunnanosavaltuusto on statukseltaan lautakunta ja se toimii kaupunginhallituksen alaisuudessa. Lautakunta jakautuu elinkaarimallin mukaisiin jaostoihin ja jäseneksi voidaan valita vain Hervannassa asuvia kuntalaisia. Se toimii käytössä olevan tilaaja-tuottaja -mallin ajan tilaajalautakuntana, mukautuen mahdolliseen toimintamallimuutokseen. Sen jäsenten ei tarvitse olla valtuutettuja, kuten muissa lautakunnissa.

Lautakunnan rahoitus määräytyy sen mukaan, miten kaupunki talousarviossa päättää koko lautakunnalle, lautakunnan saadessa väestöperusteisen osan tästä budjetista. Esimerkiksi jos Hervannassa on 10 % perusopetuksen oppilaista, se saa käytettäväkseen kaupungin budjetoimasta perusopetuksen menosta kymmenyksen. Kokeiluun otetaan mallia soveltuvilta osin Rovaniemen Yläkemijoen aluelautakunnasta, mutta mallista tehdään Tampereele soveltuva. Aluevaltuustokokeilulla ei ole tarkoitus korvata Alvareita, sillä kyseessä on edustuksellisen demokratian osa.

Helppo tiedonsaanti lisää demokratiaa

Alvareiden toimintaa tulee kehittää entisestään matalemman kynnyksen osallistumiseksi. Nykyisiä alueita pitää pyrkiä pilkkoomaan pienempiin, ihmisen kokoisiin kokonaisuuksiin, jotka mukailevat ihmisten kaupunginosaidentiteettejä paremmin. Alvareiden toimintaidea, olla suora vaikutuskanava tamperelaisille, on erinomainen täydennyspalikka edustuksellisen demokratian lisänä. Tamperelaisilla, (esimerkiksi 50 henkilöä), pitää olla mahdollisuus kutsua koolle asukaskokous tietylle alueelle, joka sitten käsittelee tietyn teemakysymyksen ja antaa lausunnon kaupunginvaltuustolle. Tällainen asia voi olla mikä vain alueellisesti merkittävä hanke. Tämä ei tietenkään poista kaupungin organisaation oma-aloitteista asukkaiden mielipiteen selvittämistä, mutta antaa tamperelaisille mahdollisuuden halutessaan järjestää virallinen kansalaiskuuleminen jostain heille tärkeästä asiasta.

Tiedonsaanti ja osallistuminen päätöksentekoon pitää tehdä mahdolliseksi valmisteluvaiheesta koko prosessin läpi valtuustokäsittelyyn ja toimenpanoon asti. Demokratia on mahdollista vain jos kaupunkilaisilla on koko ajan käytössä ajantasainen informaatio. Tiedotukseen ja vuorovaikutukseen panostaminen maksaa itsensä moninkertaisesti takaisin valmistelun laadun parantuessa. Kaupunkilaisten asiantuntemus ja näkökulma on liian arvokas hukattavaksi. Tampere tarvitsee lisää rohkeutta ja halua kokeilla ennakkoluulottomasti uudenlaisia osallistumisen muotoja.

Julkishallinnon tuottaman tiedon ei pidä pölyttyä arkistokovalevyjen kätköissä vaan sen pitää olla kaikkien saatavilla yksityisyydensuojan sallimissa puitteissa. Avoin data ja avoimet rajapinnat antavat mahdollisuuden uusiin tapoihin kehittää demokratiaa ja kaupungin palveluita sekä tuottaa uusia liiketoiminnallisia innovaatioita. Tehdään Tampereesta edelläkävijä julkishallinnon tietovarantojen avaamisessa!

Kuntademokratiayksikön pitää pyrkiä havainnoimaan niitä väestöryhmiä, jotka olemassa oleviin malleihin eivät osallistu ja pyrkiä kehittämään osallistumattomia väestörymiä suosivia toimintatapoja. Tämä siksi, että jos osallistuminen kehitetään vain jo osallistuvien ehtojen mukaisesti, niin ulkopuolla olevat voivat entistä herkemmin rajautua osallistumisen ulkopuolelle, koska toimintatavat tehdään vain jo osallistuvien halujen mukaisesti.

Osaohjelmaa ovat valmistelleet Mikko Kähkönen, Seppo Säämäki…

Reilun työn ja osaamisen Tampere

Ohjelmassa esitetään Tampereen Vasemmistoliiton kunnallispoliittiset näkemykset ja tavoitteet työstä, työn tekemisen ehdoista ja työllistymisestä, kunnallisesta elinkeinopolitiikasta ja yrittämisestä sekä osaamisesta ja opiskelusta Tampereella. Työn ja osaamisen laadulliset tavoitteet ovat reiluus, yhdenvertaisuus ja kannustavuus.

TYÖ

Tampereen kaupunki on 16000 työntekijänsä myötä suuri työnantaja (työntarjoaja), mutta Vasemmistoliitto haluaa, että se on myös reilu työnantaja ja paras työnantaja.

Reilu työnantaja: Kaupunki noudattaa työ- ja virkaehtosopimuksia sekä voimassaolevaa työlainsäädäntöä asetuksineen. Työnantajana ja tilaajana kaupunki huolehtii myös siitä, että reilua työnantajapolitiikkaa sovelletaan myös kaupungin liikelaitoksissa ja konserneissa ja niissä yksityisissä yrityksissä, jotka ovat saaneet julkisen kilpailutuksen kautta sopimuksen kaupungin kanssa / tehneet kaupungin kanssa sopimuksen julkisten palveluiden tuottamisesta. Näin voidaan torjua myös harmaata taloutta.

Reiluna työnantajana kaupunki huomioi työntekijän edun julkisten palveluiden järjestämisessä. Tämä tarkoittaa sitä, että kaupunki ei pyri siirtämään palveluiden tuottamisesta koituvaa taloudellista vastuuta ja riskiä kunnan työntekijäryhmien vastuulle ulkoistamalla palvelut tai pakottamalla kunnantyöntekijät itsensätyöllistäjiksi. Itsensätyöllistämisen rajat ja ehdot tulee neuvotella yhdessä työntekijöiden kanssa ja siihen siirtyminen tulee olla vaihtoehtoista palkkatyön kanssa. Kaupungin tulee säilyttää kunnallisten palvelujen työn ydinosaaminen, tieto ja taito sekä infra. Työntekijöiden näkökulmasta kunnan tarjoaminen palvelujen rahoitus tulee turvata pitkän aikavälin suunnitelmalla, jotta he voivat tehdä työnsä hyvin ja turvata asiakkaidensa tarpeet.

Paras työnantaja: Hyvä johtajuus ja työhyvinvointi ovat työhön sitoutumisen, työn sujuvuuden ja mielekkyyden sekä työssä viihtymisen perusta. Paras työnantaja toteuttaa työelämään liittyvässä toiminnassaan avoimuutta ja läpinäkyvyyttä, antaa työntekijöille todellisen mahdollisuuden antaa palautetta ja vaikuttaa työpaikkansa asioihin sekä antaa itse rakentavaa palautetta työntekijöilleen. Paras työnantaja ei pyri säästöihin työntekijän kustannuksella esimerkiksi sairas-, poissaolo- ja eläköitymistilanteissa vaan järjestää riittävän määrän sijaisia. Paras työnantaja laatii yhdessä työntekijöiden ja työyhteisöjen kanssa selkeät eettiset pelisäännöt työllistämis- ja harjoittelutöihin niin, että sekä työyhteisö että siihen rekrytoitu työllinen/opiskelija kokevat työllistämis/harjoittelujakson kannustavaksi, hyödylliseksi ja onnistuneeksi.

Tuloksellinen työllistäminen: Tampereen kaupungin työttömyyden hoito nostetaan kiitettävälle tasolle, mikä merkitsee työllistämismäärärahojen täysimääräistä käyttöä pitkäaikaistyöttömien ja alle 25-vuotiaiden työttömien työllistämiseksi sekä työpajojen ylläpitoon. Kaupungille KELA:n aktiiviseen työllistämiseen osoittamat rahat tulee käyttää täysimääräisesti (vuonna 2010 Tampereelle 11 milj. €).

Opiskelijoiden ja nuorten työharjoittelussa paino tulee olla sanassa harjoittelu, mikä merkitsee ohjattua työhön perehdyttämistä ilman taloudellisia tulostavoitteita, ja sen muodot, sisältö ja ehdot tulee neuvotella yhdessä oppilaitosten, opiskelijoiden ja nuorten edustajien sekä työntarjoajien kanssa. Työharjoittelun ja tukityöllistämisen tulee edistää harjoittelijan ammatillisten taitojen oppimista ja työllistettävän integroitumista työelämään. Kaupungilla on paras mahdollisuus ja suuri etu tarjota harjoittelupaikkoja opiskelijoille, jotka valmistuttuaan sijoittuvat ensisijaisesti julkiselle puolelle. Se edistäisi myös tasa-arvoa eri alojen opiskelijoiden välillä työharjoittelupaikkojen suhteen. Tampereen kaupungin ja ay- ja opiskelijajärjestöjen sekä kolmannen sektorin järjestöjen yhteistyö harjoittelu- ja työllistämisprojekteissa on tärkeä.

Kaupungin omaa erikoistyöllistämispalvelutoimintaa on kehitettävä ja laajennettava niin, että se tavoittaisi vähintään 60 %:ia kaupungin pitkäaikaistyöttömistä ja kaikki alle 25-vuotiaat, jotka ovat olleet yli kolme kuukautta työttöminä, ja auttaisi heitä henkilökohtaisen työllistämissuunnitelman laatimisessa ja toteuttamisessa. Yhteistyössä sosiaali- ja terveyspalvelujen kanssa TYP voisi pohtia myös asiakkaidensa eläke- ja kuntouttamisvaihtoehtoja. Tampereen kaupungin työmarkkinatuen kuntaosuuksia voidaan käyttää tehokkaammin siirtämällä osa niistä poliittisella päätöksellä TYP:n toiminnan rahoittamiseen.

YRITTÄMINEN

Vasemmistoliitto kannustaa monimuotoista yrittämistä ja kiinnittää erityistä huomiota pienten ja keskisuurten yritysten edellytyksiin toimia Tampereella.

 Yrittäjyys on yrittäjä oma valinta ja se on vapaaehtoista (erotuksena vasten tahtoisesti itsensätyöllistetyistä). Vasemmistoliitto kannattaa yrittämisen moninaisia muotoja: pien ja keskisuuriyrittäjyys, osuuskunta, yhteiskunnallinen yrittäjyys, sosiaalinen yrittäjyys, toiminimi. Vasemmistoliitto tukee reilua ja vastuullista yrittäjyyttä ja yrittäjää, joka noudattaa toiminnassaan voimassaolevia sopimuksia ja työlainsäädäntöä sekä huolehtii työntekijöidensä työhyvinvoinnista. Vastuullinen yrittäjyys tarkoittaa myös ekologisten tekijöiden huomioimista toiminnassa ja päätöksissä.

Reilu ja vastuullinen pien- ja keskisuuriyrittäjä hyötyy ja saa tukea yrittäjyydelleen julkisista palveluista, kuten tiestöstä, tonttipolitiikasta, julkisesta terveydenhuollosta, koulutuksesta) ja hyvästä sosiaalisturvasta. Kunta voi tarjota edellytyksiä yrittämiselle, kuten tarjoamalla toimitiloja ja tontteja vuokralle, niin että yritys pääsee hyvään alkuun. Terve yrittäjyys ei kuitenkaan ole riippuvainen julkisesta tuesta. 

Tampereen kaupungin on luotava julkisten palvelujen ja hankintojen kilpailuttamiselle uudet eettiset kriteerit, joissa annetaan pisteitä palvelun laadusta, alueellisesta, sosiaalisesta ja yhteiskunnallisesta vaikuttavuudesta, jotta paikalliset pien- ja keskisuuret yritykset voisivat olla aidosti kilpailussa mukana ja samalla voidaan torjua harmaata taloutta. Vasemmistoliitto korostaa pk-yrittäjien oman työhyvinvoinnin ja ammatillisen lisäkoulutuksen merkitystä yrityksen menestykseen ja kannattaa näihin asioihin liittyen pienyrittäjien yhteistoiminnan tukemista.

Luova ja työllistävä elinkeinopolitiikka: Tampereella on monia etuja menestyksekkäälle elinkeinojen harjoittamiselle: tiede- ja ammattikorkeakoulut, monipuolinen II asteen koulutus, nuori väestörakenne, sijainti jne. Elinkeinopolitiikassa on hyvä huomioida uusi teknologia ja luovat alat, kuten vihreä teknologia ja hoiva- ja terveystyön uudet muodot sekä kulttuurin imu. Esimerkiksi terveys- ja hyvinvointikeskus, jossa eri alojen tutkimus, tuotanto ja palvelut kohtaavat. Tämä edellyttää luovaa ja konkreettista yhteistyötä kaupungin, korkeakoulujen ja yritysten kesken. 

Teknologian uudistuminen edesauttaa myös vanhojen elinkeinojen vahvistumista ja pysymistä Tampereella. Kaupungin on tehostettava teollisuustonttien kaavoitusta ja tarjoamista esimerkiksi Hervannan Ruskon alueella. Tampereen on aktiivisesti tutkittava mahdollisuuksia kehittää logistiikkaa muun muassa rata- ja lentoliikenteen osalta. Samalla työmatkaliikenteen julkisia vaihtoehtoja on parannettava.

OSAAMINEN

Osaavat tamperelaiset: Tampereen kaupungin on toimittava aktiivisesti turvatakseen asemansa koulutuksen ja osaamisen kaupunkina, mikä edellyttää hyvää yhteistyötä kaikilla tasoilla. Peruskoulunsa päättäneille nuorille on taattava koulutuspaikka, minkä vuoksi lukio- ja ammattikouluverkosto tulee pitää elinvoimaisena. Ammatillisessa koulutuksessa on panostettava opettajien koulutuksen lisäksi myös laitteisiin, tiloihin ja muihin resursseihin, jotta opiskelijat voivat harjoitella ja oppia työprosesseja ohjaajan valvonnassa. Kaupungin aktiivisuus ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen työharjoitteluasiassa on tärkeää, sillä toimeentuloa täydentävät, omaan alaan liittyvät työpaikat edistävät paitsi opiskelijan opintoja ja taloudellista tilanne myös alueen elinkeinopoliittisia tavoitteita. 

Osaohjelmaa on valmistelu työryhmässä, johon ovat kuuluneet Ulla Aatsinki (puheenjohtaja), Tapio Lahtinen, Veijo Laitinen ja Ari Virtanen,

Kuntataloutta kaupunkilaisten parhaaksi

Tampereen kaupungin taloudenhoidon on oltava kestävää ja talouden on palveltava kuntalaisten tarpeita. Tulojen on vastattava menoja niin, että kaupunki ei turhaan velkaannu. Menot on kohdistettava oikeasti merkityksellisiin toimintoihin joilla on vaikutusta kaupunkilaisten arkipäivään.

Talous on kaiken toiminnan perusta. Ilman tervettä ja kestävää taloutta ei voida järjestää kaupungin palvelutuotantoa. Talous ei kuitenkaan saa olla itsetarkoitus tai päämäärä. Se on väline palveluiden tuottamiseksi kaupunkilaisille. Itsetarkoituksellinen säästäminen palvelutuotannon ja henkilöstön kustannuksella on väärin. Tulojen on vastattava menoja pidemmällä aikavälillä eikä toistuvia negatiivisia tilinpäätöksiä saa tulla. Palvelutuotantoa ei saa rahoittaa velalla. Velkaa voidaan ottaa investointeihin. Investointien on kuitenkin palveltava kaupunkilaisia ja niiden on oltava kaupunkilaisten etujen mukaisia.

Riittävät tulot palveluiden järjestämiseen - ei kassaa kartuttamaan

 Kaupungin tuloista on pidettävä huolta niin, että ne riittävät tarpeeksi laajan ja laadukkaan palvelutuotannon ylläpitämiseen. Tuloista suurin osa kerätään veroina. Kerättyjen verojen tulee olla tasoltaan sellaisia, että niiden tuotto riittää kattamaan palveluiden järjestämisen. Veroasteen itsetarkoituksellinen kasvattaminen ei kuitenkaan saa olla päämääränä. Kaupungin kassaan ei pidä kerätä ylimääräistä rahaa.

Tulojen ja menojen on vastattava toisiaan mieluummin lyhyelläkin aikavälillä mutta ainakin pidemmällä noin viiden vuoden ajanjaksolla talouden on oltava tasapainossa. Kaupungin menojen kasvaessa on selvitettävä mistä menojen kasvu johtuu ja puututtava syihin jos syyt eivät ole hyväksyttäviä. Jos menoja ei pystytä laskemaan on pohdittava tulojen kasvattamista ainakin sellaisissa tilanteissa joissa lain edellyttämiä palveluita ei voida tuottaa ilman tulojen kasvua. Käytännössä tämä tarkoittaisi kunnallisveron korotusta. Toimintaan ei saa ottaa velkaa (kuin äärimmäisissä tilanteissa lyhyt aikaiseksi?), tämän päivän menoja ei saa maksattaa tulevaisuuden tamperelaisilla.

Lainaa kaupunkilaisia hyödyttäviin hankkeisiin

Tampereen velkaantumista on seurattava tarkasti ja siihen tarvittaessa puututtava. Kasvava kaupunki ei voi välttää uusi hankkeita ja ne on suurimmaksi osaksi rahoitettava lainarahalla. Oleellista on se millaisia investointeja tehdään ja millaisiin hankkeisiin lainaa otetaan. Lainalla on toteutettava ainoastaan sellaisia hankkeita joista on hyötyä kaupunkilaisille. Turhiin hankkeisiin kaupungin ei pidä lainaa ottaa.

Tampereella joudutaan joka tapauksessa tekemään suuri investointeja perusinfrastruktuuriin ylläpitämiseen katuverkkoa ja kiinteistöjä kuten päiväkoteja, kouluja, sairaaloita, kirjastoja sekä liikuntatiloja on kunnostettava. Tämä on tehtävä pääosin velaksi koska kaupungin talous tuskin tuottaa sellaista ylijäämää, että kaikki rakentaminen pystyttäisiin rahoittamaan suoraa tuloilla. Tämän vuoksi onkin oltava tarkkana siinä mihin kaikkeen muuhun kaupungilla riittää velanottokykyä. Kuinka suuri hankkeita voidaan toteuttaa velaksi jos niiden tekeminen ei ole välttämätöntä kaupunkilaisten arkipäivän sujuvuuden kannalta? Voidaanko Rantaväylän tunnelin kaltaisiin hankkeisiin käyttää kuinka paljon velkarahaa?

 Suuret hankkeet tärkeysjärjestykseen

Suuret hankkeet on asetettava tärkeysjärjestykseen. Isoja hankkeita on suunniteltava siten, että tärkeimmät ja kiireellisemmät toteutetaan ensin. Toteuttamisjärjestystä ei saa sanella kaupungin ulkopuolelta tuleva rahoitus tai muut tekijät. Valtuuston on kauden alussa linjattava mitä suuria hankkeita valtuustokaudella toteutetaan ja missä järjestyksessä.   

Valtuustokaudelle 2009 – 2012 olisi pitänyt valtuustossa asettaa tärkeysjärjestykseen sellaiset suuret hankkeet kuin Rantaväylän tunneli, raitiotie, keskusareena- ja kansihanke sekä uusi jätevedenpuhdistamo. Luonnollisesti osasta hankkeista olisi voitu päättää ettei niitä toteuteta. Tällainen selkeä priorisointi antaisi esimerkiksi valtion suuntaan selvän viestin siitä mitä Tampereella halutaan ja mitä kiireisimmin tarvitaan.

Riittävät palvelut ja kaikille mahdollisuus palveluiden käyttöön

Kaupungin palveluista perittävien palvelumaksujen tulee olla mahdollisimman alhaisia. Palveluiden käyttäminen tulee olla mahdollista kaikille tulotasosta riippumatta. Tarvittaessa oikeus palveluiden käyttöön taataan maksukatolla tai muilla vastaavilla järjestelyillä.

Julkisten palveluiden tulee olla käyttäjille mahdollisimman halpoja. Lääkärille tai muihin terveydenhuollon palveluihin pääseminen ei saa olla siitä kiinni, että ei ole varaa käyntimaksuihin. Muiden palveluiden kuten kulttuuri- ja vapaa-aikapalveluiden käyttömaksut tulee olla sellaisia, että jokaisella on niihin varaa. Köyhimmälläkin tamperelaisella pitää olla mahdollisuus käydä esimerkiksi uimahallissa.

Palvelutuotannon alibudjetoinnista on päästävä eroon. Monilla toimialoilla on jatkuva pula tekijöistä. Tämä näkyy erityisesti terveyden ja vanhustenhoidossa jossa työntekijöitä ei ole riittävästi. Pula työntekijöistä johtaa siihen, että pienempi joukko tekee työt mikä johtaa työntekijöiden uupumiseen. Tästä seuraa sairauslomia ja kustannuksia kaupungille. Laittamalla palvelutuotannon budjetit kuntoon säästetään rahaa.

Suuri osa suomalaisista ilmoittaa olevansa valmiita maksamaan lisää veroja jos niiden tuotto käytetään julkisten palveluiden tuottamiseen. Hyvinvointivaltiolla on edelleen laaja kannatus suomalaisten keskuudessa vaikka sitä on viime vuosina purettu kiihtyvällä tahdilla. Alibudjetointiin pitää puuttua miten paljon palvelutuotanto on alibudjetoitu ja miten paljon maksaa palvelutuotannon saaminen paremmalle tasolle. Luottamushenkilöt pitää laittaa pohtimaan saadaanko palvelutuotantoon nykyisellään osoitetuilla varoilla oikeasti täytettyä asetetut tavoitteet.

Kaupunkilaisten hyvinvointi taloutta ohjaamaan

Talouden määräysvalta kaupungin päätöksenteossa on haastettava. Kaikkia päätöksiä ei tarvitse perustella oikeistolaisella talouspuheella. Taloudelliset perusteet ovat saaneet liian suuren vallan kaupungin päätöksenteossa. Kaupunkilaisten hyvinvointi voidaan oleellisissa kohdissa asettaa talouden edelle. Halpa hinta ja mahdollisimman pienet kustannukset eivät saa olla ainoita hyväksyttäviä perusteita päätöksenteossa. Päätöksenteon kokonaisuuden on kuitenkin oltava taloudellisesti järkevää.

Tampereen kaupungin päätöksenteossa asioita perustellaan liian usein taloudella. Muut perustelut ja arvot jäävät talouden varjoon. Taloudellisella perusteella tehtyjen päätösten taloudellisia vaikutuksia ei ole kuitenkaan jälkikäteen voitu osoittaa kuten Tietotekniikka keskuksen (TIO) ulkoistuksessa kävi. TIO:n ulkoistamisen tuottamista kustannussäästöistä ei ole minkäänlaisia todisteita.

Päätöksenteon perusteluissa usein puhutaan siitä miten paljon yksi syrjäytynyt nuori tulee maksamaan yhteiskunnalle tai siitä kuinka paljon vanhuksen tai lapsen saamat palvelut maksavat. Nämä ovat toki oleellisia näkökulmia mutta eivät ainoita. Ihmisistä ei saa tulla kustannuseriä kunnallisessa päätöksenteossa.

Loppu ulkoistamiselle

Ulkoistamisten on loputtava. Tampereen kaupunki päätti pormestari-malliin siirtyessään ottaa käyttöön myös monituottaja-mallin. Käytännössä tämä on tarkoittanut ideologiaan perustuvia itsetarkoituksellisia kaupungin toiminnan ulkoistamisia joiden toiminnallisesta ja taloudellisesta järkevyydestä ei ole todisteita. Ulkoistamisten on loputtava ja voimat on keskitettävä kaupungin oman tuotannon kehittämiseen.

Ulkoistamisen taloudellisesta mielekkyydestä ja saavutetuista säästöistä ei ole todisteita. Tietotekniikka keskuksen ulkoistamista perusteltiin useiden miljoonien kustannussäästöillä. Osoitetut kustannussäästöt ovat kuitenkin olleet alle puoli miljoonaa ja tämäkin on saavutettu matkapuhelinpalveluiden kilpailuttamisella joka olisi varmasti voitu tehdä omanakin toimintana. Tampereen Aterian henkilöstöruokailun ulkoistamisen perusteena olivat strategiset syyt, ulkoistuksella ei edes tavoiteltu kustannussäästöjä. Ulkoistaminen vaikuttaa usein ongelmien siirtämiseltä muille, kun organisaatioita ei haluta tai pystytä kehittämään ne ulkoistetaan. Ulkoistamisen sijasta kaupungin omaa toimintaa on kehitettävä niin että omassa tuotannossa keskitytään oleellisen eli laadukkaiden palveluiden tuottamiseen kuntalaisille kustannustehokkaasti.

Ostopalveluiden laatua valvottava

Tampereen kaupungin palvelutuottajien valvontaa on parannettava. Kaupungin on huolehdittava siitä, että sen ulkopuoliset palvelutuottajat tuottavat palveluita kuten niistä on sovittu. Valvonnan on oltava kunnossa ja laiminlyönneistä on oltava seuraamuksia.

Tästä valitettavana esimerkkinä on Hatanpään puistosairaalan osasto U3. Osaston toiminta on ulkoistettu Attendo MedOne -yhtiölle. Osastolla on ollut vähemmän hoitajia kuin MedOnen ja Tampereen kaupungin välisessä sopimuksessa on sovittu. Hoitajien määrä on ollut niin pieni, että potilasturvallisuus osastolla on vaarantunut. Tampereen kaupungin viranhaltijat eivät puuttuneet asiaan riittävällä määrätietoisuudella eikä asiaa korjattu. Asiaan saatiin korjauksia vasta aluehallintoviraston huomautuksen jälkeen. Tästä huolimatta seuraavassa kilpailutuksessa MedOne valittiin uudestaan tuottamaan osaston palvelut.

Palveluntuottajaksi on valittava ainoastaan sellaisia toimijoita joilla on tarjouspyyntöä tehtäessä edellytykset palveluiden tuottamisella. Tuottajaksi ei pidä ottaa esimerkiksi yritystä joka vasta tarjouksen voitettuaan palkkaan tarvittavan henkilökunnan ja hankkii toimitilat sekä muut tuotannon edellyttämät asiat.

Kilpailuttamiseen lisää laatua

Tampereen kaupungin palveluhankinnoissa on annettava enemmän painoa laadulle. Hankittaessa palveluita kaupungin oman organisaation ulkopuolelta on kilpailutuksissa huomioitava laatu riittävässä määrin. Julkisen palvelun ei pidä olla vain halpaa ja huonolaatuista.

Palveluiden laatua ja ostopalveluiden kilpailuttamisen kriteerejä ei käsitellä missään luottamushenkilöistä kootussa toimielimessä. Kilpailutuksen painoarvoista päätetään viranhaltijoiden toimesta eivätkä luottamushenkilöt voi vaikuttaa siihen miten paljon painoarvoa laadulle laitetaan. Yleisesti laadun merkitys on ollut vähäinen. Toimielimissä ei myöskään käsitellä sitä millä laatua mitataan eli mitkä asiat asetetaan laatukriteereiksi. Laatua saatetaan mitata palvelun kannalta toisarvoisilla asioilla. Toimielinten pitäisi tehdä valintoja laadun ja hinnan välillä eli päättää siitä ostetaanko määrää laadun kustannuksella vai toisin päin.

Kilpailutukset eivät rakenna hyvän kumppanuuden kulttuuria. Palvelutuotannon kilpailuttaminen viiden vuoden välein aiheuttaa sen, että palvelun tuottaja elää jatkuvassa epävarmuudessa. Kilpailutuksen hävinnyt tuottaja joutuu monesti ajamaan alas organisaatiotaan esimerkiksi irtisanomisten muodossa. Tällaisissa tilanteissa menetetään huomattava määrä osaamista.

Kilpailutuksen muodossa toistuva epävarmuus toiminnan jatkumisesta estää ulkopuolisia palvelutuottajia kehittämästä omaa toimintaansa ja sitoutumasta palvelutuotantoon. Palvelutuottajan on harkittava tarkkaan toimintansa kehittämiseen panostamista jos on olemassa uhka, että kilpailutus hävitään ja Tampereen kaupungin palvelutilaus menetetään. Tämä on totta erityisesti silloin kun toiminnan kehittäminen nostaa tuotteen hintaa. Kilpailutuksessa useimmiten hinta menee laadun edelle. Tämän seurauksena palveluiden laatu ei kehity. Kilpailutuksen häviäminen saattaa päättää palvelutuottajan toiminnan. Tämä on erityisen valitettavaa kolmannen sektorin järjestöjen osalta jotka tuottavat palveluita kaupungille. Kilpailutuksen häviämisen seurauksena järjestö voi joutua irtisanomaan suuren osan henkilökunnastaan. Henkilökunta menettää työpaikkansa ja järjestö menettää heidän osaamisensa. Tällaisen tilanteen jälkeen järjestön on hankala osallistua kilpailutuksiin koska sillä ei enää ole osaamista. Monet järjestöt ovat tuottaneet kaupungille palveluita vuosikymmeniä ja toiminnan pohjalta on syntynyt kumppanuus jota ei saa tuhota pakonomaisella kilpailuttamisella. Järjestöihin kasaantunutta osaamista ja asiantuntemusta ei saa tuhota kaupungin toiminnalla.

Kilpailuttaminen aiheuttaa kaupungille kuluja kilpailutuksen järjestämisen ja tuotannon valvonnan muodossa. Tuottajan vaihtuminen aiheuttaa aina hankaluuksia organisaatiossa josta seuraa vääjäämättä kustannuksia.

Yksityisen palvelutuotannon edullisuutta perustellaan yleensä sillä, että yksityisellä palvelutuottajalla ei ole julkisen sektorin raskasta ja kallista hallintoa sekä siitä johtuvia hallintokuluja. Ulkoistaminen ei kuitenkaan poista näitä hallintokuluja ne jäävät edelleen kaupungin maksettavaksi. Ulkoistettu palvelutuotanto ei siis ole tältä osin sen halvempaa kuin kaupungin omakaan tuotanto. Oma palvelutuotanto saadaan ulkoistuksien myötä näyttämään entistä kalliimmalta kun hallintokulu jakautuu entistä pienemmälle joukolle omia palveluita. Julkisen sektorin hallintokuluja ei saada koskaan karsittua kokonaan pois. Kuluihin sisältyy esimerkiksi viranomaisvalvontaa joka on lainsäädännön edellyttämää sekä demokraattisen päätöksentekojärjestelmän kuluja. Näitä kuluja ei yrityksillä ole siinä määrin kuin kaupungilla. Demokratialla on hintansa mutta diktatuurin kustannukset ovat vielä isommat. Julkista palvelutuotantoa ei pitäisi koskaan sellaisenaan verrata yksityiseen toimintaan.

 Yhteiskuntavastuu kaiken toiminnan perusta

  Tampereen kaupunki toimii yhteistyössä ainoastaan sellaisten organisaatioiden kanssa jotka noudattavat laajaa yhteiskuntavastuuta. Tampereen kaupunki noudattaa omassa toiminnassaan yhteiskuntavastuuta laajasti.

Suppeimmillaan yhteiskuntavastuun on katsottu olevan osakeyhtiölaissa olevan kirjauksen noudattamista jonka mukaan yhtiön toiminnan tarkoituksena on tuottaa voittoa osakkeenomistajille. Tämä on väärä ja riittämätön tulkinta. Tampereen kaupunki edellyttää, että sen yhteistyökumppanit noudattavat laajaa yhteiskuntavastuuta joka on kirjattuna toimijan strategiaan tai vastaaviin ohjeisiin. Kilpailutuksissa yhteiskuntavastuun on oltava yhtenä kriteerinä ja sen noudattamista pyritään valvomaan muun valvonnan yhteydessä. Yhteistyö lopetetaan sellaisten toimijoiden kanssa jotka laiminlyövät yhteiskuntavastuunsa tai toimivat sitä vastaan.

Liiketoiminta nykyistä parempaan valvontaan

Kaupungin liiketoiminta on saatava paremmin luottamushenkilöiden valvontaa. Kaupunginhallitukselle on perustettava liiketoimintajaosto joka keskittyy kaupungin liikelaitosten ja tytäryhteisöjen valvontaan.

Liiketoiminnan ja tytäryhteisöjen valvonta kuuluu kaupunginhallitukselle. Aikaa ja mahdollisuuksia keskittyä valvontaan on kuitenkin rajallisesti eikä kaupunginhallitus pysy ajan tasalla siitä liikelaitoksissa ja yhteisöissä tapahtuu. Tytäryhteisöillä viitataan tässä kaupungin omistamiin osakeyhtiöihin ja kaupungin hallinnoimiin muihin organisaatioihin kuten säätiöihin yms. Osakeyhtiöiden ja muiden tytäryhteisöjen toiminnasta on hankala saada tietoa koska osa tiedoista luokitellaan liikesalaisuuksiksi. Kaupungin omaisuudesta huomattava osa on kuitenkin yhtiöissä ja muissa yhteisöissä niiden toiminta on myös oleellista kaupungin palvelutuotannon kannalta. Tästä hyvänä esimerkkinä on Sähkölaitos. Liiketoimintajaosto voi kaupunginhallituksen alaisuudessa säännöllisesti kokoontuvana toimielimenä seurata liikelaitosten ja tytäryhteisöjen toimintaa ja tarvittaessa ohjata niitä.

Tilaaja-tuottajamalli arvioitava

Tampereen kaupungin tilaaja-tuottaja-mallin tarkoituksen mukaisuus on arvioitava valtuustokauden aikana. Mallin järkevyys ja vaikutus kaupungin talouteen sekä palveluluiden laatuun on selvitettävä. Selvityksen jälkeen on arvioitava mallin hyviä ja huonoja puolia sekä niiden keskinäistä suhdetta ja päätettävä mallin tulevaisuudesta.

Tilaaja-tuottaja-mallin tarkoituksena on ollut selkeyttää päätöksentekoa, tuoda kustannussäästöjä ja turvata palveluiden saatavuus. Onko malli oikeasti palvellut näiden tavoitteiden toteutumista. Monissa tilanteissa mallin tarkoituksenmukaisuus voidaan asettaa kyseenalaiseksi.

Malli on kuntalaisille vaikea hahmottaa, monissa tapauksissa sen hahmottaminen on vaikeaa luottamushenkilöille ja joissakin tilanteissa myös kaupungin omalle henkilöstölle. Vastuut eivät aina ole mallissa selviä. Monia asioita tilataan monien ydinprosessien kautta, esimerkiksi työllisyyden hoito jakautuu terveyden ja toimintakyvyn sekä osaamisen ja elinkeinojen ydinprosessien kesken. Tämän seurauksena työllisyydenhoito monimutkaistuu ja toiminta hankaloituu.

Mallissa palveluita tilaavat lautakunnat laativat palveluita tuottavien johtokuntien kanssa sopimuksen palveluiden tuottamisesta. Sopimus ohjauksella on pyritty imitoimaan yritysten toimintamallia. Toisin kuin yrityspuolella kaupungilla ei ole kuitenkaan minkäänlaisia keinoja puuttua sisäisten sopimustensa rikkomuksiin. Tämä on tarkoittanut sitä, että tuottajat ovat toistuvasti ylittäneet sopimuksissa mainitut budjettinsa mutta tilaaja ei voi tehdä asialle mitään. Koska sanktioita ei ole olemassa niin sopimuksia ei välitetä noudattaa. Tästä seurauksena on ollut kaupungin menojen jatkuva kasvu.

Tilaaja-tuottaja-malli on johtanut palvelutuotannossa tilanteeseen jossa palveluiden laatuun ei kiinnitetä huomiota. Palveluita tilaavat lautakunnat tilaavat palveluissa lähes poikkeuksetta pelkkää määrää eivätkä aseta palveluille laadullisia kriteerejä. Palveluita tuottavat johtokunnat tekevät pienten budjettiensa rajoissa kaikkensa saadakseen määrälliset vaatimukset täytettyä eivätkä ne kiinnittää huomiota laatuun. Ulkopuolisten palveltuottajien kilpailutukset toteutetaan viranhaltijatyönä jolloin luottamushenkilöt eivät pääse vaikuttamaan siihen millaisia laadullisia kriteerejä palvelutuotannolle asetetaan. Tämä johtaa siihen, että kaupunkilaisille tuotetaan palveluita talouden ehdoilla ja laatu jää sivuseikaksi.

Tilaaja-tuottaja-mallissa palveluiden tuottamisesta vastaavat johtokunnat. Tämän hetkisellä kokemuksella johtokuntien rooli on jäänyt epäselväksi. Johtokuntien jäsenet kokevat, että heillä ei ole mahdollisuuksia vaikuttaa palvelutuotantoon ja että joku muu sanelee miten asiat tehdään. Tästä esimerkkinä on Tampereen Aterian johtokunta jonka mielipidettä ei kysytty Aterian tuottamien henkilöstöruokailupalveluiden ulkoistamisesta ja osan kouluruokailusta ulkoistamisesta. Monissa tilanteissa on ollut epäselvää mikä johtokunnan tarkoitus on jos sen rooliksi jää merkitä asioita tiedoksi.

Tilaaja-tuottaja-mallin soveltaminen niillä toimialoilla joissa ei ole ulkopuolisia palvelutuottajia voidaan asettaa kyseenalaiseksi. Onko kaupungin tarpeellista tehdä sopimuksia oman organisaationsa kesken ja siten kasvattaa omaa byrokratiaansa? Saataisiinko malliin kuuluvan sopimusohjauksen edut käyttöön vähemmälläkin hallinnolla?

Kaupungin omaisuuden arvosta huolehdittava

Tampereen kaupungin on pidettävä huolta kiinteästä omaisuudestaan niin, että omaisuus ja sen arvo säilyvät. Tampere omistaa merkittäviä määriä kiinteistöjä ja maa-alueita sekä muuta omaisuutta. Tämä omaisuus on julkista ja viimekädessä veronmaksajien omaisuutta. Kaupungin on huolehdittava siitä, että omaisuus on myös tulevaisuudessa veronmaksajien omaisuutena.

Tampereen kaupunki on viimeaikoina pyrkinyt myymään sellaista omaisuutta jolle ei ole koettu olevan tarvetta ja käyttöä kaupungin omassa toiminnassa. Myynneistä saaduilla varoilla on rahoitettu uusia investointeja kuten uusien rakennusten rakentamista ja vanhojen korjaamista. Investointien rahoittaminen omaisuuden myymisellä ei ole välttämättä hyvä keino. Myytävä omaisuus loppuu jossakin vaiheessa eikä silloin myynneillä voida enää rahoittaa investointeja. Kaupungin omaisuutta voidaan myydä sellaisissa tapauksissa jossa omaisuudelle ei ole enää käyttöä omassa tuotannossa ja sen hoitaminen on tuottoja kalliimpaa. Tuottavaa ja tarpeellista omaisuutta ei pidä myydä.

Henkilöstä pidettävä hyvää huolta

Henkilöstö on Tampereen kaupungin tärkein voimavara. Henkilöstö toteuttaa käytännön palveluiden tuottamisen omalla työllään. Kaupungin on pidettävä huolta henkilöstöstään. Tampereen kaupungin on pidettävä huolta omasta imagostaan työnantajana jotta kaupungille saadaan jatkossakin osaavaa työvoimaa joka sitoutuu työhönsä.

Henkilöstön työhyvinvoinnista jaksamisesta on pidettävä huolta. Henkilöstömitoitusten tullee olla sellaisia, että työntekijöitä on riittävästi eikä työstä muodostu liian kuormittavaa. Työhyvinvointia ja –tyytyväisyyttä on seurattava ja niitä on pyrittävä parantamaan. Säästötoimenpiteiden kohdistaminen henkilöstöön viime vuosina rekrytointi- ja sijaiskieltojen muodossa on vaikeuttanut henkilöstön asemaa huomattavasti. Jatkossa säästöihin on löydettävä myös muita keinoja kuin henkilöstöön kohdistuvat keinot. Tampereen kaupungin on oltava reilu työnantaja joka arvostaa henkilöstönsä osaamista ja mahdollistaa työssä kehittymisen sekä etenemisen. Kaupungin monimutkaista rekrytointijärjestelmää on kehitettävä sujuvammaksi.

Osaohjelmaa ovat olleet tekemassä Mikko Aaltonen (työryhmän puheenjohtaja), Tatu Ahponen, Ari Jalava, Airi Karjalainen, Tuula Kuoppala ja Mika Nevanpää

Kulttuuri kuuluu kaikille

Kulttuurin tulee olla saavutettavaa ja kohtuuhintaista

Kulttuurin ja taiteen tekeminen ja harrastaminen tullee olla mahdollista sosiaalisesta asemasta ja asuinalueesta riippumatta

Kulttuuri on merkityksellinen osa ihmisen hyvinvointia

Kulttuuria lähellä ja edullisesti

 

Kirjastot

• Lähikirjastot on säilytettävä. Uudet kirjastotalot tulee suunnitella niin, että niihin pääsee vaivatta julkisilla liikennevälineillä. 
• Kirjastomäärärahoja on korotettava tarvetta vastaaviksi. Määrärahoissa on otettava huomioon a tietotekniikan monipuolistuminen. 

Kirjastotsäilyvät edelleen maksuttomina sivistystä ylläpitävinä ja kehittävinä laitoksina.

Museot ja taidelaitokset

• Museoitten sisäänpääsymaksujen poistamista on harkittava, tavoitteena vapaa pääsy kunt työväenmuseo Werstaalla.
• Hämeen museon restaurointi on aloitettava.
• Museoiden ja koulujen yhteistyötä tiivistetään.
• Museotoimintaa tulee tarkastella sekä paikallisen historian ylläpitäjänä että sivistyksen ja elämyksellisen kulttuurin laajentajana.
• Avustusten määrää on korotettava , jotta laitokset eivät olisi niin suuresti riippuvaisia lipputuloista.

 

Lisää mahdollisuuksia opiskella ja harrastaa

• Työväen – ja kansalaisopistojen kurssimaksuja on tarkistettava ja maksuja määrättäessä sosiaaliset näkökohdat on otettava huomioon.
• Kansalaisjärjetöjen näkyvyyttä ja arvostusta on kohenettava parantamalla toimintaedellytyksiä.
• On osoitettava jo vapautuneita tiloja eri taiteenaloja harrastavien järjestetöjen ja ryhmien käyttöön.Esim. bändit, kuvataiteet, teatteriryhmät, audiovisuaalinen kulttuuri.
• Maahanmuuttajien omaa kulttuuritaustaa on tuettava ja toimia vuorovaikutuksen hengessä.

 

Paikallisille taiteilijoille paremmat työn tekemisen edellytykset

• Paikallisten eri taiteenalojen tekijöiltä tilataan ja ostetaan teoksia.
• Taiteilijoiden työtä tuetaan osoittamalla asianmukaiset työtilat.
• Raha-avustusten euromäärää nostetaan.

Kulttuuri lisää hyvin vointia

Taidekasvatus

• Peruskoulun ja päiväkotien taidekasvatusta lisätään, lisäykselle varataan riittävät määrärahat. Taideaineitten opetusta peruskouluissa lisätään ja monipuolistetaan.
• Taidekasvatus on tie yhteisöllisyyteen ja sen vaikutus on tärkeä syrjäytymisen ehkäisemisessä.
• Lastenkulttuurikeskus Rullan määrärahoja tarkistetaan vastaamaan toiminnan laajuutta. 
•  

Taidetta ikäihmisille

• Kulttuuritarjonnan rahoitus vanhainkodeissa tehdään pysyväksi.
• Laitoksissa toteutetun ” Kulttuurikaari” ja ” Luova kuntoutus” projektien hyvät kokemukset
• on saatava myös kotona asuvien ikä-ihmisten ulottuville. 

Kulttuuria kaikille

Kulttuurin ja taiteen tuotteistaminen osaksi matkailua tuo varmaankin rahaa paikkakunnalle. Edistääkö se taidetta tai kulttuuria onkin jo kysymys sinällään. Sama koskee massiivisia kulttuuritapahtumia, joiden rahallinen tukeminen katsotaan kannattavaksi. Yksittäiset taiteilijat, pienemmät taiteelliset tapahtumat sekä harrastajaryhmät jäävät tässä kilpailussa vähemmistöön. Pääsylippujen hinnat ovat myös niin korkeita, ettei osalla yleisöä ole mahdollisuutta tapahtumiin osallistua.

Kunnan tehtävä on edistää, tukea ja järjestää kulttuuritoimintaa kunnassa”. Laki kuntien tehtävistä kultturitoimen alalla (728/92). Kulttuuritoiminnalla tarkoitetaan tässä laissa taiteen harjoittamista ja harrastamista, taidepalvelusten tarjontaa ja käyttöä, kotiseututyötä sekä paikallisen kulttuuriperinteen vaalimista ja edistämistä.

Osaohjelmaa on valmisteltu työryhmässä, jossa ovat olleet mukana Pertti Hokkanen, Eriikka Magnusson (puheenjohtaja), Ari Sipponen ja Marjo Uksila ,

Hyvä asuminen ja ympäristö kaikille

Tampere syntyi kosken rannalle yli 200 vuotta sitten. Kosken voimalla aloittivat tehtaat ja niin alkoi Tampereen jatkuva kasvu. Hämeenkatu, keskustori ja ruutukaava-alue ovat Tampereen keskusta, jonne pitää mahtua kaikki se mitä keskustassa pitää olla: kaupunkiyhteisön kohtauspaikat, keskeiset tapahtumapaikat, kauppoja ja ravintoloita, kulttuurin, taiteen ja viihteen syntysijat, esitystiloja ja yhteiskunnalliset tapahtumapaikat ja hallinnon pääpaikat.

Omakotialueet

Kaupunki kasvoi jo 100 vuotta sitten myös ydinkeskustan ulkopuolelle. Rakennettiin Pispalaa ja sitten tuli muita pientalovaltaisia kaupunginosia: Nekala, Härmälä, Epilä, Kauppi, Lielahti, Lamminpää, Ikuri, Koivistonkylä, Viiala, Kissanmaa, Takahuhti, Vehmainen, Viiala jne. Nykyään lähes keskustaan kuuluva Kaleva rakennettiin 1950- ja 1960-luvuilla.

Lähiöt

Suuri maaltamuutto toi kaupunkiin niin paljon uusia asukkaita, että 1960-luvulla alettiin rakentaa kerrostalovoittoisia lähiöitä, joita nyt on monia, mm. Tesoma, Kaukajärvi, Lentävänniemi, Peltolammi, Multisilta.

Täydennysrakentaminen

Vanhoja omakotialueita on täydennetty kerrostaloilla jo 60-luvulta lähtien. Useiden vanhojen omakotialueiden lähelle on rakennettu kerrostaloalueita. Uusia alueita, joilla oli sekä kerros- että pientaloja on rakennettu, mm. Hallilaan, Linnainmaalle, Leinolaan, Keskustan lähelle on rakennettu uusia kerrostaloalueita mm. Järvensivulle, Hatanpäälle, Härmälään, Santalahteen.

Hervanta

Oma lukunsa on Hervanta, jota alettiin rakentaa 1970-luvun alussa. Siitä tuli isompi kuin perinteiset lähiöt. Se on palveluiltaan monipuolisempi, oikea tytärkaupunki.

Ehyt ja tiivis kaupunkirakenne

Viimeisin vaihe kaupunkirakenteen kehityksessä on kaupunkirakenteen eheyttäminen. Se kiteytyy sanoihin ehyt ja tiivis. Tavoite on etsiä asuntorakentamiseen soveltuvia alueita Tampereen kantakaupungin olevaa rakennetta täydentäen ja jatkaen. Näin on viime vuosina pyritty parantamaan koko kaupunkialueen rakennetta.

Nykyisellä Tampereella on historiallinen keskusta, johon läheisesti liittyy muu keskustan lähellä oleva tiiviin kaupunkimainen alue. Näiden ulkopuolella on lähiökehä, jossa vuorottelevat omakoti-, pientalo- ja kerrostaloalueet sekä tytärkaupunki Hervanta. Koillisessa on maaseutumainen alue, Teisko.

RAUHAA JA VILSKETTÄ KESKUSTAAN

 

Savupiipputeollisuuden supistumisen tak koko kaupunki, erityisesti keskusta, on muuttunut. Kun tehtaita suljettiin, saatiin tiloja muuhun käyttöön, yritystoiminnalle, kulttuurille ja viihteelle.

Keskustan tulisi olla elävä ja toimiva. Nykyinen Tampereen keskusta on kaupan, viihteen, kulttuurin ja hallinnon keskus. Siellä ei kuitenkaan ole tarpeeksi viihtyisiä ja virikkeellisiä paikkoja oleiluun ja yhdessäoloon.

Elävä kaupunkikeskusta on sellainen, jossa on palveluita ja paikkoja kohtaamiseen ja uusien asioiden löytämiseen. Kaupunkitila saadaan parhaiten tällaiseen käyttöön kun ihmiset liikkuvat enimmäkseen jalkaisin. Julkinen tila on niukka hyödyke kaupungissa. Auto vie jopa pysähtyneenäkin kymmenen kertaa enemmän tilaa kuin kävelijä, liikkeessä oleva auto vie tilaa kymmeniä kertoja enemmän.

Hämpin ja Kunkun parkeilla pyritään siihen, että keskustassa ajettaisiin vähemmän autolla.
Keskustan laatu paranee maanalaisen pysäköinnin avulla, jos kävelykeskustaa laajennetaan.
Kävelykeskusta myös auttaa keskustaa pysymään kauppapaikkana. Puhdas ja eloisa keskusta pysyy myös asuttuna. Ja asutus tukee palveluiden säilymistä keskustassa.

Keskustahankkeessa joudutaan suunnittelemaan Hämeenkadun käyttö, joukkoliikenne ja kevyt liikenne. Tavoitteena tulisi olla vilkas, siisti ja turvallinen jalankulkuvoittoinen ympäristö, jossa pyöräily onnistuu hyvin.

Tampereen keskustan erityispiirre on järvet ja rannat. Tampereen keskustaan voidaan vielä rakentaa, mutta järvien rantoja ei pidä rakentaa täyteen. Keskustassakin täytyy päästä helposti järven rantaan. Puistot ja vesi ovat oleellinen osa Tampereen keskustaa.

Kaikille keskustan toreille ja aukioille ei ole löydetty omaa erityisluonnetta. Toreilla pitää olla jokin mielekäs käyttö. Jotain toimintaa kenties siltä pohjalta mitä on torin ympärillä ja joka voi levitä torillekin.

LÄHIÖIDEN PALVELUONGELMAT

 

Kaupungin laajetessa lähiöiden omakoti- ja kerrostaloalueilla oli aluksi jonkinlaiset kaupalliset palvelut. Mutta jo 1980-luvulta lähtien ruokakaupat vähenivät lähiöissä. Kauppa alkoi keskittyä suuryksiköihin. Kauppakeskusten annettiin syntyä kaupungin ulkopuolelle. Sitten alkoivat vähentyä myös muut palvelut. Kaupunki itsekin on vähentänyt lähipalveluja.

Tampereen lähiöiden elävöittäminen, peruskorjausikään tulleiden asuntojen parantaminen, palvelutason parantaminen, lähiöiden tekeminen monipuolisiksi ja halutuiksi asuinalueiksi on keskeinen kysymys kaupunkikehityksessä. Suurin osa tamperelaisista asuu näissä lähiöissä.

Liikkumisen nopeus

Palvelujen kuihtumiseen on vaikuttanut myös liikkumisen nopeutuminen. Kun autolla pääsee, ne joilla se on, voivat käydä kauempana töissä, harrastuksissa ja palveluita hakemassa. Muut kuin autolla ajavat
joutuvat hakemaan palvelunsa toisin keinoin.

Henkilöautopainotteinen liikenne

Henkilöautopainotteisesta liikkumisesta on tullut ekologinen, terveydellinen ja tilaongelma. Liikenne sujuu läntisen ohitustien valmistumisen jälkeen kohtuullisesti. Ruuhka-aikoina ollaan kuitenkin rajamailla. Onnettomuudet ja muut häiriöt aiheuttavat nopeasti isoja ongelmia. Talouden, ekologian ja palveluiden sujuvuuden kannalta on joukkoliikenteen osuutta lisättävä.

MONIPUOLISIA KAUPUNGINOSIA

 

Kaupungin jatkuva kasvu on voima, joka antaa mahdollisuuden myös sisäiseen kasvuun, niin että sekä keskusta että lähiöt saavat lisää elinvoimaa ja niihin voi syntyä palveluita. Kaupungin julkisten palveluiden pitää olla tässä tukena. Koulut, päiväkodit ja muut palvelut luovat turvallisuutta ja pitävät yhteisöä koossa.

Kaupunginosien palveluiden kehittämiseen rakennettavat monitoimikeskukset tulisi rakentaa kaupungin varoin. Kaupunki voisi vuokrata tiloja muille käyttäjille. Kaupallisissa keskuksissa, joissa kaupunki on vuokralaisena ja hoitaa omia palveluitaan, pitäisi olla myös kansalaistoimintaan käytettävää tilaa. Jos ne ovat niin kuin suunnittelussa on perusteltu, kaupunkilaisten olohuoneita, olisi kaupunkilaisten voitava niissä myös olla ja toimia.

Itsenäiset kaupunginosat

Toimivat, viihtyisät asuinympäristöt syntyvät hyvästä asumisesta ja yhdessä olemisesta. Kaupunkirakenteen tiivistämiseen pyrkivä rakentaminen antaa hyvät mahdollisuudet rakentaa lähipalvelut lähelle. Näin luodaan yhteisöjä, joista joka asiaa ei tarvitse lähteä hakemaan muualta. Näin luodaan yhteisyyttä ja kohtaamisia oman kaupunginosan asukkaiden kesken.
Tampereella tulee pyrkiä itsenäisempiin ja monipuolisempiin kaupunginosiin, jotka tulevat joissain asioissa ihan omillaan toimeen. Viime vuosina harjoitettu lähipalvelujen siirto isompiin yksiköihin on käännettävä toiseen suuntaan.

Sekoittuvat alueet

pitää pyrkiä asumista ja työtä sekoittaviin alueisiin. Suurin osa nykyisistä uusista työpaikoista syntyy aloille, joiden työpaikkoja ei tarvitse eristää asuntoalueista. On siis täydennettävä asuinalueita työpaikkarakentamisella ja työpaikka-alueita asuntorakentamisella. Näin saadaan elinvoimaisempia alueita palveluiden ja liikenteen järjestämiseen ja liikennetarvekin vähenee.

Katu- ja viheralueet

Tampereen katu- ja viheralueista on pidettävä huolta. Se voidaan tehdä kaupungin omana työnä. Katuverkon rakentamis- ja korjauskuluja voidaan vähentää vain joukkoliikenteen osuutta kasvattamalla.

Tampereella on hyvät mahdollisuudet säilyttää kaupunkilaisten yhteys luontoon. Täydennysrakentamisesta huolimatta kaupunkiin pitää jättää joka puolelle selkeitä viher- ja luonnonsuojelualueita. Kaupungin puistot ovat tärkeitä kaupungin ilmeelle ja ihmisten hyvinvoinnille.

KAAVAT JA JOUSTAVUUS

Suuri osa asemakaavoista lähtee liikkeelle yksittäisinä projekteina, niistä keskustellaan yksittäisinä projekteina ja niistä päätetään yksittäisinä projekteina. Kaupunki on osaksi muotoutunut yksittäisten projektien kautta, kuin puolivahingossa. Tuossa vapaassa kasvussa on varmaan hyvätkin puolensa, mutta esim. liikenteen järjestelyjen kannalta se ei aina toimi hyvin. Tämä koskee ennen kaikkea kauppakeskusrakentamista.

Uusi aluerakentaminen

Asuntorakentamisessa on saatu aikaan laajempia kokonaisuuksia rakentamalla uusia yhtenäisiä kaupunginosia. Tesoma, Kaukajärvi, Hervanta saavat seuraajia: Vuores, Niemenranta, Nurmi-Sorila, Ojala. Aluerakentamisessa kunnallistekniikka saadaan kerralla kuntoon ja palvelut saadaan käyntiin nopeasti kun asutus tapahtuu nopeasti.

Mutta jos isolle uudelle alueelle muuttaa vain nuoria ihmisiä, tarvitaan paljon päivähoito- ja koulupaikkoja. 15–20 vuoden kuluttua paikkoja on liikaa. Samat palvelutarpeiden heilahtelut koskevat kaikkia iästä riippuvia palveluita ja koko ympäristöä. Alueita voisi ehkä joskus rakentaa myös useassa vaiheessa, niin että palveluiden tarve jakautuisi ajallisesti tasaisemmin.

Joustavuus ja monimuotoisuus

Kaupungin ohjelmissa on hyviä tavoitteita siitä, että asuntotuotannon pitäisi olla joustavaa ja helposti muunneltavaa, niin että ihmisen olisi mahdollista asua, jos haluaa, ikänsä samassa kaupunginosassa. Yli sukupolvien tapahtuva yhteistyö ja auttaminen olisi näin paremmin mahdollista. Vanhoissa lähiöissä on luultavasti jo tapahtumassa sosiaalisen tarpeen takia tällaista hakeutumista asumaan lähelle sukulaisia. Tällaista kehitystä pitää edistää niin vanhoilla kuin uusillakin asuinalueilla.

Tietysti asuntoalueiden tulee olla monimuotoisia asumis- ja omistusmuotojen osalta, jotta alueista tulee sosiaalisesti tasapainoisia.

ERILAISIA KOTEJA

 

Rakentamisen ja asumisen monipuolisuutta tulisi kehittää kokeiluin. Vuokralla asumista, osa-omistusta, osuustoiminnallista asumista ja ryhmärakentamista tulee edistää ja tukea. Olisi päästävä eroon siitä yksipuolisuudesta, että omistusasuminen on ainoa oikea asumismuoto ja muut vain sitä täydentäviä. Vuokralaisellakin on koti.

Rakennusmäärät

Tampereen seudun asuntopoliittisessa ohjelmassa arvioidaan Tampereen kaupunkiseudun asukasmäärän kasvavan lähivuosikymmeninä voimakkaasti. Tampereella tarvittaisiin vuoteen 2030 mennessä yli 40 000 uutta asuntoa.

Suunnitelman mukaan rakentaminen keskittyisi niin, että se tukisi joukkoliikenteen laatukäytävien toteuttamista. Ratkaisevaa on se, että kaavoitus todella toteutuu niin, että kokonaisetu voittaa.

 

Vuokra-asunnot

Tampereen naapurikunnat ovat luvanneet ottaa enemmän vastuuta vuokra-asuntotuotannosta kuin tähän asti. Monet ryhmät tarvitsevat niitä ehdottomasti. Osa tarvitsee niitä muuttaessaan työn perässä Tampereen seudulle. Tampereen on pidettävä huoli oman vuokra-asuntotuotannon riittävyydestä. Jo vuokrien pitäminen kohtuullisena edellyttää riittävää tarjontaa. On väestöryhmiä, joiden asuminen perustuu suurelta osin vuokra-asumiseen, kuten vähävaraiset, nuoret, opiskelijat, osa vanhuksista ja työn takia nopeasti muuttamaan joutuvat ihmiset.

 

Erityisryhmät

Erityisryhmien, varsinkin vanhusten asumisesta on tehty rahasampo, joka tulee kyllä tuottamaan asuntoja. Ongelma tulee siitä kenellä on varaa asua uusissa palveluasunnoissa. Ongelmaa pitäisi lähestyä asukkaiden tarpeista käsin eikä ensisijaisesti liiketoimintana.

 

Asunnottomuus

Asunnottomuus liittyy asumisen hintaan, muuttotarpeisiin, pieniin tuloihin, työttömyyteen ja sosiaalisiin ongelmiin. Tarpeellinen ”hätäasuminen” on järjestettävä, mutta sen ohella on pidettävä huoli monipuolisesta asuntotarjonnasta, joka kattaa kaikki väestöryhmät.

 

Uudet asumiskonseptit

Uusia rakennustapoja kehitellään varsinkin pääkaupunkiseudulla. Ryhmärakentamisessa tulevat asukkaat ryhtyvät itse rakentajiksi ja vaikuttavat näin omien tarpeidensa huomioimiseen rakentamisessa. Ryhmärakentamisen lisääminen edellyttäisi kaupungilta voimakasta panostusta neuvontaan ja asiantuntija-apuun.

Jotkut rakennusliikkeet ovat osittain vastanneet haasteeseen ja ottavat asukkaiden toiveita vastaan ennen rakentamista. Joka tapauksessa lisääntyvää halua vaikuttaa omaan asumiseen on varmaan olemassa ja siihen pitää vastata.

 

Asumistarpeet

Asuntopolitiikassa on tavoitteena oltava ihmisten asumistarpeiden tyydyttäminen. Tavoitteena tulisi olla joustavampi asuminen niin että työn ja asumisen yhteensovittaminen voisi olla paremmin mahdollista. Omistus- ja hallintamuotojen tulisi olla sellaisia että asunnonvaihdot olisivat mahdollisia myös käytännössä.

Yhä suurempi osa talouksista on yhden tai kahden hengen talouksia. Yhteistyöhön saattaa tulla lisää tarvetta. Yhteistyön voi olettaa parantavan laatua ja hyvinvointia. Asuminen on kotitalouksien suurin menoerä.. Asumismuotojen kehittelyssä on aika kuunnella asunnon tarvitsijoita.

 

Ekologisuus

Rakentamisen ekologisuuteen ja laatuun on kiinnitettävä enemmän huomiota. Puurakentamista on lisättävä ja energiankulutusta vähennettävä.

Kaupungin on jatkettava uusien rakennusten energiatehokkuusvaatimusten kiristämistä. Korjausrakentamisessa on energiatehokkuuden parantamisen oltava mukana. Kaupungin on jatkettava tutkimus- ja kokeilutoimintaa rakentajien ja tutkijoiden kanssa energiatehokkuuden parantamisessa ja uusiutuvien energiamuotojen käytössä. Tampereen voi olla tässä asiassa kehityksen kärki.

 

NYSSE JA RATIKKA

 

Henkilöautopainotteisesta liikkumisesta on tullut ekologinen ongelma ja tilaongelma. Liikenne sujuu läntisen ohitustien valmistumisen jälkeen kohtuullisesti. Ruuhka-aikoina ollaan kuitenkin rajamailla. Onnettomuudet ja muut häiriöt aiheuttavat nopeasti isoja ongelmia. Talouden, ekologian ja palveluiden sujuvuuden kannalta olisi joukkoliikenteen osuutta lisättävä.

Kaikkea työtä, palveluita ja harrastuksia ei saada lähelle asuntoa. Liikkuvuus kuuluu elämäntapaamme. Sitä voidaan hyvällä kaupunkirakenteella vähentää, mutta ei estää. Tärkeää on että liikkuminen saadaan mahdollisimman helpoksi ja ekologiseksi.

 

Kaupunkirakenteen kehittäminen

Joukkoliikenteen järjestäminen hajanaisessa kaupungissa on vaikeaa. Siksi kaupunkirakenteen kehittäminen on tärkeää. Lähiöitä tulee elävöittää täydennys- ja korjausrakentamisella, parantaa niiden palveluita ja näin vähentää liikkumistarvetta. Kaupunginosista täytyy olla hyvät joukkoliikenneyhteydet keskustaan ja myös kaupunginosien keskinäistä liikennettä pitää parantaa.

 

Laatukäytävät

Joukkoliikenteen laatukäytäväajattelu vie joukkoliikenteen kehitystä oikeaan suuntaan, kun se samalla suuntaa asumista ja toivottavasti myös työpakkoja. Kaupungin bussiliikenteen enempään yksityistämiseen ei ole tarvetta. Kaupunki voi olla hyvä bussiliikenteen hoitaja ja voi tarjota matkustajille kaikki matkustajat huomioivan palvelun.

Ratikka

Ratikka on tehokas, ekologinen ja taloudellinen hanke. Ratikan kapasiteetti on suuri. Kalusto on busseja pitkäikäisempää ja saastuttaa vähemmän. Suunniteltu ensimmäinen reitti Hervannasta keskustan kautta Lentävänniemeen on hyvä alku. Sillä on luultavasti todellinen mahdollisuus korvata osa henkilöautoliikenteestä ja siirtää myös painotusta bussiliikenteestä ekologisempaan ja taloudellisempaan joukkoliikenteeseen. Ratikan liittymäliikenne on tehtävä hyvin sulavaksi ja pysäkkialueet kunnollisiksi.

 

Tarjonnan määrä

Hyvälaatuinen ja riittävä joukkoliikennetarjonta lisää käyttäjämääriä. Erilliset joukkoliikennekaistat ja laatukäytävät parantavat joukkoliikenteen kilpailukykyä. Lisäksi joukkoliikenteen on oltava niin edullista, että siihen siirtyminen on selkeästi taloudellista.

 

Kevyt liikenne

Hyvään kaupunkirakenteeseen kuuluvat hyvät kevyen liikenteen väylät – niin hyvät että ne houkuttelevat pyöräilyyn ja kävelyyn.
Kaupunkirakenteita ei voida siirtää sellaisenaan paikkakunnalta toiselle tai maasta toiseen. Se voidaan kuitenkin sanoa, että hyvät pyörä- ja kävelytiet tuottavat pyöräilyä ja kävelyä, niinkuin moottoritiet tuottavat autoilua

.

OSALLISTUVA SUUNNITTELU

 

Kaupunkisuunnittelu voi onnistua hyvin vain, kun kaupungin asukkaat ovat mukana suunnittelussa. Utopiaako? Kenties, mutta osallisuus on ainoa keino tehdä suunnittelu hyvin.

 

Toiminnan kautta

Demokratiaa olisi se, että kaupunki ja kaupunginosat, liikenne ja muut palvelut syntyvät kaupungin ja kaupunkilaisten toiminnasta. Materiaalinen ympäristö on asukkaiden tahdon ilmaus, ainakin sen pitäisi olla. Yhteisten päätösten pitäisi syntyä yhteisön tarpeiden pohjalta.

 

Avoin suunnittelu

Kaupunkisuunnittelua pitää tehdä ajatellen kaupungin koko toimintaa, kaavoitus on siinä väline. Suunnittelun pitää olla avointa. Suunnittelukysymykset ovat laajoja ja vaikeita asioita. Juuri niiden vaikeuden ja merkityksen takia niiden suuntaviivojen pitää olla demokraattisesti päätettäviä ja kaupunkilaisten on voitava osallistua suunnitteluun alusta lähtien, jo ideointivaiheessa.
Nykyinen käytäntö Tampereella kätkee kaupunkisuunnittelun liiaksi tilaajaorganisaatioon ja kaupunginhallitukseen, vieläpä vain sen suunnittelujaostoon.

 

Vaihtoehtoiset kaavat

Pitäisi olla mahdollista tehdä virkamiesvalmistelun rinnalle myös vaihtoehtoisia kaavaehdotuksia.
Tämänkin takia kaavoituksen käynnistymisen pitäisi olla mahdollisimman avointa.
Näin suunnitteluun voidaan saada uusia osallisia. Suunnittelun avoimuudella pitää estää päätösvaltaa valumasta markkinatoimijoille.

 

Demokratiaa suunnitteluun

Tampereen kaupungissa on esitetty paljon hyviä suunnitelmia. Nyt tarvitaan kaupunkilaisille mahdollisuus osallistua suunnitteluun – siis lisää demokratiaa.

Kutsumme pohtimaan ja suunnittelemaan, ja tekemään omaa kaupunkia !

Ympäristön ja asumisen osaohjelmaa on valmisteltu työryhmässä, jossa ovat olleet mukana Tatu Aphonen, Kalle Hyötynen, Anne Karinen, Timo Lahtinen ja Rainer Panula (puhenjohtaja) .

PS

Suuria investointihankkeita kuten Jätteenpolttolaitos, Keskuspuhdistamo, Tavase ja energiaratkaisut käsitellään kuntataloutta -käsittelevässä osaohjelmassa.

Lasten ja nuorten Tampere

Hyvinvoivasta lapsesta kasvaa todennäköisesti myös hyvinvoiva nuori ja vastuunsa tunteva, yhä parempaa Tamperetta rakentava aikuinen.

Lapsuus ei ole vain yksi elämänvaihe vaan perusta koko tulevalle elämälle. Lasten tulee olla paitsi vanhempiensa, myös kaikkien meidän aikuisten ja yhteiskunnan erityisessä suojeluksessa. Lapsilla on oikeus hyvään hoivaan ja huolenpitoon, tasa-arvoisiin kehittymismahdollisuuksiin, henkiseen ja fyysiseen turvallisuuteen, sekä iloon ja luottamukseen aikuisten rakentamaa maailmaa kohtaan.

Pelkät hyvää tarkoittavat sanat eivät riitä, lasten ja nuorten oikeuksia voi vaalia vain konkreettisilla teoilla. Tampereella konkreettiset teot merkitsevät sellaisia poliittisia päätöksiä, jotka takaavat riittävä palvelut lapsille ja perheille joka tilanteessa. Toimivat peruspalvelut, kuten päivähoito, koulut, iltapäiväkerhot, harrastusmahdollisuudet ja terveyspalvelut lisäävät lasten, nuorten ja heidän perheidensä hyvinvointia ja ovat erinomainen tapa ennaltaehkäistä ongelmia.

Peruspalvelujen lisäksi tarvitaan r nykyistä vaikuttavampia, oikein ajoitettuja lastensuojelutoimia. Syrjäytymisvaarassa olevien lasten ja nuorten tulee saada nopeasti tarvitsemansa palvelut. Nopea puuttuminen ongelmiin sekä vähentää inhimillistä kärsimystä että tuottaa taloudellista säästöä.

Nykyinen, yksityistämistä suosiva politiikka on huonontanut palveluja. Nykypolitiikalla Tampereen lasten ja nuorten tulevaisuutta ei riittävästi turvata vaan yhä useampi lapsi ja nuori on syrjäytymisvaarassa. Tulevaisuuden Tampereella ei ole tähän varaa. Parempi kaupunki tarvitsee jokaista lasta ja nuorta. Tampereen Vasemmisto haluaa pysäyttää lasten ja nuorten palveluja huonontavan politiikan ja muuttaa suunnan kohti kaupunkia, jossa kaikkien lasten ja nuorten on hyvä kasvaa. Jotta tämä olisi mahdollista, palvelut on tuotettava kaupungin omana palveluna. Kaupungin omien palvelujen laadun takaamiseksi on varmistettava, että kaikilla lapsia, nuoria ja perheitä auttavilla tahoilla on riittävä määrä koulutettua henkilökuntaa

Työntekijöiden työolot ja palkkaus kaikissa lasten ja nuorten palveluissa on oltava kunnossa, jotta Tampereen lapsia ja nuoria olisi kasvattamassa pätevyysvaatimukset täyttävät, motivoituneet ja työssään viihtyvät työntekijät.

Koulut ja päiväkodit lähellä kotia 

 

Koulujen ja päiväkotien tulee olla lähellä niiden käyttäjiä. Lapsille pitää taata oikeus aloitta aloittaa koulutiensä turvallisesti lähikoulussa, yhdessä oman alueen päiväkodista tuttujen ikätovereiden kanssa.

Sekä päiväkodeissa että kouluissa ryhmäkokojen tulee olla riittävän pieniä, jotta erilaisten lasten tarpeet pystytään ottamaan huomioon. Ryhmäkoko luokilla 1-6 tulisi olla 22 oppilasta. Pienet ryhmäkoot ovat aiempaa tärkeämpiä, sillä uuden perusopetuslain mukaan tavallisessa luokassa opiskelee erityisopetusta saavia lapsia. Tässä uudessa tilanteessa opettajille on taattava riittävä tuki.

Koulun jokaiselle oppijalle on turvattava omien oppimisedellytysten mukainen opetus. Koulutettuja ja vakinaisia koulunkäyntiavustajia tulee olla riittävästi, perusasteella koulunkäyntiavustaja tulisi olla joka luokalle. Jotta kaikki lapset saisivat tarvitsemaansa opetusta, niin tavallisissa luokissa annettavan erityisopetuksen rinnalla pitää olla myös erityisopetusluokkia. Iltapäivätoimintaa tulee olla tarjolla kaikille halukkaille.

Päivähoitoon tarvitaan vakituisia sijaisia vähintään yksi jokaiseen päiväkotiin. Jokaisen päiväkodin ja koulun toiminnassa tulee ottaa huomioon myös alueen asukkaiden erityistarpeet. Esimerkiksi monikulttuurisen alueen päiväkodeissa ja kouluissa tulee olla sellaiset voimavarat, että niiden toiminnassa voidaan ottaa huomioon kulttuuriset erityispiirteet.

Kouluruokailussa aikuisen pitää olla läsnä eli opettajien valvonta-ateriat tulee säilyttää. Koulu- ja päiväkotiruuan laatuun on kiinnitettävä erityistä huomiota. Aterioiden kasvispainotteisuutta tulee lisätä ja luomu- ja lähiruokaa käyttää mahdollisimman paljon.. Koulu- ja päiväkotiruuan hyvä laatu tulee taata varaamalla niihin riittävästi rahaa kaupungin talousarviossa.

Neuvolat ja kouluterveydenhuolto tukevat perheitä 

 

Tällä hetkellä terveydenhoitajien aika ei riitä ennaltaehkäisevään perustyöhön. Terveydenhoitajilla tulee olla aikaa paneutua syrjäytymisvaarassa olevien, päihde- ja mielenterveysongelmaisten tai syömishäiriöistä kärsivien lasten ja nuorten hoitoon. Myös erityispalveluihin pääsy tulee turvata. Kouluissa oppilashuoltoryhmälle on taattava hyvät toimintamahdollisuudet.

Viime vuosina suomalaisten ja tamperelaistenkin väliset terveyserot ovat kasvaneet hurjasti. Riittävät neuvola- ja kouluterveyspalvelut ovat yksi olennainen keino vahvistaa kaikkien lasten ja nuorten terveyttä ja pysäyttää terveyserojen kasvu.

 

Edullisia kulttuuripalveluita ja harrastusmahdollisuuksia

Kulttuuri, liikunta ja kaikenlainen harrastaminen ovat tärkeä osa tasapainoista, turvallista sekä mielekästä lapsuutta ja nuoruutta. Lapsille ja nuorille on oltava monipuolisesti tarjolla erilaisia kulttuuri- ja vapaa-aikapalveluita. Palveluiden tulee olla maksuttomia tai kohtuuhintaisia ja aikuisten valvomia. Vapaa-ajantoiminnassa mukana olevat aikuiset ovat tärkeitä, heidän läsnäolonsa lisää turvallisuutta ja tukee lasten kasvua monin muinkin tavoin.

Kaupungilla on lasten ja nuorten vapaa-ajantoiminnan järjestämisessä merkittävä vastuu, sillä kaupunki pystyy järjestämään esimerkiksi hyvät tilat palveluille. Kaupungin tehtävänä on järjestää harrastusmahdollisuuksia kaikille lapsille ja nuorille. Perheen heikko taloudellinen tilanne ei saa estää lapsia ja nuoria harrastamasta.

Perheitä tuettava konkreettisesti ja aikailematta

Perheiden ja vanhempien tukeminen on keino turvata lasten kehitystä. Lähtökohtana tulee olla perheiden erityistarpeiden tunteminen ja huomioiminen. Se edellyttää sujuvaa yhteistyötä kaikkien lapsia ja nuoria kasvattavien ja hoitavien toimijoiden välillä. Vanhemmille on taattava mahdollisuus saada maksutta ja viivyttelemättä apua niin omista ongelmista selviytymiseen kuin myös apua jokapäiväisestä elämästä selviämiseen


Perheen vaikeaan tilanteeseen liittyy usein taloudellisia ongelmia. Lapsiköyhyys on hälyttävästi lisääntynyt. Tampere maksaa kotona hoidettavista lapsista Tampere-lisää. Kaikkein köyhimmät, toimeentulotukea saavat lapsiperheet eivät hyödy Tampere-lisästä, sillä lisä vähennetään toimeentulotuesta. Tampere-lisän tulisi olla etuoikeutettua tuloa, jolloin sitä ei vähennetä toimeentulotuesta.


Perheiden on tarvittaessa aina saatava apua lasten- ja kodinhoitoon. Tällä hetkellä kaikki apua tarvitsevat eivät sitä saa. Perhetyöntekijöitä tarvitaan paljon nykyistä enemmän ja perheneuvoloihin pääsyä on nopeutettava. Kaiken avun on oltava kaupungin järjestämää ja perheille maksutonta.

 

Jokaiselle nuorelle koulutus 

Kaikki mahdolliset keinot on käytettävä, jotta vaikeistakin oloista lähtöisin olevia lapsia ja nuoria ei syrjäytetä yhteiskunnasta. Ennaltaehkäisevässä ja etsivässä nuorisotyössä on oltava riittävät voimavarat. Jokaiselle nuorelle on taattava koulutus peruskoulun jälkeen, oli se sitten lukio-, ammatti- tai oppisopimuskoulutusta tai nuorille suunnattua työpajatoimintaa. Nuorelle on räätälöitävä juuri hänelle sopiva vaihtoehto. Koulun ja opinto-ohjauksen rooli on tässä tärkeä. Myös maahanmuuttajanuorten erityinen tukeminen on tärkeää ja heille suunnattua nuorisotoimintaa tarvitaan nykyistä enemmän.

 

Lastensuojelu on lapsen edun puolustamista

Kaikessa lastensuojelussa tärkeimmän ajatuksen on aina oltava lapsen etu, kuten lastensuojelulain neljäs pykälä edellyttääkin. Lastensuojeluun tarvitaan riittävästi päteviä sosiaalityöntekijöitä. Sijaisperheitä tulee kouluttaa ja tukea. Huostaanottotilanteessa perheen tukeminen on tärkeää ja tilaisuus kriisiapuun tulee tarjota. Lasta ei saa pompotella paikasta toiseen aikuisten vaihtuvien tilanteiden mukaan, vaan lapselle on turvattava kasvurauha.

Osaohjelmaa on valmisteltu työryhmässä, jossa ovat olleet mukana Ulla-Leena Alppi, Merja Eronen, Raija Lauttamäki, Hannu Lehikoinen, Emilia Lehtomäki (puheenjohtaja), Marja Peura, Leila Tilvis ja  Pirjo Savonrautia .